Hei

Koska samalla alueella kasvaa säästettävää kasvillisuutta, on kitkeminen ainoa keino, jolla hillitään ei-toivotun kasvin leviämistä muiden kustannuksella. Kitkennässä poistetaan mahdollisimman tarkkaan juuri, joka siperiansinivalvatilla (Lactuca sibirica) on lyhyt ja rönsytön, mutta hento. Pienehkö juuristo on sinällään helposti kitkettävissä, mutta voi katkeilla haurautensa vuoksi helposti. Sitkeällä kitkennällä kasvusto vähitellen taantuu. Uusia kasveja syntyy kylläkin maahan muodostuneen siemenpankin vuoksi, joten kitkennässä on oltava sinnikäs ja tavoitteellinen. Vähintäänkin on tärkeää katkaista kukkavanat ennen siementen kypsymistä, jotta uutta siemenpankkia ei enää muodostu.

 Siperiansinivalvatti (Lactuca sibirica) on monivuotinen, sinikukkainen ruoho. Se on yleensä aika hillittyjä kasvustoja tekevä laji, mutta tokihan sekin voi erityisen hyvin viihtyessään kasvaa runsaaksi.

 Samantapainen, mutta paljon ohuita juuria kasvavattavan juuristonsa vuoksi vaikeammin kitkettävä laji on pohjansinivalvatti (Lactuca alpina). Sen lehdet ovat pariliuskaiset ja kärkiliuska on leveän nuolimainen. Siperiansinivalvatin lehdet sen sijaan ovat pitkiä ja kapeita, ehytlaitaisia. 

 Kolmas, vielä hankalammin kitkettävä laji on isosinivalvatti (syn. uralinisosinivalvatti, Lactuca macrophylla subsp. uralensis). Levittäytyvän ja tiheän juuristonsa vuoksi se tekee laajoja ja tuuheita kasvustoja. Alimmaisena kasvaa pyöreähköistä tai sydämen muotoisista lehdistä muodostuva, peittävä ruusuke, joka ei aina edes kuki. Varsiin muodostuvat lehdet muistuttavat jossain määrin pohjansinivalvatin lehtiä, mutta ovat kylläkin aika monimuotoisia.

 Terveisin Muhevaisen tiimi