Kantojen ja kasvien harmonia – luo kiehtova kantopuutarha

Kantopuutarha perustetaan yleensä puutarhan varjoisaan ja kosteaan osaan, jossa lahoaminen edistyy hyvin. Usein kantopuutarha sijoittuu metsäpuutarhan yhteyteen, sillä samantyylisissä oloissa viihtyvät myös metsäpuutarhan kasvit.

Mitä suurimmassa määrin kantopuutarha on myös lahopuutarha. Kannot ja maapuut hajoavat ajan myötä ja tarjoavat samalla mahdollisuuden uudistaa kasvikokoelmaa antamalla tietyn syklin puutarhan kehitykselle.

Samalla se tarjoaa elinympäristön lukemattomille luonnon monimuotoisuutta lisääville hyönteisille, lahottajille, maata muokkaaville selkärangattomille ja hyödyllisille maabakteereille. Siellä sienirihmastot kukoistavat ja tarjoavat puiden juuristoille kasvua lisääviä ravinteita. Sieltä löytyy suojapaikkoja linnuille ja talvehtimispaikkoja pölyttäjille. Lahopuussa viihtyvät aivan eri eliöstö kuin muualla puutarhassa, joten se tuo monilukuista ja toisenlaista elonkirjoa rikastuttamaan puutarhaa.

Kantopuutarhan ei tarvitse olla suuri. Se voi olla vaikka neliön kokoinen ja yhdellä karahkallakin voi aloittaa. Lahoava puu ikääntyy kauniisti, joten se voi olla kiinnostava yksityiskohta muuten hoidetussa puutarhassa.

Kantopuutarha voi olla myös taiteellisesti järjestetty osa puutarhaa, jossa kasvit ja lahopuu vuorottelevat harkitusti. Se voi olla rytöpuutarha, luonnontilaan jätetty pihan osa, jossa on huolettomasti koottuja risukasoja tai pöllipinoja, jotka saavat rauhassa maatua ja rikastaa elonkirjoa.

Valitse käytettävä puumateriaali. Se voi olla myös tuoretta, sillä se vanhenee kauniisti ikääntyessään. Hyvää lahopuumateriaalia ovat rungot ja tukit, suuret kaarnanpalat, tukevat oksankarahkat jne.

• Asettele puuainekset erikseen tai yhteen kiinnitettyinä. Niistä voi muodostaa kaarevia ”muureja” polkua rajaamaan tai ottaa ainekset osaksi lasten leikkejä tonttumajoineen.
• Puhdista ylös nostetut kannot juurineen harjaamalla pois kaikki maa-aines.
• Asettele kannot valitulle alueelle kyljelleen tai ylösalaisin, jolloin itse juuret saavat visuaalisen pääosan. Kannot voi asetella myös juuret alaspäin.
• Ankkuroi painavat, pystyyn asennettavat puunosat tukevasti maahan, jotta ne eivät aiheuta vaaraa kaatumalla.

Kun kannot, tukit ja muu puuaines on aseteltu omaa silmää miellyttäväksi kokonaisuudeksi, on aika istuttaa kasvit tai täydentää jo olemassa olevia istutuksia. Valitse kasvit valitun paikan olosuhteiden mukaan. Varjon kasvit siimekseen ja valon kasvit aurinkoon.

Osaksi kantopuutarhaa tai sen taustalle sopivat loistavasti alppiruusut, erilaiset havupensaat, japaninkelloterttu, leukotit ja miksei jopa magnolia, atsaleat, pensasmustikat, mikäli paikka ei ole täysin varjossa.

Istuta kasvupaikalle sopivia perennoja kaikkiin mahdollisiin kannonkoloihin ja juurten väleihin, mihin on mahdollista saada kasvualustaa ainakin n. 20 cm. Varjoisilla paikoilla niissä viihtyvät esimerkiksi monet saniaiskasvit, kuten raunioiset ja imarteet.

Puuaines on kaunista kaikissa ikävaiheissaan. Lahopuunakin ne vanhenevat kauniisti ja kukin omalla talvallaan. Varjoisassa ja kosteassa paikassa maatuminen on nopeampaa, kun taas auringossa puuaines kuivuu ja ahavoituu. Silti siinäkin lahoaminen edistyy. Lahontaan vaikuttavat myös puulajin kovuus ja koko.

Kantopuutarha tuo kuollutta ja hajoavaa puuainesta puutarhoihin, sillä lahopuussa elävät ja viihtyvät toisenlaiset lajit kuin elävissä kasveissa. Pieneliöt, sienet ja bakteerikanta ovat erilaisia ja rikastuttavat siksi puutarhan elonkirjoa. Monimuotoisuus auttaa puutarhaa vastustamaan esimerkiksi tuholaisten hyökkäyksiä, jos pihapiirissä viihtyvät petohyönteiset ja linnut, jotka käyttävät tuholaisia omaksi tai poikastensa ravinnokseen.

Meille ihmisille puutarhapuuhastelu auttaa tutkitusti palautumaan stressistä ja parantaa mielialaa. Jos mukaan saa lapset rakentamaan keijun tai tontun majoja kantoihin, saavat hekin vastustuskyvyn kannalta tärkeää mikrobialtistusta ja raikasta ulkoilmaa.

Teksti: Muhevainen Oy, Tuuli Järvinen ja Marja Kärki

Kuvat: iStock ja Muhevainen