Hei

 Tiivis savimaa kerää väistämättä sateissa märkyyttä, jos maaperän läpäisevyyttä ei paranneta. Maanpeitekasvillisuus ehkäisee toki kuraisuutta, mutta ongelmana on, että näissä oloissa viihtyvät lajit kestävät vain aika kevyttä kulutusta. Luultavasti nurmikko ei kuitenkaan menestyisi kuvatun kaltaisissa oloissa, sillä se on valoisan paikan ja läpäisevän maan kasvi.

Pihassa voisivat viihtyä esimerkiksi rentoakankaali (Ajuga reptans), maahumala (Glechoma hederacea) ja suikeroalpi (Lysimachia nummularia). Niiden pitää kuitenkin saada juurtua hyvin ja vahvistua, ennen kuin ne kestävät jonkin verran kulutusta. Jos niiden päällä temmeltävät isot ja raisut koirat, ne eivät kenties ehdi paikoilleen vahvistua. Kulkuväylien ulkopuolella kauniita voisivat olla kevätkaihonkukka (Omphalodes verna), rönsytiarella (Tiarella cordifolia) ja taponlehti (Asarum europaeum).

 Rentoakankaali, maahumala ja suikeroalpi ovat voimakkaasti kasvurönsyillään leviäviä, joten on tarkkaan harkittava, soveltuvatko ne tontille ilman, että ne voivat karata luontoon. Esimerkiksi metsään tai muuhun luonnontilaiseen alueeseen rajautuvalla tontilla tällainen vaara voi olla, kun taas katuun rajautuessaan vaara ei ole niin suuri.

Kulkuväylille hyvä vaihtoehto voisi olla jonkinlainen kivetys, jonka ei tarvitse olla täysin yhtenäinen. Liuske- tai betonikivistä harvakseltaan ladottu päällyste on luonnollisen näköinen, koska väleissä voi kasvaa esimerkiksi juuri rentoakankaalia.

Reunustoille ja katvealueille sopivia, korkeampia perennoja ovat esimerkiksi saniaiset, kuten kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) tai hiirenporras (Athyrium filix-femina). Kookas varjon perenna on sormivaleangervo (Rodgersia). Myös tuoksukurjenpolvet (Geranium maccrorrhizum), ängelmät (Thalictrum), rotkolemmikit (Brunnera), vihreälehtiset kuunlilja (Hosta) ja varjoyrttti (Pachysandra) sopivat varjopuutarhaan.

 Tammen alusta voi olla toiseen suuntaan ongelmallinen, sillä se saattaa olla kuiva ja varjoisa. Puun alle voi olla vaikeaa perustaa kunnollista kasvualustaa, koska puun juuria ei sovi vaurioittaa, niin kuin maata kaivettaessa helposti käy. Matala kohopenkki voisi olla mahdollinen, mutta aivan puun tyveltä ei kuitenkaan pidä maata kohottaa. Siinä saattaisi menestyä rönsyansikka (Waldsteinia ternata). Latvuksen alle voisi kuitenkin olla parempi vaihtoehto jonkinlainen kateaines puunkuorista tai hakkeesta. 

Sammalet ovat hyvä ratkaisu siellä, missä ne luonnostaankin viihtyvät ja missä ne eivät joudu tallaamiselle alttiiksi. Kannattaa yrittää lisätä niitä samoja sammalia, joita vastaavissa oloissa tontilla jo kasvaa. Sammalia on nimittäin paljon erilaisia ja erilaisissa oloissa viihtyviä, eivätkä ne hevin asetu itselleen epäsuotuisille paikoille. 

Paikkaa ja sen oloja näkemättä on kovin täsmällistä vastausta laajaan kysymykseen vaikea antaa. Siksi kannattaisi harkita puutarhaneuvojan kutsumista paikan päälle käymään.

 Terveisin Muhevaisen tiimi