Omenapuun leikkaus – milloin leikataan ja miten?

Omenapuu kasvaa nopeasti myös liian korkeaksi, jolloin sadonkorjuu hankaloituu. Tärkeintä leikkaamisessa on muistaa, että väärän oksan leikkaaminen on pienempi paha kuin huono leikkausjälki.

Hyvään tulokseen vaaditaan oikeat työkalut ja periaate, että oksakaulus ei saa vahingoittua. Vältä oksien repeämistä. Omenapuun varsinainen hoitoleikkaus tehdään tavallisesti kevättalvella tai varhain keväällä ennen silmujen avautumista, kun kovimmat pakkaset ovat hellittäneet. Etelä-Suomessa ajankohta osuu usein maalis–huhtikuulle.

Leikkaaminen sujuu hyvin oikeilla välineillä. Terävät oksasakset sopivat pienille oksille, voimasakset paksummille oksille ja oksasaha kookkaammille oksille. Korkealla oleviin oksiin käytetään pitkävartisia leikkausvälineitä.

Omenapuun leikkauksilla pyritään pitämään puun latvus ilmavana ja kasvattamaan puuhun hyviä, vahvoja oksia. Ilmava latvus kuivuu sateen jälkeen tiheää latvusta nopeammin, mikä vähentää omenaruvelle suotuisia kosteita olosuhteita. Puuyksilön satoikä pitenee ja hedelmien laatu paranee. Omenat myös värittyvät kauniimman värisiksi, kun auringon valo pääsee hellimään niiden pintaa.

Omenapuun kunto ja leikkaustarve kannattaa tarkistaa vuosittain. Kun latvusta hoidetaan säännöllisesti ja maltillisesti, suuret korjausleikkaukset voidaan usein välttää. Hoitoleikkaus tehdään kevättalvella tai varhain keväällä ennen silmujen puhkeamista, kun kovimmat pakkaset ovat hellittäneet.

Ennen kuin oksia poistetaan, tarkastellaan puuta ja mietitään, mitä poistetaan. Pihaomenapuun esteettisyyttä ei nimittäin sovi unohtaa. Leikkaus aloitetaan kuivista, repeilleistä ja toisiaan hankaavista oksista. Seuraavaksi poistetaan latvuksen sisäosiin kasvavia oksia sekä oksia, jotka kasvavat jyrkässä oksakulmassa runkoon nähden. Nämä poistetaan kokonaan tai leikataan lyhyemmäksi. Pienten oksien leikkaushaavat paranevat melko nopeasti, mutta suurten oksien leikkaushaavat ovat pitkään oivia kulkuväyliä lahottajasienille. Niinpä leikkaukset on viisasta tehdä hyvissä ajoin, kun oksat ovat vielä pieniä.

Vältä voimakasta kertaleikkausta. Jos puu on kasvanut pitkään ilman hoitoleikkauksia, harvenna ja uudista latvusta vähitellen usean vuoden aikana. Voimakas leikkaaminen synnyttää helposti runsaasti uusia pystykasvuisia versoja.

Jyrkkäkulmaiset oksat ovat alttiita repeilemään omenasadon ja talvella lumen painosta. Rungosta lähtevien oksien poistoa vältetään etenkin vanhoista puista, sillä niistä jää iso, hitaasti paraneva haava puun runkoon. Jos lyhennät oksaa, varmista, että viimeinen oksaan jäävä silmu osoittaa rungosta ulospäin.

Vanhan omenapuun suuria oksia poistetaan harkiten. Jos puu tarvitsee voimakasta nuorennusta, työ jaetaan useammalle vuodelle. Näin vältetään suuret haavapinnat ja voimakas vesiversojen muodostuminen. Isojen oksien repeilyn estämiseksi sahataan ensin (1) jonkin matkaa oksan alapuolelta ja sitten (2) oksa yläpuolelta poikki. Lopuksi jäljelle jäänyt tynkä sahataan oksankauluksen ulkopuolelta oksankaulusta vahingoittamatta. Voimakas leikkaus kiihdyttää versojen muodostumista, jolloin puu voi ajautua leikkauskierteeseen.

Kesällä voidaan poistaa tarpeettomia pystykasvuisia vesiversoja ja hillitä voimakasta kasvua. Kesäleikkaus tehdään kasvun jo rauhoittuessa, tavallisesti loppukesällä. Pehmeitä vesiversoja voidaan poistaa jo aikaisemmin esimerkiksi repäisemällä ne varovasti irti niiden ollessa pieniä.

Kesäleikkauksen tarkoitus on myös versokasvun hillitseminen. Kesäleikkaus kannattaa tehdä varsinkin, jos joudut poistamaan vahvoja versoja, jotka kasvavat latvassa suoraan ylöspäin.

Perheomenapuuhun on samaan runkoon vartettu useita eri lajikkeita, mikä täytyy tietysti huomioida puuta leikattaessa, ettei leikkaa vahingossa jotakin lajiketta kokonaan pois puusta.

Kun puu on vielä nuori, nämä varttamiskohdat on helppo huomata paksunnoksena puun rungossa tai alaoksissa. Perheomenapuuta leikattaessa huolehditaan siitä, että kaikki siihen vartetut lajikkeet säilyvät puussa ja kasvavat mahdollisimman tasapainoisesti. Voimakaskasvuisia lajikehaaroja voidaan hillitä leikkaamalla, jotta ne eivät vähitellen tukahduta heikommin kasvavia haaroja.

Leikkaa puun jokainen lajikehaara yksilöllisesti. Pyri pitämään jokainen lajikehaara yksilatvaisena, joten leikkaa mahdollinen kilpalatva jokaisesta haarasta pois. Leikkaa pois oksia, jotka pyrkivät kasvamaan puun sisäosiin päin. Jos näitä oksia on runsaasti eikä kaikkia voi leikata pois, voit katkaista ne puusta ulospäin suuntautuvan oksan tai silmun kohdalta poikki. Poista jyrkässä oksakulmassa kasvavia oksia. Oksakulmat ovat jossakin määrin lajikekohtainen asia.

Myöhemmässä vaiheessa perheomenapuun eri lajikkeita pidetään keskenään tasapainossa leikkaamalla. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin, ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat jopa vaarassa kuivua pois. Vanhemmiten päälajikkeen kasvua voi hillitä leikkaamalla voimakkaammin.

Taimistolta ja puutarhaliikkeestä ostetut taimet on jo pienestä pitäen ohjattu kasvamaan oikealla tavalla ja varsinainen istutusleikkauskin on yleensä jo tehty. Tarvittaessa se tehdään kotipuutarhassa kevätistutuksen yhteydessä (jos puu istutetaan syksyllä, niin leikkaus jätetään seuraavaan kevääseen).

Istutusleikkauksen tarve riippuu taimen rakenteesta ja siitä, onko taimelle jo tehty kasvatusleikkaus taimistolla. Poista tarvittaessa vaurioituneet, hankaavat ja hyvin jyrkässä kulmassa kasvavat versot sekä mahdollinen kilpalatva. Pitkiä sivuversoja voidaan lyhentää ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Syksyllä istutetun omenapuun mahdollinen istutusleikkaus jätetään seuraavaan kevääseen.