Myyrien torjunta puutarhassa: älä altistu myyräkuumeelle

Etenkin runsaina myyrävuosina talvituhoja on melkein mahdotonta välttää. Myyrät aiheuttavat tuhoja puiden juuristoihin, kaluavat pensaiden ja puiden kuorta ja oksia, herkuttelevat kukkasipuleilla ja kaivavat onkaloitaan pitkin poikin nurmikkoa ja istutuksia. Multakasat pitkin puutarhaa ovatkin valitettavan monelle tuttu, jokakeväinen näky.

Pelto- ja kenttämyyrät tekevät tuhojaan suojassa lumen alla: ravintoa etsiessään ne kuorivat niin nuorten omenapuiden kuin muidenkin nuorten puiden ja pensaiden rungot, mikäli kasveja ei ole suojattu runkosuojuksilla. Runkosuojukset tuleekin siksi asettaa taimien tyveltä asti ylöspäin.

Kontiaisen, eli aiemmalta nimeltään maamyyrän, tekemät tuhot tunnistaa pyramidin mallisista multakeoista nurmikolla. Vesimyyrän keot erottaa maamyyrän keoista siitä, että multakasassa on reikä sivussa – ei päällä. Myyrien torjunnassa kannattaa kuitenkin olla tarkkana; kontiainen (Talpa europaea) on rauhoitettu eläin, eikä sitä saa puutarhoissakaan häiritä, pyydystää tai tappaa – vaikka sen pinnalle työntämät multakasat häiritsisivätkin pihanomistajaa.

Kontiainen on hyönteissyöjä, joka ei siis käytä kasvinosia ravinnokseen. Se kuitenkin häiritsee kasvien luonnollista kasvua maan alla risteilevien käytävien viedessä kasvien tarvitseman mullan – ja hyvin hoidetut nurmikot muuttuvat kynnöspelloiksi kontiaisen takia. Kontiaisen eli maamyyrän onkalot voivat myös aiheuttaa pihan rakenteille vaikeasti korjattavia vahinkoja, esimerkiksi kivetysten alla. Rauhoitetun kontiaisen myrkyttäminen tai muulla tavoin vahingoittaminen on lailla kielletty, joten karkotteiden käyttö on ainoa vaihtoehto suojautua sen aiheuttamia tuhoja vastaan.

Myyrän torjuntakeinoja on lähes yhtä monta kuin myyrääkin. Loukkujen ja pyydysten sijaan voi myyriä yrittää karkottaa puutarhasta. Karkottamiseen on monia kotikonsteja, joiden teho on vaihteleva. Monet vannovat valkosipulin nimeen, toiset luottavat kissoihin/koiriin, jotkut patterikäyttöisiin karkottimiin – joku pakokaasulla myrkyttämiseen, vedellä hukuttamiseen tai nestekaasulla kärventämiseen. Onneksi myyräkanta vaihtelee suuresti – kotikonstien tehosta kun ei ole täyttä takuuta.

Tärinä

Monien myyränkarkottimien teho perustuu sen aiheuttamaan tärinään maaperässä. Kotikonstina voi maahan upottaa pienillä kivillä täytetyn peltiämpärin ja pystyttää siihen propellilla varustetun "tuulimyllyn" lonksumaan. Pihalla kannattaa aina myös liikkua; askeltenkin tärinä auttaa.

Äänet

Myyrät kavahtavat tärinän ohella melua ja tömistelyä. Todella korkeat tai oikein matalat äänet toimivat parhaiten. Myös tuulessa pyörivät propellit ja suhisevat nauhat pitävät myyriä ärsyttävää ääntä.

Haju

Myyrillä on erittäin tarkka hajuaisti, joten myös erilaiset hajukarkottimet saattavat tehota. Voimakkaan hajuiset sipulikasvit (esimerkiksi keisarinpikarililja), narsissit, valkosipuli ja savun haju karkottavat myyriä. Valkosipulin kynsiä voi myös liottaa kuumaan veteen ja kaataa liuos suojeltavan kasvin ympärille. Myös minkin tai muun petoeläimen lanta puun juurella saanee myyrät peräytymään. Kotikonstien lisäksi kaupoissa on saatavilla erilaisia torjunta-aineita ja hajukarkotteita.

Vesimyyrän torjunta

Vesimyyrä lisääntyessään nopeasti voi saada aikaan runsaan populaation, joka tuhoaa erityisesti nurmikot ja istutukset. Se saattaa myös syödä puutarhan kasvien juuristoja niin, että kasvit kuihtuvat tai kuolevat. Vesimyyrän tunnistamisen merkkejä ovat sen jättämät pitkät, lähes suorat käytävät maan pinnan alla ja usein vesilätäkköjen läheisyydessä näkyvät kulkureitit.

Torjuntaan voi hyödyntää samoja keinoja kuin maamyyränkin kohdalla: ansat, tärinä- ja äänikarkottimet sekä hajukarkotteet voivat auttaa. Erityisesti puutarhan märkiä ja kosteampia kohtia kannattaa pitää silmällä, sillä vesimyyrä suosii juuri näitä alueita. Mikäli vesimyyrät toistuvasti haittaavat puutarhassa tietyn kohdan istutuksia, ainoa varma tapa millä tuhoja voidaan ennalta estää, on suojata istutusten juuristoalue metalliverkolla.

Ansa

Kun olet kaikki edelliset keinot koittanut ja menettänyt muutaman puunalun, on aika siirtyä järeämpiin konsteihin. Jyrsijöiden kulkureiteille ja käytäväaukoille sijoitetaan loukkuja ja pyydyksiä. Syöttinä voi käyttää mausteista leipää, omenaa, porkkanaa sekä muita vihanneksia. Kaiva onkalon suu auki, sijoita siihen myrkky tai loukku ja peitä ansa vaikka laudan palalla ennen mullan laittoa. Myyrät hakeutuvat ruuan ja pesäpaikan etsinnöissään myös kellareihin ja autotalleihin, joihin loukkuja kannattaa myös asettaa. Loukut tulee käydä tyhjentämässä säännöllisesti.

Muut keinot

Istutusten suojaaminen verkolla ja runkospiraaleilla auttaa aina – ja maan/lumen tiivistäminen kasvien ympäriltä. Myyrät pitävät myös lehti- ja heinäkasoista, joten niitä ei kannata jättää valmiiksi pesäpaikoiksi. Onkaloihin voi tietenkin sijoittaa myös myyränkarkoitetta.

Muista aina käyttää käsineitä, kun käsittelet myyrien mellastuskenttää – myyräkuume on ikävä tauti.