Etanoiden torjunta puutarhassa – tehokkaat keinot etanoihin ja kotiloihin
Varsinkin sateisina kesinä etanoita esiintyy paikoin runsaastikin – ja niille kelpaavat ruuaksi niin salaatin kuin koristekasvienkin lehdet. Puutarhoissa ne syövät reikiä siis lähes kaikkien kasvien lehtiin ja tahraavat myös marjoja limallaan. (Kuva: Adobe Stock)
Sateiset jaksot, rehevä kasvusto ja kosteat piilopaikat houkuttelevat etanoita ja kotiloita puutarhaan. Ne syövät reikiä lehtiin, likaavat marjoja limallaan ja tekevät tuhoa niin kasvimaalla kuin koristeistutuksissakin. Tehokas torjunta alkaa siitä, että tunnistat haitalliset lajit, aloitat toimet ajoissa ja pidät pihan sellaisena, ettei siitä synny niille helppoa suojaa.
Tunnista ensin, mitä pihassa liikkuu
Kaikkia etanoita ja kotiloita ei kannata niputtaa samaan joukkoon. Marttojen mukaan suurin osa kotiloista ja etanoista on puutarhan kasveille harmittomia, mutta lehtokotilo ja espanjansiruetana aiheuttavat suurimmat tuhot. Jos pihassa näkyy runsaasti lehdissä olevia syöntireikiä, limajälkiä ja vioituksia erityisesti kosteina jaksoina, huomio kannattaa kohdistaa juuri näihin lajeihin.
Aloita torjunta heti keväällä
Torjunnassa tärkeintä on nopea aloitus. Lehtokotilot ja espanjansiruetanat kannattaa kerätä pois mahdollisimman varhain keväällä, ennen kuin ne ehtivät munia, ja keräämistä on hyvä jatkaa koko kesän ajan. Käsin kerääminen on edelleen kotipuutarhassa yksi varmin tapa hillitä kantaa, etenkin silloin kun yksilöitä alkaa näkyä toistuvasti samoilla alueilla.
Tee pihasta hankalampi paikka etanoille
Etanat ja kotilot viihtyvät kosteilla, rehevillä ja suojaisilla paikoilla. Niiden määrää voi vähentää pitämällä nurmikon lyhyenä, poistamalla risu- ja lehtikasoja, siistimällä istutusten alustoja ja välttämällä sellaisia katteita, jotka pysyvät pitkään märkinä. Marttojen mukaan hiekka, oksahake, sepeli ja muut kuivat katteet vaikeuttavat niiden kulkua jonkin verran, kun taas vihreä tuore kate lisää esiintymistä.
Estä leviäminen taimien ja mullan mukana
Torjunta ei auta paljon, jos uusia yksilöitä tai munia kulkeutuu pihaan jatkuvasti. Espanjansiruetana leviää helposti esimerkiksi taimien, mullan ja muiden maa-ainesten mukana, joten uudet taimet ja juuripaakut kannattaa tarkistaa huolellisesti ennen istutusta. Sama varovaisuus on paikallaan myös silloin, jos pihasta siirretään multaa, kompostia tai kasvijätettä paikasta toiseen.
Espanjansiruetana on myös vieraslajikysymys
Espanjansiruetana ei ole ainoastaan puutarhan riesa, vaan kansallisesti haitallinen vieraslaji. Vieraslajit.fi:n mukaan kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä sen hävittämiseksi tai leviämisen rajoittamiseksi, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Siksi sen torjuntaan kannattaa suhtautua ripeästi heti ensihavaintojen jälkeen.
Tunnista espanjansiruetana: Espanjansiruetana on haitallinen muttei vaarallinen ihmisille tai lemmikeille >>
Rautafosfaatti on käyttökelpoinen apu
Jos käsin kerääminen ja pihan siistiminen eivät riitä, avuksi voi ottaa rautafosfaattia sisältäviä valmisteita. Martat suosittelevat niitä etanoiden ja kotiloiden torjuntaan, ja Ruokaviraston vuoden 2025 kasvinsuojeluainelistassa on useita rautafosfaattia sisältäviä valmisteita juuri tähän käyttötarkoitukseen. Käytössä kannattaa noudattaa aina valmisteen pakkauksen ohjeita.
Hävitä kerätyt yksilöt huolellisesti
Kerättyjä kotiloita tai etanoita ei kannata jättää pihan reunalle tai puutarhakompostiin. Marttojen ohjeen mukaan kerätyt yksilöt voi tuhota kaatamalla niiden päälle kiehuvaa vettä. Sen jälkeen ne viedään suljetussa pussissa sekajätteeseen tai haudataan riittävän syvälle maahan. Toimiva lämpökompostori käy, mutta tavallinen puutarhakomposti ei.
Luomu keinoja etanoiden torjuntaan
–Rautafosfaatti: käytetään etanoiden/kotiloiden torjuntaan. Ruoho menee mustaksi ripottelun kohdalta, mutta se ei ole haitaksi eikä aine sinällään myrkyllistä kasveille.
– Kanat: kanat vähentävät määrää, mutta eivät poista ongelmaa kokonaan. Tosin parin kesän jälkeen kotilot ovat tosi vähissä – olettaen, että on kotiloita syöviä kanoja, sillä kaikki kanat eivät niiden makuun pääse.
– Ankat: kuulopuheiden perusteella kanoja tehokkaampia etanoiden ja kotiloiden torjujia.
