Huonekasvien tuholaisia ja tauteja

Tuholaisia kannattaa opetella tunnistamaan, sillä kaikki kasveissa tai niiden ympärillä liikkuvat pieneliöt eivät vahingoita kasveja. Suurennuslasista voi olla paljon apua tunnistuksessa. Monet huonekasvien tuholaiset imevät kasvin solunesteitä ja heikentävät kasvua. Esimerkiksi kirvat ja kilpikirvat erittävät mesikastetta, jonka pinnalle voi kehittyä tummaa nokisientä.

Kilpikirvat majailevat usein kasvien varsissa ja kovalehtisten kasvien lehdissä. Kilpikirvan toukat kuoriutuvat aikuisten yksilöiden kellertävän ruskeiden kuorien alla ja lähtevät liikkeelle ja kasvattavat oman kilven. Ne erittävät mesikastetta. Nämä ovat melko vaikeita torjuttavia. Pyyhkiminen kostealla rievulla ja hammastikulla irrottelu tai harjalla harjaaminen auttaa parhaiten.

Villakilpikirvat esiintyvät etenkin kasvien lehtihangoissa. Ne ovat soikeita, noin kolmen millin pituisia, vaalean "villan" peittämiä. Pyyhkiminen ja irrottelu on helpompaa, koska nämä eivät takerru kasviin yhtä tiukasti kuin kilpikirvat.

Lehtikirvat esiintyvät yleensä versojen ja nuppujen kärjissä. Ne ovat parin millimetrin mittaisia ja vaihtelevan värisiä.

Kehrääjäpunkit (punapunkit) ovat hyvin pieniä ja viihtyvät etenkin lämpimissä ja kuivissa oloissa. Ne oleskelevat usein lehtien alapinnoilla ja imevät kasvin solunesteitä. Ensimmäisiä merkkejä voivat olla lehtiin ilmestyvät vaaleat pisteet tai laikut. Runsaammassa esiintymässä kasviin muodostuu hienoa seittiä ja lehdet voivat kellastua ja kuivua. Kasvit kannattaa tarkistaa säännöllisesti, sillä kehrääjäpunkit on helpompi saada hallintaan esiintymän alkuvaiheessa.

Harsosääski viihtyy kosteassa kasvualustassa ja munii munansa mullan pintakerrokseen. Aikuiset ovat pieniä, tummia ja hentoja sääskimäisiä hyönteisiä, joita näkee usein lentelemässä ruukkujen ympärillä. Aikuiset harsosääsket eivät vahingoita kasveja. Niiden toukat käyttävät ravinnokseen pääasiassa sieniä, leviä ja hajoavaa orgaanista ainesta, mutta voivat runsaina esiintyessään vioittaa myös kasvien juuria, erityisesti nuoria taimia. Harsosääskien lisääntymistä voidaan hillitä antamalla kasvualustan pintakerroksen kuivahtaa kastelujen välillä kasvilajin vedentarve huomioiden.

Harmaahome muodostaa lehtien pinnalle keltaisia laikkuja ja alapuolelle harmaata nukkamaista hometta. Se on yleensä pehmeälehtisten kasvien ongelma. Torjuttaessa vältetään liiallista kosteutta ja lisätään lämpöä. Saastuneet lehdet poistetaan.

Kanelihome ilmaantuu aluksi vaaleaksi nukaksi mullan pintaan ja muuttuu myöhemmin ruskeaksi ja pölyäväksi. Sitä on eniten turvepohjaisessa, liian runsaasti kastellussa kasvualustassa. Homeesta ei yleensä ole kasveille haittaa. Itävät taimet saattavat kyllä kärsiä siitä. Kanelihometta voi torjua käyttämällä mullan pinnalla kevytsorakatetta.

Härmä esiintyy harmaana jauhemaisena peitteenä kasvin lehdillä ja silmuissa. Härmä voi levitä itiöiden välityksellä kasvista toiseen, mutta eri härmälajit ovat usein erikoistuneet tiettyihin kasveihin tai kasviryhmiin. Sairastunut kasvi kannattaa pitää erillään muista kasveista ja poistaa pahoin vioittuneet kasvinosat. Lehdet käpristyvät ja voivat pudota. Nuoret versot kärsivät härmästä herkemmin.

Mullassa esiintyvät sienet ovat yleensä puun lahottajia, jotka saavat ravintonsa kasvualustan hajoamattomasta puunkuoresta. Sienet eivät ole kasveille vaarallisia, ja ne häviävät ajan kanssa itsestään.