Kesän kaunein puutarha syntyy yksivuotisilla kukilla – näin luot näyttävän istutusryhmän

Istutusryhmän suunnittelussa kannattaa kasvuolosuhteiden lisäksi ottaa huomioon myös kasvin väri ja tuoksu, kasvunopeus ja -muoto sekä korkeus. Niin väriharmonia kuin vastaväritkin ovat kauniita katsella. Istutuksiin voi yhdistää myös keväällä aikaisin kukkivia sipulikasveja, monivuotisia perennoja, pieniä havukasveja, pensaan taimia, heinäkasveja, yksi- tai monivuotisia köynnöksiä, viherkasveja… vain mielikuvitus on rajana istutusryhmän tekemisessä! Syksyyn väriä tuovat puolestaan kanervat, callunat, koristekaalit ja havut, jotka kestävät syyskylmää pakkasiin saakka.

Kevään ensimmäisiin istutuksiin sopivat esimerkiksi orvokit ja muut viileää säätä sietävät ryhmäkasvit. Hallanarkojen kesäkukkien kanssa kannattaa odottaa, kunnes hallanvaara on kasvupaikalla ohi. Kasvit voi tarvittaessa suojata hallayöksi harsolla tai siirtää ruukut suojaan.

Pientä pakkasta kestäviä ryhmäkasveja ovat esimerkiksi orvokki, lemmikki, neilikat, verbena, hopeavillakko ja hopeakäpälä. Osa kasveista karaistuu kesän myötä ja kestää syksyllä enemmän kylmää kuin keväällä. Tällainen kasvi on esimerkiksi marketta.

Kesäkukkien istutuspaikan määräävät kasvin koko, kasvupaikkavaatimukset sekä istuttajan mieltymykset. Itse istutuspaikka on tietenkin ratkaisevin tekijä, joka määrää mitä kasveja voidaan minnekin istuttaa. Yleisimmin kesäkukkia istutetaan erilaisiin ruukkuihin ja astioihin, parvekelaatikoihin ja istutusryhmiin.

Ruukkuja voi käyttää yksittäin tai sommitella niistä erilaisia ryhmiä. Suurikokoiset ruukut toimivat myös tilanrajaajina ja näköesteinä. Lisäksi isoimmat ruukut tuovat istutukseen näyttävyyttä ja helppoutta kastelun suhteen. Parvekelaatikot puolestaan tuovat kukkivat kasvit lähelle ihmisten asuinympäristöä. Kesäkukkia istutetaan myös suoraan maahan istutusryhmiin. Niitä voi istuttaa myös perennojen ja puuvartisten kasvien kanssa samaan istutukseen, mikäli vapaata tilaa riittää. Uudessa perennaryhmässä kesäkukat peittävät mainiosti pienten taimien välejä estäen samalla rikkaruohojen kasvamista.

Kesäkukat kannattaa istuttaa siten, että ne muodostavat yhtenäisen kasvuston. Useampi kasvi on aina näyttävämpi kokonaisuus kuin yksittäinen pieni kasvi. Istutusta aloitettaessa on hyvä suunnitella kasvien paikat ja kokeilla miten ne sijoittuvat toisiinsa nähden. Samalla nähdään riittävätkö kasvit ja onko istutusväli oikea. Keväällä istutettaville kasveille täytyy luonnollisesti antaa hieman kasvunvaraa, ovathan ne kasvamassa paikallaan useita kuukausia. Kasvin koosta riippuen istutusväli on 15–30 senttimetriä.

Istutettavalle kasville kaivetaan ensin istutuskuoppa, kasvin suojaruukku poistetaan ja kasvi asetetaan istutuskuoppaan. Kesäkukat istutetaan yleensä samaan syvyyteen kuin ne ovat kasvaneet ruukussaan. Juuripaakun ympärille lisätään multaa ja multa painellaan kevyesti paikoilleen.

Sama toistetaan jokaisen istutettavan kasvin kohdalla. Lopuksi kerätään pois kesäkukkien suojaruukut ja kastellaan koko istutettu alue. Vettä saa ensimmäisellä kerralla antaa kukille reilusti. Vesi tiivistää samalla mullan kunnolla juuripaakkujen ympärille.

Istutuksen perustana on kunnon kasvualusta. Suurin osa kesäkukista viihtyy ravinteikkaassa, ilmavassa ja vettä läpäisevässä kasvualustassa. Tavallinen laadukas kukka- tai kesäkukkamulta sopii useimmille lajeille.

Isoissa ja korkeissa ruukuissa pohjalla voidaan käyttää esimerkiksi kevytsoraa. Tärkeintä on huolehtia, että ylimääräinen vesi pääsee poistumaan astiasta eikä kasvualusta jää pitkäksi aikaa märäksi. Kasvilajista riippuen kasvualustan paksuus tulee olla 15–60 cm. Kesäkukilla on myös eri kasvupaikkavaatimukset veden, valon ja ravinteiden suhteen. Huolehtimalla hyvästä kasvualustasta ja valitsemalla oikea laji oikeaan paikkaan, onnistuu kukinta parhaiten.

Kuivaan ja aurinkoiseen paikkaan kannattaa valita lajeja, jotka sietävät paahdetta ja kasvualustan hetkittäistä kuivahtamista. Suurin osa kesäkukista viihtyy parhaiten auringossa, kunhan veden saannista huolehditaan. Näitä ovat edellisten lisäksi pelargonit, nolana ja kiinanneilikka.

Varjoisalla kasvupaikalla on myös omat lajinsa. Varjoisalle ja puolivarjoisalle kasvupaikalle sopivat esimerkiksi ahkeraliisa, uudenguineanliisa, verenpisarat ja monet begoniat.

