Kasvata itse siemenestä – näin onnistut taimien esikasvatuksessa

Siemenen muodostumista edeltävät kukkakasveilla pölytys ja hedelmöitys. Suvullisessa lisääntymisessä jälkeläinen saa perintötekijöitä vanhemmiltaan, joten siemenestä kasvatetut kasvit voivat poiketa toisistaan ja emokasvistaan. Lajikkeesta ja pölytystavasta riippuen erot voivat kuitenkin olla pieniä. F1-hybridien ensimmäisen sukupolven kasvit ovat yleensä ominaisuuksiltaan hyvin yhdenmukaisia, mutta niiden omista siemenistä kasvatettu seuraava sukupolvi ei yleensä säily samanlaisena.

Vettä saadessaan kuiva siemen alkaa imeä kosteutta ja turpoaa. Samalla siemenen aineenvaihdunta aktivoituu ja alkio alkaa käyttää siemenen vararavintoa kasvuunsa. Ensimmäisenä siemenestä työntyy tavallisesti esiin alkeisjuuri, minkä jälkeen verso alkaa kasvaa kohti valoa. Itämiseen tarvitaan sopivasti vettä, happea ja lajille sopiva lämpötila.

Vettä tarvitaan edelleen runsaasti, jotta solujen laajentumiseen tarvittava nestejännitys saavutetaan. Toisaalta liika kosteus saattaa estää siemenen hapen saannin ja täten estää itämisen.

Kolmas tärkeä tekijä on sopiva lämpötila. Eri kasvilajien itämislämpötilat vaihtelevat, joten tarkista suositus siemenpussista tai lajikohtaisesta kasvatusohjeesta.

Taimien esikasvatus hallituissa olosuhteissa ikkunalaudalla, kasvihuoneessa tai kasvilavassa on usein varmin menetelmä, kun kyseessä on monivuotiset kasvit tai pitkän kasvukauden vaativat yksivuotiset kasvit. Esikasvatuksella pitkän kasvukauden vaativille kasveille saadaan lisää kasvuaikaa ennen ulosistutusta. Sisällä kylvöksen lämpötilaa, kosteutta ja valoa voidaan myös hallita avomaata tarkemmin.

Kylvömulta

Kylvöön sopii kylvö- ja taimikasvatukseen tarkoitettu kasvualusta, joka on rakenteeltaan ilmavaa ja läpäisevää sekä nuorille taimille sopivan niukkaravinteista. Käytä puhtaita kylvöastioita ja tuoretta kasvualustaa, sillä jatkuva märkyys, huono ilmanvaihto ja saastuneet välineet lisäävät taimipoltteen riskiä.

Myöhemmin taimet koulitaan joko kylvö- ja taimimultaan tai kasvuturpeeseen. Kylvöastiaksi käy vaikka kukkaruukku, laatikko tai pienoiskasvihuone. Astian pohjassa on hyvä olla reikä, josta liika vesi pääsee valumaan pois.

Kylvä riittävän harvaan, peitä tarvittaessa

Multa kastellaan hyvin, ja pinta tasoitetaan. Siemenet voidaan kylvää ripotellen riveihin, hajakylvönä tai yksitellen (isommat siemenet). Kylvä harvaan, jotta juuret eivät kietoudu heti toisiinsa. Peitä siemenet lajikohtaisen ohjeen mukaan. Yleensä suuret siemenet kylvetään pieniä syvemmälle, kun taas hyvin pienet ja valossa itävät siemenet jätetään kokonaan tai lähes kokonaan peittämättä. Kylvöksen voi peittää läpinäkyvällä kannella tai muovilla itämisen ajaksi, jotta kosteus säilyy tasaisena. Huolehdi ilmanvaihdosta ja poista peite taimien noustua.

Kastelu

Kylvöstä kastellaan tarvittaessa. Tässä pitää olla huolellinen ja muistaa, että tasainen kosteus on hyvin tärkeää, sillä kunnolla kuivahtamaan päässyt kylvös voi olla täysin pilalla. Liiallinen kastelu taas voi mädännyttää siemenet tai tukahduttaa taimien juuret.

Lämpötila

Monille esikasvatettaville kasveille sopiva idätyslämpötila on noin 20 astetta, mutta lajien välillä on suuria eroja. Tarkista sopiva lämpötila siemenpussista.

Valo

Itämisen jälkeen taimet tarvitsevat runsaasti valoa. Varsinkin tammi–helmikuussa Suomen luonnonvalo on usein riittämätöntä, joten kasvivalo auttaa ehkäisemään taimien venymistä. Suojaa pienet taimet äkilliseltä voimakkaalta paahteelta ja huolehdi, ettei kannellinen kylvös kuumene auringossa.

Kouliminen

Kun taimet ovat tarpeeksi suuria käsiteltäviksi, yleensä silloin kun sirkkalehtien lisäksi on ensimmäinen kasvulehtipari auennut, ne koulitaan eli siirretään väljempään, jotta ne saavat kasvutilaa ja voivat kasvaa tukeviksi. Kasvualustaksi sopii hieman lannoitettu taimimulta.

Istuta taimet lajille sopivaan syvyyteen. Joitakin venähtäneitä taimia, kuten tomaatteja, voidaan koulittaessa istuttaa aikaisempaa syvemmälle, mutta kaikille kasveille tämä ei sovi. Ruukkujen pohjassa tulee olla reikä, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tarpeen mukaan taimet koulitaan suurempiin ruukkuihin vielä toisen kerran.

Hitaasti ja epätasaisesti itävät siemenet koulitaan yksitellen sitä mukaa kun ovat itäneet.

Lannoitus

Lannoitus voidaan aloittaa miedosti, kun taimille on kehittynyt ensimmäisiä varsinaisia lehtiä. Lannoitustarve riippuu käytetyn kasvualustan ravinnepitoisuudesta, joten noudata taimimullan ja lannoitteen valmistajan annosteluohjeita. Liiallinen lannoitus voi vahingoittaa nuoria taimia.

Karaiseminen

Ulosistutuksen ajankohta riippuu kasvilajista ja säästä. Hallanarat kasvit istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä. Monivuotiset kasvit voidaan myös kasvattaa kesällä ruukuissa ja istuttaa syksyllä kasvupaikalle. Ennen ulosistutusta sisällä kasvatetut taimet karaistaan eli totutetaan vähitellen ulko-oloihin. Varaa karaisuun noin 1–2 viikkoa. Vie taimet aluksi muutamaksi tunniksi suojaisaan ja varjoisaan paikkaan ja pidennä ulkonaoloa vähitellen. Totuta ne asteittain myös aurinkoon ja tuuleen. Suojaa taimet hallalta.

Vältä taimipolte

Nuoret taimet voivat menehtyä taimipoltteeseen, jonka aiheuttavat erilaiset sienet ja sienimäiset taudinaiheuttajat. Riskiä lisäävät jatkuvasti märkä kasvualusta, tiheä kylvö ja huono ilmanvaihto. Käytä puhtaita astioita ja tuoretta kylvöalustaa, kylvä riittävän harvaan, vältä liikakastelua ja huolehdi taimien ilmanvaihdosta.

Suoraan avomaalle voidaan kylvää monia yksivuotisia kukkia, vihanneksia ja perennoja. Sopiva kylvöaika ja -tapa riippuvat lajista. Avomaalle kylväminen on huomattavasti helpompaa kuin esikasvatus monine vaiheineen. Maa kannattaa ehdottomasti valmistaa kunnolla kylvöä varten: maasta poistetaan rikkaruohot, monivuotisten rikkaruohojen juuret, kivet ym. Maan pinta tasoitetaan ja siihen tehdään vaot sopivin välein. Vaot kastellaan ennen kylvöä.

Kylvä riittävän harvaan

Siemenet kylvetään vakoihin, isot siemenet yksitellen, pienet esimerkiksi siemenpussista karistaen, tarpeeksi harvaan. Vaot peitetään ja maa tiivistetään kevyesti. Pitkän poutakauden sattuessa maata kastellaan. Rivien välit harataan tarvittaessa. Rikkaruohot kitketään käsin.

Harvennus

Kun taimet ovat helposti käsiteltävän kokoisia, niitä harvennetaan (eri kasvien kasvutavat huomioiden) käsin. Puutteellinen harvennus aiheuttaa honteloita taimia, jolloin sato sekä kukinta kärsivät.

Tavallisimmat siementen erikoiskäsittelyt ovat liotus ja kylmäkäsittely.

