Lannoitus antaa voimaa: Näin tuet kasvien kasvua ja kukintaa

Kasvit ovat riippuvaisia ravinteista, joita ne saavat maasta, vedestä ja ilmasta. Maan ravinnekoostumus, humuspitoisuus ja happamuus (pH) säätelevät kasvin ravinnonsaantia ja ovat tärkeitä kasvin terveydelle, kasvuvoimalle ja kestävyydelle. Kasvuolosuhteet ja eri kasvien vaatimukset vaihtelevat paljon, joten puutarhurin tehtävänä on huolehtia, että kasvit saavat ravinteita riittävästi ‒ mutta ei liikaa.

Kasvien ravinnetarpeet vaihtelevat lajin, kasvuvaiheen ja kasvupaikan mukaan. Typpi tukee erityisesti lehtien ja versojen kasvua, fosforia tarvitaan muun muassa juuriston ja versojen kehitykseen ja kalium osallistuu kukinnan, sadon muodostumisen ja kylmänkestävyyden kannalta tärkeisiin toimintoihin. Lannoitus kannattaa mitoittaa todellisen tarpeen ja käytettävän tuotteen ohjeen mukaan.

Eniten kasvit tarvitsevat typpeä (N), fosforia (P), kaliumia (K), kalsiumia (Ca), magnesiumia (Mg) ja rikkiä (S). Nämä ovat makro- eli pääravinteita. Boori, rauta, kupari, mangaani, molybdeeni ja sinkki kuuluvat hivenravinteisiin, joita kasvit tarvitsevat pienempiä määriä.

Lannoitteita on saatavilla jauheena, rakeina, puikkoina, lastuina, käpyinä ja liuoksina.

Orgaaniset lannoitteet valmistetaan kasvi- tai eläinperäisistä raaka-aineista. Niiden ravinteiden vapautumisnopeus riippuu tuotteesta ja olosuhteista. Komposti ja muut eloperäistä ainesta sisältävät maanparannusaineet voivat samalla lisätä maan orgaanisen aineksen määrää ja parantaa kasvualustan rakennetta.

Huokoinen hevosenlanta sopii kylmään ja tiiviiseen savimaahan. Hevosen ja karjan lannan ravinnesisältö vaihtelee huomattavasti muun muassa kuivikkeiden, kosteuden ja kompostoinnin mukaan. Lanta kannattaa kompostoida ennen käyttöä ja sekoittaa kasvualustaan valmistajan tai tuotteen käyttöohjeiden mukaisesti. Sen tuottamaa lämpöä voidaan hyödyntää myös varhaisissa lavaviljelyksissä.

Yleislannoite voidaan sekoittaa maahan kevätmuokkauksen yhteydessä tai levittää mullan pinnalle ja mullata kevyesti maahan esimerkiksi haravalla tai peittää ohuella multakerroksella. Kasvualusta kannattaa kastella, jotta ravinteet alkavat heti imeytyä maahan.

Nokkosista voidaan valmistaa myös ravinnekäytettä. Sen ravinnepitoisuus vaihtelee valmistustavan mukaan, joten sitä käytetään laimennettuna ja maltillisesti. Runsastyppinen lannoitus ei sovi kaikille kasveille eikä kaikkiin kasvuvaiheisiin.

Nurmikon ravinnetarve riippuu muun muassa kasvualustasta, nurmikon käytöstä, leikkuutiheydestä ja siitä, jätetäänkö lyhyt leikkuujäte nurmikolle. Keväällä kasvun käynnistyessä voidaan käyttää nurmikolle tarkoitettua lannoitetta tuotteen annosteluohjeen mukaan. Pitkävaikutteinen lannoite voidaan antaa harvemmin kuin nopeasti liukeneva lannoite. Liiallinen typpilannoitus lisää kasvua ja leikkaustarvetta sekä kasvattaa ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

Loppukesällä runsastyppistä lannoitusta vältetään, jotta monivuotisten kasvien kasvu ehtii rauhoittua ennen talvea. Jos käytetään syyslannoitetta, valitaan vähätyppinen tai typetön tuote ja noudatetaan sen käyttöaikaa ja annostusta. Kalium osallistuu kasvien kylmänkestävyyden kannalta tärkeisiin toimintoihin.

Nurmikon kalkitustarve kannattaa selvittää maan pH:n perusteella. Jos kasvualusta on nurmiheinille liian hapan, kalkitus parantaa kasvuolosuhteita ja ravinteiden käyttökelpoisuutta. Kalkkia ei tarvitse lisätä automaattisesti joka vuosi, vaan määrä määräytyy kasvualustan happamuuden ja käytettävän kalkitusaineen mukaan.

Puhdasta, käsittelemätöntä puuta poltettaessa syntynyttä tuhkaa voidaan käyttää puutarhassa harkiten, sillä se nostaa maan pH:ta ja sisältää muun muassa kaliumia ja kalsiumia. Tuhkaa käytetään maltillisesti eikä sitä levitetä happamassa kasvualustassa viihtyville kasveille, kuten alppiruusuille, atsaleoille ja pensasmustikoille.

Liiallinen lannoitus ei paranna kasvien kasvua rajattomasti. Ylimääräiset ravinteet voivat huuhtoutua ympäristöön ja häiritä kasvien ravinteidenottoa. Lannoitteita kannattaa käyttää aina valmistajan annosteluohjeiden mukaisesti.

Koko kesän jatkuva runsas kukinta kuluttaa runsaasti ravinteita. Keväällä ravinteet muokataan suoraan kasvualustaan tai ostetaan valmiiksi lannoitettua kesäkukkamultaa. Astiaan istutetut kasvit vaativat myös enemmän huomiota, koska kasvualustaa on yleensä vähän kasvia kohti.

Ruukuissa ja amppeleissa kasvavat kesäkukat tarvitsevat yleensä lisäravinteita kasvukauden aikana, sillä käytettävissä oleva multatila on pieni. Pitkävaikutteinen lannoite voi vähentää lisälannoituksen tarvetta, mutta vaikutusaika ja annostus tarkistetaan aina tuotteen käyttöohjeesta.

Ravinnepuutokset voivat näkyä esimerkiksi lehtien kellastumisena, kasvun heikkenemisenä tai poikkeavana lehtivärityksenä. Pelkän oireen perusteella puutosta on kuitenkin vaikea tunnistaa, sillä samankaltaisia muutoksia aiheuttavat myös kasvualustan väärä pH, kuivuus, märkyys, juuristovauriot sekä taudit ja tuholaiset. Ennen voimakasta lisälannoitusta kannattaa arvioida koko kasvutilanne ja tarvittaessa selvittää kasvualustan pH ja ravinnetila.

Perennojen ja lehtipensasaidan lannoitustarve riippuu lajista, kasvualustasta ja kasvun voimakkuudesta. Tarvittaessa keväällä voidaan antaa yleislannoitetta tuotteen annosteluohjeen mukaan ja kasvualustaa parantaa kompostilla. Loppukesällä monivuotisille kasveille vältetään runsastyppistä lannoitusta. Syyslannoitetta voidaan käyttää tarpeen mukaan riittävän ajoissa ennen kasvukauden päättymistä tuotteen käyttöohjetta noudattaen.

Ruusut hyötyvät kasvukauden aikana niiden ravinnetarpeeseen mitoitetusta lannoituksesta. Ruusujen kevätlannoitukseen käyvät eloperäiset eli orgaaniset seoslannoitteet, kananlantarakeet ja muut lantavalmisteet. Lannoitteet haravoidaan pintamultaan tai päälle levitetään ohut multakerros. Kesällä ruusuja lannoitetaan käytettävän lannoitteen ohjeen mukaan. Kasteluveteen liuotettavia lannoitteita voidaan antaa usein pieninä annoksina, mutta ylilannoitusta kannattaa välttää. Ruusuillekin käyvät pitkävaikutteiset lannoiterakeet, joita annetaan keväällä, ja joiden vaikutus kestää koko kesän.

Ruusuille sopii myös lantavesikastelu sekä nokkoskäyte, jota valmistetaan liottamalla nokkosia vedessä noin 1–2 viikon ajan. Ruohosilppu katteena toimii alkukesän hyvänä typpilannoitteena. Syksyllä voi antaa syyslannoitetta (elokuun puoliväliin mennessä) talvenkeston parantamiseksi.

Sipulikukkia voidaan lannoittaa maltillisesti kasvun alettua. Monivuotisille sipulikukille sopii tarvittaessa kaliumia sisältävä lannoite tuotteen käyttöohjeen mukaan. Kukinnan jälkeen kuihtuneet kukat voidaan poistaa, mutta lehdet jätetään paikalleen, kunnes ne kellastuvat ja lakastuvat luonnostaan. Tänä aikana kasvi kerää lehdistä ravinteita takaisin sipuliin seuraavaa kasvukautta varten.

Kasvuturpeesta tehdylle kasvualustalle annetaan peruslannoitus, ja kesän kuluessa annetaan hoitolannoitusta ainakin tomaatille ja kurkulle, jotka käyttävät runsaasti ravinteita. Lannoitteeksi sopivat kasteluveteen täysin liukenevat moniravinteiset lannoitteet. Lannoitteen voi sekoittaa kasteluveteen joka kastelukerralla (hyvin mieto liuos) tai kastella vahvemmalla kasteluliuoksella kerran viikossa. Tomaatin lannoitus saa olla kaliumvoittoista, eli kaliumia enemmän suhteessa typpeen.

Vihannesten ravinnetarve vaihtelee suuresti. Esimerkiksi tomaatti ja kurkku tarvitsevat runsaammin ravinteita kuin monet juurekset, ja astiassa tai kasvihuoneessa kasvatettavia kasveja lannoitetaan usein kasvukauden aikana. Tomaatille käytetään tavallisesti kaliumia painottavaa lannoitusta sadon muodostumisen aikana. Lannoitus mitoitetaan kasvualustan, kasvilajin ja käytettävän tuotteen mukaan.

Marjapensaat ja hedelmäpuut tarvitsevat melko vähän lannoittamista. Keväällä marjapensaille ja hedelmäpuille annetaan maltillinen peruslannoitus. Typettömiä syyslannoitteita voidaan käyttää loppukesällä talvenkestävyyden tukemiseksi. Liika typpi rehevöittää kasvuston ja ne altistuvat kasvitaudeille. Fosfori ja kalium antavat potkua kukintaan ja sadon muodostukseen.

Marjapensaille ja hedelmäpuille voi myös levittää ohuelti kompostia tai kompostoitua lantaa.

Mansikalle lannoitteet levitetään ja mullataan rivin kohtaan tai katteessa olevaan reikään.

Happaman maan kasvit, kuten alppiruusut, atsaleat ja pensasmustikat, tarvitsevat niille sopivan happaman kasvualustan. Hyvässä kasvualustassa kasvavia vakiintuneita kasveja ei tarvitse lannoittaa automaattisesti joka vuosi. Tarvittaessa käytetään happaman maan kasveille tarkoitettua lannoitetta maltillisesti tuotteen ohjeen mukaan. Liiallinen lannoitus voi vaurioittaa etenkin alppiruusujen herkkää juuristoa.