Joillekin kasveille aurinko ja lämpö ovat hyvinvoinnin ja runsaan kukinnan edellytyksiä:

• Begonioiden valoisuusvaatimukset vaihtelevat lajista ja lajikkeesta riippuen. Monet viihtyvät auringossa tai puolivarjossa. Ne ovat hallanarkoja ja pitävät tasaisesta kosteudesta, mutta eivät jatkuvasti märästä kasvualustasta.
• Kelloköynnös (Cobaea) kukkii parhaiten erittäin aurinkoisella paikalla. Se ei kestä hallaa.
• Daalia (Dahlia) viihtyy lämpimällä paikalla eikä siedä hallaa. Se vaatii runsaasti lannoitusta ja vettä. Daalian juurakot voi talvettaa kuivassa, pakkasettomassa paikassa.
• Hopeavitja eli hopeaputous (Dichondra) pitää lämpimästä kasvupaikasta ja kestää hieman kuivuuttakin.
• Timanttikukka (Gazania) avaa kukkansa vain aurinkoisella paikalla ja kestää hyvin kuumaa ja kuivaa. Se sietää syksyllä pientä hallaa.
• Päivänsini (Ipomoea) viihtyy hyvin auringossa. Se ei vaadi juuri lannoitusta ja vettäkin vain kohtuullisesti.
• Härmesalvia (Salvia) nauttii auringosta. Sitä kastellaan kohtuullisesti ja lannoitetaan vain joka toisella kastelukerralla.
• Huovinkukka (Sanvitalia) kestää hyvin paahdettakin. Kastellaan ja lannoitetaan kohtuudella, voi antaa kuivahtaa kastelujen välillä.
• Mustasilmäsusanna (Thunbergia) viihtyy aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa. Sitä lannoitetaan ja kastellaan kohtuullisesti. Se ei kestä tuulta eikä hallaa.

Kastelu ja lannoittaminen ovat tärkeimmät kesäkukkien hoitotyöt. Myös rikkakasvit tulee poistaa, sillä ne vievät kasvuvoiman ja valon istutetuilta kasveilta. Kesäkukkia lannoitetaan kasvukauden aikana säännöllisesti käytettävän lannoitteen annosteluohjeen mukaan. Vanhemmille istutuksille ja istutusryhmille kannattaa antaa myös peruslannoitus kevätkunnostamisen yhteydessä. Tarvittaessa lannoitus voidaan uusia loppukesällä, jotta voimaa riittää myös loppukesän näyttävään kukintaan.

Moni kesäkukka jaksaa kukoistaa paremmin, kun siitä nyppii kuihtuneet kukat pois. Nypittäviä kasveja ovat muun muassa:

• Orvokki (Viola), jonka liikakastelua on vältettävä. Liian pitkiksi venyneet versot leikataan lyhyeksi, jolloin saadaan aikaan uutta kukintaa.
• Marketta (Argyranthemum), joka pitää tasaisesta kosteudesta ja lannoituksesta.
• Tähtisilmä (Osteospermum), jota kastellaan kohtuullisesti. Se voi pitää pienen tauon kukinnassa, mutta jaksaa sitten taas kukkia pitkälle syksyyn.
• Petunia (Petunia), joka ei pidä sateesta vaan viihtyy lämpimällä ja valoisalla kasvupaikalla ja halajaa säännöllistä kastelua ja lannoitusta.
• Pelargoni (Pelargonium), jonka kuihtuneiden kukintojen kukkavarret poistetaan tyvestä asti. Kukintaa auttaa myös säännöllinen lannoitus ja kohtuullinen kastelu.
• Samettikukka (Tagetes), joka viihtyy reilussa auringon paisteessa ja kestää hieman kuivahtamistakin.
• Leijonankita (Antirrhinum), jonka kuihtuneet kukkavarret leikataan kokonaan pois. Se viihtyy auringossa ja puolivarjossa sekä kestää pientä hallaa.

Muutamat kasvit ovat tarkkoja kastelun ja lannoituksen suhteen:

• Vaula (Asarina) pidetään tasaisen kosteana.
• Miljoonakello (Calibrachoa) vaatii lannoitusta koko kesän ajan, vettä kohtuullisesti.
• Verenpisara (Fuchsia) tarvitsee runsaasti vettä ja säännöllistä lannoitusta. Liian kuivissa oloissa kukat putoavat helposti.
• Amppeliharso (Gypsophila) ei kestä kuivumista, vaan vaatii tasaista kastelua.
• Ahkeraliisaa (Impatiens) kastellaan kohtuullisesti, ei kestä märkää.
• Sateenkaaripalsami eli uudenquineanliisa (Impatiens) vaatii reilusti vettä, muttei kestä märkää.
• Lobelia (Lobelia) tarvitsee tasaista kastelua ja lannoitusta läpi kesän.
• Enkelinsilmäpelargoni (Pelargonium) vaatii kukkiakseen säännöllistä lannoitusta ja kohtuullista kastelua.
• Keijunmekko (Rhodochiton) kukkii runsaasti syksyyn saakka saadessaan tasaisesti vettä ja lannoitusta. Sen voi talvettaa valoisassa ja viileässä paikassa.
• Risiini (Ricinus) vaatii runsaasti lannoitusta ja vettä.
• Siniviuhka (Scaevola) pitää tasaisesta kosteudesta, lannoitetta annetaan pari-kolme kertaa kuussa.
• Lumihiutale (Sutera) lannoitetaan kerran viikossa ja pidetään tasaisen kosteana, kuivahtaminen heikentää kukintaa.
• Verbena eli rautayrtti (Verbena) pitää kohtuullisesta kastelusta ja lannoituksesta. Se sietää pientä hallaa.

Kesäkukista löydät lisää tietoa ja kuvia Puutarha.netin Kasvikortistossa