– Valkosipuli: lehtokotiloita karkotetaan Englannissa valkosipulilla kuunliljakasvustoista. Ohje: Murskaa neljä kookasta valkosipulia hienoksi silpuksi. Lisää sipulit kahteen litraan kiehuvaa vettä ja keitä noin kolme minuuttia. Jäähdytä seos ja kaada se tiheän siivilän tai suodatinpussin läpi. Sekoita seosta muutamia ruokalusikallisia kymmeneen litraan vettä ja kastele seoksella lehdet ja varret perusteellisesti. Älä käsittele kasveja aurinkoisella säällä. Jatka käsittelyä keväästä syksyyn kahden viikon välein. (Lähde: Kotipuutarha-lehti 5/2013).
– Koivutisle: karkottaa hajullaan. Sivele penkkien reunuslautoihin, niin rajoittaa nilviäisten liikkumista. Imeytä ainetta esimerkiksi puutikkuihin ja rajaa kasvialueita. Älä suihkuta suoraan kasville. Jonkin tutkimuksen mukaan koivutisleen karkotustehoa voidaan huomattavasti parantaa sekoittamalla sitä rasvapohjaiseen yhdisteeseen (esim. vaseliini). Ilmeisesti se vähentää tisleen kuivumista säilyttäen näin haihtuvat yhdisteet ja samalla karkotustehon.
– Koivuterva: toimii kuten koivutisle.
– Yrttikeite: sekoita litra kiehuvaa vettä ja pari kourallista tuoreita yrttejä. Anna seoksen hautua vähintään 15 minuuttia. Siivilöi ja käytä parin päivän aikana. Etanoihin tehoavat esimerkiksi iisoppi, kirveli, krassi, salvia, timjami...
– Sananjalkatisle: maahan voidaan ruiskuttaa sananjaloista tehtyä keitettä etanoita karkottamaan.
– Kuparinauha/-panta: nilviäisten erittämä hapan lima reagoi kuparin kanssa. Kuparinauhaa voi kiertää ruukkujen ympärille tai kiinnittää lautaan, joka laitetaan penkkiin kyljelleen. Vinkki: Hortex tuo maahan keinokuituista kangasta, johon on kudottu kuparia. Kangasta voi laittaa ruukkujen alle ja lavojen reunuksiin.
– Etana-aita: esimerkiksi kohopenkkiin sopii nilviäisten liikkumista hankaloittava etana-aita, vaikka itse tehtynä. Peltilevyn yläosaan taivutetaan parin sentin huuli, lippa alaspäin.
– Katteet: saniais- ja tomaatinlehtikatteet karkottavat kotiloita. Koristehiekka toimii melko hyvin esteenä, mutta -kivet eivät ihan niin hyvin. Kivet ja lasit katteena ovat kannatettavia useiden eloperäisten katteiden sijaan.
– Luontaiset viholliset: esimerkiksi siilit, sammakot, hiiret, myyrät, vaskitsat ja linnuista etenkin harakat ja rastaat.
– Kerää listityt kotilot: kotilot ovat kaikkiruokaisia ja syövät kasvien lisäksi myös kuolleita eläimiä. Älä siis jätä tallaamiasi kotiloita ja etanoita pihalle, sillä jäljelle jääneet kotilot saavat kuolleista lajitovereistaan vain lisäravintoa.
Jos kotiloita esiintyy puutarhassa jo runsaasti, niitä saa kerätä sateen jälkeen nurmelta useampia kappaleita kerrallaan! Nämä kaverit kiipeävät yllättävän nopeasti keräysastian laitaa ylös karkuun, joten niille kannattaa tehdä takuuvarma hävityspaikka: sellaisena toimii hyvin tavallinen 10 l ämpäri, tai vielä leveämpi astia jonka pohjalle on laitettu vähintään 5 senttiä tuhkaa. Kotilot tiputetaan tuhkan sekaan astian keskelle, niin liikkeelle lähtiessään ne tahriutuvat tuhkaan ja matkanteko on hidasta. Lisäksi tuhka kuivattaa kotiloita hengiltä.
– Kastele aamulla: lehtokotilot liikkuvat öisin ja kosteus saa ne liikkeelle.
– Siisti piha talvea varten, jotta lehtokotiloilla olisi mahdollisimman kylmä talvi ilman majapaikkoja. Lehtokotilot talvehtivat maassa pienen lehtikerroksen tai maakerroksen suojissa. Alkutalvesta ennen lumentuloa voi pintamaan vielä rikkoa tai haravoida niin, että kotiloita suojaava kerros poistuu ja pakkanen pääsee tappamaan kotilot.
– Torju keväällä. Torju kotilot ennen kuin ne ehtivät munia seuraavan sukupolven!
Info
LEHTOKOTILO (Arianta arbustorum)
Lehtokotilo tulee sukukypsäksi 2–3-vuotiaana. Lehtokotilot elävät keskimäärin 4–6 vuotta. Sukukypsän yksilön tunnistaa sen kuoren suuaukon valkoisesta reunuksesta. Se on kaksineuvoinen eli tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Lehtokotilo voisi siis periaatteessa hedelmöittää itse itsensä. Tavallisempaa kuitenkin on, että kotilot etsivät lajitoverin ja parittelevat. Tämä tapahtuu keväällä ja muninta ajoittuu kesään tai alkusyksyyn.
Munimista varten kotilot kaivavat maahan kasvien juurille tai lautojen alle kuopan, johon ne laskevat munansa. Jos sää on suotuisa eli lämmin ja kostea, ne pystyvät munimaan useita kertoja kesän aikana. Sopiva ilmankosteus kotiloille on noin 70 %; liian kuivassa ilmastossa ne voivat vaipua horrostamaan. Pidempiaikainen kuiva kausi voi lisäksi tehdä katkon lehtokotiloiden lisääntymiseen. Suotuisissa olosuhteissa lehtokotilo munii noin 20–50 munaa kahden viikon välein. Kuoriutumiseen munilta menee tavallisesti noin 2 viikkoa.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat