Lanttu on suomalaisen ruokapöydän klassikko – näin kasvatat ja käytät sitä
Lantulla on ollut tärkeä rooli myös pula-aikoina. Saksassa talvi 1916–1917 tunnetaan lanttutalvena, ja Suomessa sama nimitys liitetään erityisesti talveen 1941–1942. (Kuva: Pixabay)
Lanttu on vanha pohjoiseurooppalainen viljelykasvi. Sen tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta lantun arvellaan syntyneen nauriin ja kaalin risteytymisen seurauksena Pohjois-Euroopassa. Suomessa lanttua on käytetty ainakin 1700-luvulta lähtien.
Ohje
Lantusta lyhyesti:
Lanttu on ollut aiemmin yleisimpiä puutarhakasvejamme, nyt sen käyttö näyttää keskittyvän jouluun. Lanttu sopii raasteisiin, keittoihin, patoihin ja laatikkoruokiin. Se sisältää myös C-vitamiinia.
Lanttu on kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan ravinnoksi yleensä yksivuotisena. Ensimmäisenä vuonna se muodostaa syötävän paksuuntuneen juuren ja varren osan, ja toisena vuonna kasvi kukkii ja tuottaa siemeniä.
Lanttu kylvetään tavallisesti suoraan avomaalle touko–kesäkuussa. Tee noin 1–2 cm syvä kylvövako ja harvenna taimet myöhemmin noin 20–25 cm:n välein. Pohjoisessa tai aikaisempaa satoa tavoiteltaessa lantun voi esikasvattaa muutaman viikon ajan esimerkiksi kennostoissa. Taimet karaistaan ennen ulosistutusta.
Lanttu tarvitsee pitkän kasvukauden, ja kasvuaika vaihtelee lajikkeen sekä kasvuolojen mukaan. Pidä kasvualusta tasaisen kosteana etenkin kuivuusjaksoina. Lanttu korjataan syksyllä, ja se kestää ensimmäisiä pakkasia melko hyvin. Anna lanttujen pinnan kuivahtaa ennen varastointia.
Säilytä lantut viileässä ja kosteahkossa varastossa. Kellarissa tai muussa viileässä tilassa ne säilyvät pitkään, kun juurekset eivät pääse kuivumaan tai jäätymään.
Lanttu saattoi syntyä Suomessa
Lantun arvellaan syntyneen nauriin ja kaalin tai niiden lähisukuisten muotojen risteytymisestä. Sen alkuperää on sijoitettu Pohjois-Eurooppaan, ja sekä Ruotsia että Suomea on pidetty mahdollisina syntyalueina. Tarkkaa alkuperää ei kuitenkaan tunneta. Pohjoismaita pidetään lantun viljelyhistorian ja monimuotoisuuden kannalta tärkeänä alueena.
Lantun syötävä osa muodostuu osittain paksuuntuneesta juuresta ja osittain varresta. Pyöreän mukulan paksuhko kuori on vihreänkeltainen tai punavioletti ja malto keltainen tai valkoinen. Lantun lehdet ovat sileä- ja vahapintaisia ja paksuruotisia. Suurin osa lantun mallosta on puutumatonta perussolukkoa. Lanttu viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla ravinteikkaassa, kosteutta pidättävässä mutta vettä läpäisevässä maassa.
Lantulle tyypillinen maku tulee sokereista ja rikkipitoisista yhdisteistä. Hyvä lanttu on makea ja kiinteä. Makea lanttu maistuu myös napostelupaloina. Makuun vaikuttavat lajikkeen lisäksi monet viljelytekijät. Lanttu sisältää C-vitamiinia ja sopii hyvin talvikauden juurekseksi.
Lanttu säilyy varastossa
Lantun voi korjata, kun mukula on kasvanut sopivan kokoiseksi. Pääsato nostetaan syksyllä, ja lanttu kestää ensimmäisiä pakkasia melko hyvin. Kylmävarastoon lanttu korjataan syys-lokakuussa. Se kestää syyskylmää hyvin, joten korjuu voidaan jättää myöhäiseen syksyyn.
Kotivarastossa lanttu säilyy parhaiten mahdollisimman viileässä mutta pakkaselta suojassa. Korkea ilmankosteus auttaa ehkäisemään juuresten nahistumista. Tarkista varastoidut lantut säännöllisesti ja poista pilaantuneet yksilöt.
Lähteet: Kotimaiset Kasvikset ry, Martat, RHS
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat