Huonekasvien jakaminen – näin jaat kasvin uusiin ruukkuihin

Kirjavien lajikkeiden kohdalla jakamisesta voi olla erityistä hyötyä. Esimerkiksi keltareunaisen anopinkielen (Dracaena trifasciata 'Laurentii', aiemmin Sansevieria trifasciata) lehtipistokkaista kasvatetut taimet voivat menettää emokasvin keltareunaisen kirjavuuden. Jakamalla lisättäessä lajikkeen kirjavuus säilyy.

Jakaminen sopii esimerkiksi monille mätästäville tai useita kasvupisteitä muodostaville huonekasveille, kuten viirivehkoille, nukkumateille, tuonenkielolle, anopinkielille ja isopunasarjalle. Myös esimerkiksi paavalinkukasta voidaan erottaa sivuruusukkeita. Ananaskasvit, kuten nuokkupapinkaura, muodostavat puolestaan sivuversoja, jotka voidaan niiden kasvettua riittävästi erottaa emokasvista.

Jakaminen soveltuu kasveille, joista voidaan erottaa omaa juuristoa ja kasvavaa versoa sisältäviä osia. Yksirunkoisia huonekasveja lisätään yleensä muilla menetelmillä, kuten pistokkaista.

Nosta kasvi ruukusta ja etsi luontevat jakokohdat. Jokaisessa jakopalassa pitäisi olla tervettä juuristoa ja vähintään yksi elinvoimainen verso tai kasvupiste. Löyhän juuripaakun voi usein jakaa varovasti käsin. Tiiviin juurakon jakamiseen voidaan käyttää puhdasta ja terävää veistä. Vältä juurten tarpeetonta repimistä ja vaurioittamista.

Istuta jakopalat omiin, niiden juuriston kokoon sopiviin ruukkuihin ja käytä kasvilajille sopivaa kasvualustaa. Aseta kasvi suunnilleen samaan kasvusyvyyteen kuin aikaisemmin ja täytä juurten ympäristö kasvualustalla. Kastele istutuksen jälkeen maltillisesti ja pidä kasvualustan kosteus kasvilajille sopivana.

Kasvin kasvutapa ratkaisee sopivan lisäysmenetelmän. Esimerkiksi rönsylilja muodostaa rönsytaimia, ja monet ananaskasvit tekevät sivuruusukkeita, jotka voidaan irrottaa niiden kasvettua riittävän suuriksi. Köynnöstäviä ja versovia huonekasveja lisätään puolestaan usein pistokkaista.

Lisää tietoa kasveista löydät Puutarha.netin Kasvikortistosta.