Hei

 Onpa aita tosiaankin kasvanut korkeutta. Ihanteellista, riskitöntä ratkaisua aidan madaltamiseksi ei ole. Mutta jos toinen vaihtoehto, joka on tuijien poistaminen ja uusien istuttaminen, ei miellytä, voisitte toimia seuraavasti.

 Lyhennykseen ryhdytään varhain keväällä, kun pakkaskausi on ohitse, mutta kevään kasvukausi ei vielä ole käynnistynyt. Näin saadaan leikkauksen jälkeen hyötykäyttöön koko kevään kasvuvoima, aita on lepotilassa kestääkseen operaation parhaiten ja ilmassa on vain vähän itiöitä, jotka voivat tunkeutua haavapintojen kautta puuainekseen.

 Aita leikataan kerralla siihen korkeuteen, josta sitä on mahdollista jatkossa hoitaa vuosittaisin leikkauksin. Kaksimetristäkin aitaa on jo vaikea leikata ylhäältä ilman nostolaitetta. Usein tosiaankin ohjeeksi annetaan yli 10 cm:n paksuisten oksien leikkaamisen välttämistä. Syynä on se, että mitä suurempi haava, sitä hitaammin leikkauspinnat paranevat ja sitä helpommin erilaiset taudinaiheuttajat pääsevät siitä sisään. 

 Leikkauspinnan voisi tehdä hivenen viistoksi, jotta sadevesi ja muu kosteus ei jäisi pitkäksi aikaa leikkauspinnalle vaan valuisi pois. Ylenpalttisen vinoa leikkausta ei sovi tehdä, sillä silloin haavapinta kasvaa. Pieni kallistus riittää.

 Aluksi aidan harja menettää muotoaan, koska siitä katoaa latva ja vihreä pinta. Aukko voi tuntua järisyttävän suurelta. Sivuilla olevat oksat peittävät aikanaan siitä ainakin osan, mikäli vuosittain leikataan viimeistä vuosikasvua lyhyeksi, jotta sivuoksat tuuheutuvat. Onnistuuko sivustan kasvu peittämään leikkauksen tuomaa aukko kokonaan, riippuu aukon laajuudesta. Yllättävän paljon sivuoksia voi oikealla leikkauksella tuuhettaa.

 Voimakas leikkaus on puille suuri rasitus. Niiden oloa voi helpottaa huolehtimalla, että kasvit eivät kärsi ennen leikkausta (eli jo edellisenä kesänä ja syksynä) eikä sen jälkeen kuivuudesta. Vanha aita tarvitsee suuret määrät vettä, koska juuret ovat laajalla ja syvälläkin. Lannoitus ei ole eduksi leikkauksen jälkeen, sillä rasituksen alainen kasvi ei kykene ottamaan lisäravinteita vastaan ja niistä on vain toipumiselle haittaa. Jos leikkaukseen ryhdytään ensi keväänä, tämän vuoden elokuussa voisi antaa typettömän syyslannoituksen ja huolehtia siitä, että kasvualusta on kosteaa syvältäkin. Talvea vasten ulottuva kuivuus heikentää tuijien selviytymistä keväällä.

 Jatkossa aitaa on syytä leikata ulkopinnoiltaan vuosittain, jolloin lyhennetään vain viimeistä vuosikasvua. Näin aidan leveyskin pysyy hillitympänä. Latvan katkaisun jälkeen leikkauksen laiminlyöminen muuttaa kasvutapaa, sillä luultavasti kasvit etsivät itselleen uuden latvan sivuoksasta ja korkeuskasvu jatkuu ja vanha leikkauskohta jää näkyväksi.

 Terveisin Muhevaisen tiimi