Syklaami (Cyclamen persicum) viihtyy viileässä

Syklaamin kasvutapa on mätäsmäinen. Kukat kohoavat vahvojen vanojen kärjissä vihreiden, tanakoiden lehtien keskeltä. Terälehdet ovat kääntyneet ylös- ja taaksepäin. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta erilaisiin punaisiin ja joskus kukat myös tuoksuvat.

Lajikkeet eroavat toisistaan muun muassa lehtien kirjavuuden ja kukan värin mukaan. Myös koko ja kasvunopeus vaihtelevat. Syklaameja on isokukallisia lajikkeita ja sinnikkäämpiä minilajikkeita. Erikoismuotoja, kuten ripsureunaisia, kaksivärisiä ja kerrannaiskukkaisia lajikkeita on myös saatavilla.

Kasvin kellastuminen ja ennenaikainen kukinnan loppuminen kertovat yleensä liian lämpimistä oloista ja/tai kastelun ja lannoituksen puutteesta. Syklaamin kastelu säännöllisesti on tärkeää, jotta multa pysyy tasaisen kosteana, säännöllistä lannoitusta unohtamatta. Huoneilman ollessa liian lämmin, syklaami ei viihdy ja nuupahtaa. Kuihtuneet lehdet ja kukat poistetaan ruotien tyvestä hieman kiertämällä ja nappaamalla irti.

Kukinnan jälkeen kasvi lepää muutaman kuukauden ajan, jolloin sitä kastellaan hieman niukemmin. Lehdet eivät saisi kuihtua kokonaan. Maaliskuussa mukula istutetaan uudelleen vanhaan ruukkuunsa ja siirretään puolivarjoisaan paikkaan. Normaali kastelu ja lannoitus aloitetaan uudelleen. Kesällä se viihtyy ulkona, suojassa auringolta, ja tuodaan sisälle ennen pakkasia.