Liotuksella on kaksi hyvää vaikutusta. Joidenkin suurten tai kovakuoristen siementen liottaminen ennen kylvöä nopeuttaa veden imeytymistä ja voi edistää itämistä. Liotusaika riippuu lajista; monille liotettaville siemenille riittää muutamasta tunnista vuorokauteen. Noudata lajikohtaista ohjetta, sillä kaikki siemenet eivät hyödy liotuksesta.

Kylmäkäsittelyllä eli stratifioinnilla jäljitellään siemenen luonnossa kokemaa viileää ja kosteaa jaksoa. Käsittely auttaa purkamaan joidenkin kasvilajien siementen lepotilan ja mahdollistaa itämisen lämpötilan jälleen noustessa. Vaadittu kylmä ja kostea kausi voidaan saavuttaa ulkokäsittelyllä tai keinotekoisesti. Kylmäkäsittely voidaan tehdä lajista riippuen esimerkiksi jääkaapissa muutaman plusasteen lämpötilassa tai ulkona luonnollisissa talviolosuhteissa. Kylmäkäsittelyn tarve, lämpötila ja kesto ovat lajikohtaisia. Monet perennat sekä osa puista ja pensaista hyötyvät tai tarvitsevat käsittelyn, joten tarkista ohje kyseiselle kasvilajille.

Kylmäkäsittely ulkona

Siemenet kylvetään normaalisti astiaan, joka peitetään ja asetetaan ulos suojaisaan paikkaan. Multa ei saa päästä kuivumaan kokonaan. Keväällä astiat voi nostaa ikkunalaudalle tai kasvihuoneeseen. Siementen itäessä ne koulitaan normaalisti.

Kylmäkäsittely jääkaapissa

Isot siemenet voidaan myös sekoittaa muovipussiin kosteaan hiekkaan, vermikuliittiin tai turpeeseen. Ensin pussia pidetään muutamia päiviä huoneenlämmössä, että siemenet kostuvat kunnolla. Sitten pussi siirretään jääkaappiin vaadituksi ajaksi. Käsittelyaika vaihtelee lajista riippuen muutamista viikoista useisiin kuukausiin, joten tarkista lajikohtainen suositus. Tarkista pussin kosteus ja siementen kunto säännöllisesti. Jos siemenet alkavat itää, käsittely keskeytetään ja siemenet kylvetään. Jos siemenet alkavat itää, käsittely keskeytetään. Kylmäkäsittelyn jälkeen siemenet kylvetään normaalisti.

Jos kylmäkäsitellyt siemenet eivät idä, tarkista kyseisen lajin itämisvaatimukset ennen käsittelyn uusimista. Joidenkin lajien siemenillä lepotilan purkautuminen vaatii useita lämpö- ja kylmäjaksoja. Hyvin hitaasti itävät siemenet, esimerkiksi jouluruusu ja useat liljat, on ehkä paras kylvää maahan suojattuun paikkaan ja antaa niiden olla maassa kunnes ne itävät, parhaimmillaan jopa 1–2 vuotta. Ei siis kannata luovuttaa liian aikaisin, joskus siemenen herääminen voi kestää kauan.

On tärkeää aloittaa esikasvatus oikeaan aikaan. Liian aikaisin kylvetyistä taimista tulee helposti honteloita ja/tai liian isoja. Jos kylvetään liian myöhään, sato tai kukinnan alkaminen myöhästyy. Mieluummin kuitenkin myöhemmin kuin liian aikaisin.

Kylvöaika riippuu tietysti myös asuinpaikasta, ja mahdollisuudesta hyödyntää kasvihuonetta tai -lavaa. Useimmat koristekasvit voidaan istuttaa ulos vasta hallaöiden loputtua. Vihanneksista kaalit ja sipulit kestävät jonkin verran kylmää.

Säilytä siemenet kuivina, viileässä ja valolta suojattuina. Avatut siemenpussit voi sulkea huolellisesti ja laittaa ilmatiiviiseen rasiaan. Pidempään säilytettäessä viileä ja tasalämpöinen paikka, kuten jääkaappi, auttaa säilyttämään monien siementen itävyyttä. Varmista silloin, että siemenet ovat kuivia ja pakattu kosteudelta suojaan.

Siementen säilyvyys vaihtelee suuresti kasvilajeittain ja säilytysolosuhteiden mukaan. Osa säilyttää hyvän itävyyden vain lyhyen ajan, kun taas toiset voivat säilyä itämiskykyisinä useita vuosia. Tarkista vanhojen siementen itävyys tarvittaessa koekylvöllä ennen varsinaista kylvöä.