Eksoottinen katsura – kaunis pikkupuu tai pensas

Katsura (Cercidiphyllum japonicum) on kesävihanta puu tai suuri pensas, joka tunnetaan erityisesti näyttävästä lehdistöstään. Sen lähes pyöreät lehdet ja punertavat lehtiruodit tekevät siitä helposti tunnistettavan. Katsura ei ole yleinen näky suomalaisissa puutarhoissa, mikä lisää sen kiinnostavuutta. Se sopii erityisesti pihoille, joissa halutaan yksittäinen katseenvangitsija. Katsura on parhaimmillaan rauhallisessa ympäristössä, jossa sen muoto ja värit pääsevät esiin.

Katsuran lehdet puhkeavat keväällä punertavina ja muuttuvat kesällä vihreiksi. Syksyllä ne hehkuvat keltaisen, vaaleanpunaisen ja purppuran sävyissä. Erityisen poikkeuksellista on lehtien makea, vaniljaa muistuttava tuoksu, joka voimistuu kostealla säällä. Kukinta tapahtuu keväällä, mutta kukat ovat pieniä ja huomaamattomia. Katsuran koristearvo perustuu ennen kaikkea lehdistöön ja syysilmeeseen.

Katsuran kuori on jo nuorena uurteinen; nuoret versot ovat aluksi punaisia ja vanhemmiten harmaita. Lehdet ovat vastakkaisia, melkein pyöreitä, nyhälaitaisia, päältä vihreitä ja alta sinivihreitä. Pitkät lehtiruodit ovat punaisia.

Katsura kukkii keväällä erittäin runsaasti pienin ja mitättömin, karmiininpunaisin kukin. Hedelmät ovat vaatimattomia. Katsura on kaksikotinen (hede- ja emikukat eri puissa) ja eri sukupuolet saattavat olla hieman eri kokoisia ja mallisia. Palkomaiset hedelmät ovat 4 cm kokoiset, kypsinä ruskeita ja sisältävät kymmeniä siemeniä.

Luonnossa katsura voi kasvaa jopa 30 metrin korkuiseksi puuksi. Suomen oloissa sen kasvu jää huomattavasti pienemmäksi, yleensä 3–6 metriin. Tämä tekee siitä sopivan myös kotipihoille, kunhan kasvutilaa on riittävästi. Katsura kasvaa melko hitaasti mutta tasaisesti. Ajan myötä siitä kehittyy arvokas ja selkeälinjainen puu. Katsuran kaunis lehdistö vaihtaa väriä usein; lehdet ovat puhjetessaan purppuranpunaiset, sitten kuparinruskeat ja vihertyvät kesällä, syksyllä keltaiset, vaaleanpunaiset tai jälleen purppuranpunaiset. Syksyllä lehdet myös tuoksuvat vaniljalle, varsinkin aamulla tai sateen jälkeen. Niiden pois haravointia ei siis ole kannata kiirehtiä.

Katsura vaatii suojaisan kasvupaikan, jossa se on turvassa kylmiltä tuulilta ja keväthalloilta. Paras kasvualusta on tuore, ravinteikas ja syvämultainen maa. Se ei siedä jatkuvaa märkyyttä eikä raskasta savimaata. Valoisa paikka on suositeltava, vaikka katsura sietää myös kevyttä varjoa. Täydessä auringossa syysvärit kehittyvät voimakkaimmiksi.

Katsuraa lisätään siemenestä ja kasvullisesti pistokkaista. Pistokkaiden täytyy kuitenkin olla nuorista, 1-vuotiaista taimista otettuja. Siemen on lyhytikäistä eikä kestä pitkää varastointia. Siementä ei kuitenkaan tarvitse käsitellä mitenkään – eikä edes peittää. Taimet ovat hyvin nopeakasvuisia. Katsura muodostaa nopeasti voimakkaan juuriston, joten se pitäisi istuttaa suoraan lopulliselle kasvupaikalleen.

Katsura ei vaadi jatkuvaa hoitoa, mutta se reagoi herkästi epäsuotuisiin olosuhteisiin. Nuoret taimet hyötyvät kastelusta kuivina kausina. Lannoitus tehdään maltillisesti keväällä. Talvehtiminen onnistuu parhaiten suojaisassa paikassa, ja nuoria puita voi suojata ensimmäisinä vuosina. Hyvin juurtunut katsura on selvästi kestävämpi.

Katsuraa lisätään siemenistä tai pistokkaista, mutta molemmat vaativat huolellisuutta. Siemen on lyhytikäistä ja kylvetään pian keruun jälkeen. Pistokkaat otetaan nuorista taimista. Katsura muodostaa nopeasti vahvan juuriston, minkä vuoksi se tulisi istuttaa suoraan lopulliselle kasvupaikalleen. Myöhempi siirtäminen voi heikentää kasvin kasvua.