Tryffeli on korkeasti arvostettu herkku, jota voi kasvattaa myös itse

Tryffelit ovat maanalaisia sieniä, jotka muodostavat sienijuuren eli mykorritsan isäntäkasvin kanssa. Sieni saa kasvilta yhteyttämisessä syntyneitä hiiliyhdisteitä ja auttaa puolestaan kasvia veden ja ravinteiden otossa. Isäntäkasveina voivat lajista riippuen toimia esimerkiksi tammet, pähkinäpensaat ja monet muut puulajit. Myös havupuut voivat toimia joidenkin tryffelilajien isäntäkasveina.

Tryffelin itiöemät kehittyvät maan alla, minkä vuoksi niiden löytäminen on huomattavasti hankalampaa kuin maan pinnalle nousevien sienten. Voimakas tuoksu houkuttelee luonnossa eläimiä kaivamaan itiöemiä esiin ja levittämään niiden itiöitä. Tryffelien etsimiseen käytetäänkin koulutettuja tryffelikoiria.

Suomessa tryffeleitä kasvaa myös luonnonvaraisina metsissä ja puistoissa. Luonnonvaraisten tryffelien etsimisessä on muistettava, että maan kaivaminen niiden löytämiseksi vaatii maanomistajan luvan.

Tryffelin viljelyllä on pitkät perinteet etenkin Euroopan tunnetuilla tryffelialueilla. Suomessa viljely on huomattavasti nuorempaa, mutta Juvalla vuonna 2012 saatu ensimmäinen viljelty sato osoitti, että tryffelin kasvattaminen onnistuu myös Suomen olosuhteissa.

Viljely aloitetaan yleensä taimilla, joiden juuristoon haluttu tryffelisieni on ympätty. Isäntäkasvi valitaan tryffelilajin mukaan. Esimerkiksi kesä- eli Burgundintryffeliä (Tuber aestivum) voidaan kasvattaa pähkinäpensaan ja tammen yhteydessä. Kalkkitryffeli (Tuber borchii) puolestaan pystyy muodostamaan mykorritsan useiden puulajien, myös havupuiden, kanssa.

Isäntäpuu tai -pensas jää puutarhaan pysyväksi osaksi istutusta, joten kasvin lopullinen koko ja kasvupaikkavaatimukset kannattaa ottaa huomioon jo taimivaiheessa. Pähkinäpensas sopii suureksi pensaaksi, kun taas tammi tarvitsee vuosien mittaan huomattavasti enemmän kasvutilaa.

Tryffelin kasvupaikan vaatimukset riippuvat viljeltävästä lajista. Yhteistä monille viljellyille tryffeleille on tarve hyvin vettä läpäisevään maahan. Pitkäaikaisesti märkä ja seisovasta vedestä kärsivä kasvupaikka soveltuu huonosti tryffeliviljelyyn. Myös maan pH on tärkeä, mutta sopiva taso vaihtelee tryffelilajin mukaan.

Kesä- eli Burgundintryffeli (Tuber aestivum) yhdistetään kalkkipitoiseen ja emäksiseen maaperään. Viljelyssä tavoitellaan usein noin 7,5:n pH:ta. Tutkimuksissa T. aestivum -mykorritsan kehittymisen kannalta parhaat tulokset on saatu korkean pH:n maissa.

Kalkkitryffeli (Tuber borchii) pystyy kasvamaan huomattavasti laajemmalla pH-alueella. Lajia on tavattu maaperissä, joiden pH vaihtelee lievästi happamasta emäksiseen. Siksi eri tryffelilajeille ei voida antaa yhtä yhteistä ihanteellista pH-arvoa.

Ennen kalkitusta kannattaa teettää maa-analyysi. Tarvittava kalkkimäärä määräytyy lähtö-pH:n lisäksi muun muassa maalajin ja maan multavuuden perusteella, joten kiinteä kilogrammamäärä neliömetrille ei sovi yleisohjeeksi.

Kasvupaikka valmistellaan ennen taimien istuttamista niin, että maa on rakenteeltaan ilmavaa ja ylimääräinen vesi pääsee poistumaan. Maaperän ominaisuudet kannattaa selvittää maa-analyysillä jo ennen istutusta, etenkin jos pH:ta täytyy nostaa kalkitsemalla.

Tryffelitaimen tärkein ominaisuus on sen juuristoon muodostettu halutun tryffelisienen mykorritsa. Istutuksen jälkeen tavoitteena on tarjota sekä isäntäkasville että sienijuurelle mahdollisimman sopivat kasvuolosuhteet. Nuorten taimien vedensaannista huolehditaan kuivina jaksoina, mutta jatkuvasti märäksi jäävää kasvualustaa vältetään.

Taimien ympäristö pidetään alkuvuosina riittävän vapaana voimakkaasta kilpailevasta kasvillisuudesta. Myös taimien suojaaminen jäniksiltä, peuroilta ja muilta puuvartisia kasveja vahingoittavilta eläimiltä voi olla tarpeen.

Tryffeliviljely on pitkäjänteistä. Ensimmäistä satoa voidaan joutua odottamaan useita vuosia, eikä istutus takaa tryffelien muodostumista. Esimerkiksi Gotlannin tryffeliviljelijöiden yhdistys kehottaa varautumaan siihen, että satoa voidaan odottaa noin kymmenen vuotta. Suomen oloissa kasvupaikka, sää, tryffelilaji, isäntäkasvi ja mykorritsan säilyminen vaikuttavat kaikki lopputulokseen.

Juuri epävarmuus tekee tryffelin kasvattamisesta poikkeuksellisen puutarhaprojektin: maan alla kehittyvän sadon onnistumista ei näe samalla tavalla kuin tavallisten hyötykasvien kasvua. Ensimmäisen oman tryffelin löytyminen vuosien odotuksen jälkeen onkin varmasti kasvattajalle melkoinen palkinto.