Sienimetsästä suuria herkkuja

Hyviä opeteltavia lajeja ovat esimerkiksi keltavahvero eli kantarelli, suppilovahvero, herkkutatti ja isohapero. Ruokaviraston suositeltavien ruokasienten luettelossa ovat haperoista isohapero, kangashaperot, keltahapero ja viinihapero. Sienet kannattaa opetella tunnistamaan lajin tuntomerkkien perusteella eikä pelkän suvun tai lakin värin perusteella.

Tuoksuvalmuska eli matsutake (Tricholoma matsutake) on kookas ja voimakkaan mausteisen makealta tuoksuva ruokasieni. Se kasvaa männyn seuralaisena koko Suomessa, mutta sitä esiintyy todennäköisesti runsaimmin Pohjois-Suomessa. Parhaita kasvupaikkoja ovat hiekkapohjaiset, vanhat ja harvapuustoiset männiköt, joissa humuskerros on ohut.

Lakki on 6–20 cm leveä, kuperan muotoinen, väri on tummanruskeasta vaaleanruskeaan. Pinnalla on tummanruskeita, silkkisäikeisiä suomuja. Jalan pituus on 5–20 cm ja paksuus 1,5–2,5 cm. Jalka on usein hieman taipunut, lähes tasapaksu tai alhaalta hieman leveämpi. Se on tiukasti maahan kiinnittynyt. Malto on kiinteää ja valkoista sekä hyvin säilyvää.

Tuoksuvalmuskan satokausi on heinäkuun lopulta lokakuun alkuun asti. Suurin sato saadaan sateisina kesinä.

Tuoksuvalmuskaa ei tarvitse ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista. Se sopii hyvin pannulla haudutettavaksi, muhennokseksi, grillattavaksi, kastikkeisiin ja keittoihin. Erityisesti japanilaiset arvostavat tuoksuvalmuskaa suuresti. Japanilaiset ovat kiinnostuneita etenkin nuorista tuoksuvalmuskoista, joiden lakki ei ole vielä auennut.

Tuoksuvalmuskan näköislaji kaulusvalmuska on pienempi ja väriltään ketunpunaisesta tummaan punaisenruskeaan. Sen tuoksu on mieto ja jauhomainen, jalka kapenee alaspäin ja on heikommin kiinni maassa kuin tuoksuvalmuskalla. Kaulusvalmuska ei sovellu ruokasieneksi.

Suomessa kasvaa sekä hyviä ruokasieniä että myrkyllisiä lajeja. Ruokavirasto ylläpitää ohjeellista luetteloa suositeltavista ruokasienistä. Siihen kuuluvat muun muassa herkkutatit, keltavahvero eli kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni, lampaankääpä, vaaleaorakas, useat haperot sekä tuoksuvalmuska.

Sienen turvallisuus perustuu aina oikeaan tunnistamiseen ja lajille sopivaan käsittelyyn. Kerää ruoaksi vain varmasti tunnistamiasi sieniä. Jos tunnistaminen jää epävarmaksi, jätä sieni keräämättä.

Toiset sienet ovat myrkyllisiä käsittelykerroista huolimatta. Kaikki tuntevat puna- ja valkokärpässienen, mutta tuntemattomampiakin lajeja on. Jos et tunnista sientä hyvin, ota sienikirja avuksi. Kuvien ja tarkkojen kuvauksien avulla sienet tunnistaa yleensä helposti.

Lue myös:
Myrkylliset sienet

Yleisiä suosikkeja ovat keltavahvero eli kanttarelli sekä suppilovahvero. Valmistustavaksi sopii paistaminen voissa sipulin kera. Mausteista ei tarvita kuin suolaa, ettei sienen maku peity. Paistos tarjoillaan esimerkiksi lämpimän voileivän päällä, mieluiten jälkiuuni- tai ruisleivän. Monen tunnin metsässä tarpomisen jälkeen saalis tuhotaan yleensä muutamassa minuutissa parempiin suihin. Mutta kyllä se on sen arvoista!