Karhunvatukka palkitsee makealla sadolla – näin onnistut kasvatuksessa

Karhunvatukka tuottaa mustia, marjan tapaisia hedelmystöjä.

Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja useita, toisiaan muistuttavia eri lajeja. Useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Nykyään on kehitetty myös kestäviä lajikkeita, jotka menestyvät meillä ulkonakin; mm. Siperialainen karhunvatukka sekä karhunvatukka `Sonja`. Siperialainen karhunvatukka on Suomessa viljelty kestäväksi tunnettu karhunvatukkakanta. Se menestyy taimistojen mukaan jopa V-vyöhykkeellä.

Yhdysvalloissa on jalostettu useita vatukkalajien risteymiä. Tunnetuimpia niistä on boysenmarja, joka on karhunvatukan, vadelman ja muiden vatukkalajien risteymä.

Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee kuitenkin olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Marjojen kypsyminen vaatii aurinkoisen paikan, sillä varjoisammassa paikassa karhunvatukat jäävät helposti raaoiksi.

Karhunvatukka viihtyy useimmissa hyvin vettä läpäisevissä kasvualustoissa, mutta menestyy parhaiten multavassa, ravinteikkaassa ja tuoreessa maassa. Se viihtyy myös paahteisella kasvupaikalla, kunhan kasvualusta ei pääse kuivumaan liikaa. Kaiva noin 50 cm syvä ja leveä istutuskuoppa ja istuta taimi entiseen syvyyteensä. Istutusvaiheessa kasvualustaan voidaan sekoittaa kompostia tai muuta eloperäistä maanparannusainetta. Voimakasta typpilannoitusta kannattaa kuitenkin välttää.

Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi. Useimmat Suomessa viljellyt karhunvatukat kukkivat edellisvuoden versoilla. Ne kukkivat näyttävästi valkoisin kukin kesäkuussa, ja marjat alkavat kypsyä lajikkeesta riippuen elo–syyskuussa. Marjat ovat mustia ja suuria, halkaisijaltaan jopa 2,5 cm. Marjat poimitaan vasta täysin kypsinä, jolloin niiden makeus ja aromikin on parhaimmillaan. Marja on umpinainen, eikä siitä siis irtoa kantaa kuten vadelmasta.

Karhunvatukat ovat erittäin arvostettuja, sillä niiden suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin; esimerkiksi karhunvatukkahilloa pidetään erittäin maukkaana. Karhunvatukan lehdistä tehdään usein myös teetä, jota arvostetaan sen aromaattisuuden ansiosta.

Sitä käytetään kuten tavallistakin vadelmaa mm. jälkiruokiin, pirtelöihin, smoothieihin ja kakkujen sekä leivonnaisten koristeluun. Siitä voi tosiaan valmistaa myös erinomaista hilloa ja mehua, likööriä ja viiniä. Harvinaisen värinsä ansiosta se on hyvin huomiota herättävä. Pakastettu karhunvatukka säilyttää rakenteensa usein paremmin kuin monet muut marjat. Sulatettuna se säilyttää muotonsa monia muita marjoja paremmin.

Karhunvatukka kasvaa siis korkeammaksi kuin tavallinen vadelma. Se on rentovartinen ja muistuttaa olemukseltaan köynnöstä. Siksi se tuetaankin usein esimerkiksi säleikköön sitomalla versot paaluihin ja lankoihin niin, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Tukemiseen voidaan käyttää myös pensaskehikoita tai köynnössäleikköjä.

Varsinkin taimivaiheessa rikkakasvit kannattaa pitää kurissa esim. katteen avulla. Lannoitteita käytetään hyvin kohtuullisesti, sillä voimakas lannoitus saa helposti aikaan liian rehevää kasvua - ja tuleentuminen syksyllä voi kärsiä. Kasvukauden aikana voidaan tarvittaessa lyhentää liian pitkiä versoja ja sitoa ne tukeen. Kasvukauden aikana voidaan tarvittaessa lyhentää liian pitkiä versoja ja sitoa ne tukeen, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja helppohoitoisena. Kukkimattomat uuden kasvukauden versot säästetään seuraavan vuoden satoa varten ja sidotaan omaksi ryhmäkseen tukeen. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan pois maata myöten kuten muiltakin vadelmilta. Keväällä poistetaan paleltuneet ja heikot versot. Jänissuoja kannattaa pitää kasvin ympärillä koko vuoden. Talvisuojaus on tarpeen etenkin alueilla, joilla jänikset tai peurat aiheuttavat vahinkoja.

Tiesitkö? Karhunvatukka kasvaa Keski-Euroopassa villinä ja leviää siellä voimakkaasti. Osa lajikkeista muodostaa juurivesoja tai levittäytyy kaariversojen avulla. Karhunvatukka kärsii yleensä vattumadoista selvästi tavallista vadelmaa vähemmän.