Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Omenapuun lajike kannattaa valita omien mieltymyksien mukaan. (Kuva: Adobe Stock)
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
Omenapuun lajikkeet
Makuja löytyy melko happamasta todella makeaan. Jotkut omenalajikkeista ovat mehukkaimmillaan sellaisenaan, toiset taas sopivat parhaiten soseeseen. Eri lajikkeet kypsyvät eri aikoihin. Joistakin omenapuista voi kerätä satoa jo alkusyksystä, toisista vasta myöhemmin. Lajikkeiden välillä on eroja myös siinä, kuinka nuorena puu alkaa tuottaa satoa. Lajikkeisiin on myös merkitty kasvuvyöhykkeet, eli millä vyöhykkeellä ne kasvavat parhaiten.
Omenalajikkeet jaetaan usein kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin kypsymisajankohdan mukaan. Kesälajikkeet käytetään yleensä pian poiminnan jälkeen, kun taas monet syys- ja talvilajikkeet kestävät varastointia pidempään. Säilyvyys vaihtelee lajikkeen, sadonkorjuuajan ja varastointiolosuhteiden mukaan. Osa talvilajikkeista saavuttaa parhaan syöntikypsyytensä vasta varastoinnin aikana.
Kasvupaikan valinta
Omenapuu viihtyy valoisassa, lämpimässä ja suojaisessa paikassa, jossa kasvualusta on syvä ja hyvin vettä läpäisevä. Märkyyttä ja pitkäaikaista seisovaa vettä kannattaa välttää. Raskaassa tai huonosti vettä läpäisevässä maassa kohopenkki tai kasvualustan rakenteen parantaminen voi olla hyödyksi.
Omenapuiden koot voivat vaihdella runsaasti, joten kannattaa valita omaan puutarhaan tai parvekkeelle sopiva yksilö. Parvekkeelle sopiva omenapuu kasvaa ruukussa. Esimerkiksi riippa- tai pilariomenapuut ovat tähän erittäin sopivia.
Uutta omenapuuta ei mielellään istuteta täsmälleen vanhan omenapuun paikalle. Vanhan puun kasvupaikalla voi esiintyä uudelleenistutusongelmaa, jossa uuden taimen kasvu jää heikoksi maaperän biologisten ja rakenteellisten muutosten vuoksi. Jos samaa paikkaa joudutaan käyttämään, vanhaa kasvualustaa kannattaa vaihtaa riittävän laajalta alueelta ja poistaa suuret vanhat juuret.
Pölytys
Useimmat omenalajikkeet hyötyvät ristipölytyksestä. Hyvän sadon varmistamiseksi lähistöllä kannattaa kasvaa samaan aikaan kukkiva, pölyttäjäksi sopiva toinen omenalajike. Pölyttäjän ei tarvitse välttämättä kasvaa omalla tontilla, jos sopivia omenapuita on lähialueella.
Perheomenapuussa samaan runkoon on vartettu useita lajikkeita, jotka voivat toimia toistensa pölyttäjinä, jos niiden kukinta ajoittuu samaan aikaan.
Omenapuun hoito
Omenapuuta lannoitetaan kasvun ja kasvualustan ravinnetilan mukaan. Keväällä voidaan käyttää maltillisesti puutarha- tai hedelmäkasveille sopivaa lannoitetta. Liiallista typpilannoitusta vältetään, sillä se voi lisätä voimakasta versokasvua ja heikentää talvenkestävyyttä sekä sadon muodostumista. Tarvittaessa loppukesällä voidaan käyttää typetöntä syyslannoitetta valmistajan ohjeen mukaan, mutta lannoituksen tarve riippuu kasvualustan ravinnetilasta.
Omenapuuta leikataan tarpeen mukaan säännöllisesti, mieluummin vähän kerrallaan kuin harvoin ja voimakkaasti. Tavallinen hoitoleikkaus tehdään kevättalvella kovimpien pakkasten jälkeen mutta ennen kasvun käynnistymistä. Leikkauksella pidetään latvus valoisana ja ilmavana sekä poistetaan esimerkiksi kuolleita, vaurioituneita, sisäänpäin kasvavia tai toisiaan hankaavia oksia.
Omenapuun viholliset
Omenoilla on monia vihollisia tuholaisista erilaisiin tauteihin. Yleisimpiä tauteja ovat omenarupi ja muumiotauti. Omenapuita ja niiden satoa voivat vahingoittaa esimerkiksi jyrsijät, omenakirvat, omenakääriäiset ja pihlajanmarjakoit. Kypsät ja vaurioituneet omenat houkuttelevat loppukesällä ja syksyllä myös ampiaisia, jotka voivat syödä rikkoutuneita hedelmiä.
Omenarupi aiheuttaa tummia, myöhemmin ruskehtavia laikkuja erityisesti lehtiin ja hedelmiin. Hedelmän rupilaikut voivat korkkiutua ja halkeilla. Ilmava latvus kuivuu sateen jälkeen nopeammin ja voi vähentää taudille suotuisia kosteusoloja.
Yleisin omenoita piinaava tauti on muumiotauti, joka pilaa hedelmät loppukesällä. Omenan pintaan syntyy ruskea, nopeasti laajeneva laikku, jonka pintaan muodostuu vaaleita itiöpesäkkeitä. Lopulta omenat ruskettuvat ja pilaantuvat kokonaan. Muumiotautiset hedelmät kerätään pois puusta ja maasta, sillä niihin jäänyt taudinaiheuttaja voi levittää tautia seuraavana kasvukautena.
Omenapuun runko ja alimmat oksat kannattaa suojata jäniksiltä ja muilta jyrsijöiltä riittävän korkealla verkolla tai runkosuojalla. Suojauksen tulee olla niin väljä, ettei se hankaa tai kurista runkoa. Myyrätuhojen riskiä voidaan vähentää pitämällä puun tyvi avoimena kasvillisuudesta ja tarvittaessa tiivistämällä lunta rungon ympäriltä talvella.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat