Kirsikkapuun hoito haltuun – parhaat lajikkeet ja vinkit kotipuutarhurille
Keväällä kukkiva kirsikkapuu hurmaa herkällä kauneudellaan ja houkuttelee pölyttäjiä. (Kuva: Sari Nieminen)
Suomessa menestyvät kirsikkapuut ovat pääasiassa hapankirsikoita (Prunus cerasus). Nimestään huolimatta hedelmät ovat kypsinä hyvinkin makeita. Herkkulajikkeiden marjat nautitaan sellaisenaan – talouslajikkeiden kirpeämmät hedelmät käytetään ensisijaisesti säilöntään.
Hapankirsikat kukkivat keväällä valkoisin kukin. Puumaiset hapankirsikat kasvavat lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen yleensä muutaman metrin korkuisiksi, kun taas pensaskirsikat jäävät selvästi matalammiksi.
Myynnissä on muutama makeakirsikkakin (Prunus avium). Ne ovat suuri- ja tummamarjaisia sekä melko hapottomia. Niillä on suuremmat, alaspäin riippuvat lehdet.
Kirsikkapuun istutus ja hoito
Kirsikkapuut istutetaan aurinkoiselle, tuulensuojaiselle paikalle. Loiva rinne tai kohopenkki sopii hyvin etenkin paikalle, jossa veden poistumisesta halutaan huolehtia. Istutuspaikan tulee olla hyvin vettä läpäisevä ja kasvualustan riittävän syvä ja hyvälaatuinen. Maata parannetaan ja kalkitaan tarvittaessa kasvualustan ominaisuuksien perusteella. Maa ei saa olla liian savista eikä liian karkeaa. Kirsikkapuut istutetaan 3–5 m välein. Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi, pensasryhmien reunalle sekä ihan koristepuiksi.
Hyvässä kasvussa oleva kirsikkapuu tarvitsee melko vähän lannoitusta. Keväällä lannoitetaan tarvittaessa kasvun ja kasvualustan ravinnetilan mukaan. Syyslannoitus annetaan heinä–elokuussa lehtien ollessa vielä vihreitä, jos puu sitä tarvitsee. Noudata lannoitteen käyttöohjetta.
Kirsikkapuu tarvitsee yleensä vain vähän leikkaamista. Kuolleet, vaurioituneet, toisiaan hankaavat ja latvusta tarpeettomasti tihentävät oksat voidaan poistaa. Tarvittavat leikkaukset tehdään mieluiten loppukesällä sadonkorjuun jälkeen. Juurivesoja voi poistaa kasvukauden aikana. Runsasta leikkaamista kannattaa välttää, sillä kirsikka on altis kumivuodolle.
Vinkkejä lannoitukseen, leikkaukseen ja pölytyksen varmistamiseen
Vaikka osa kirsikkapuista onkin itsepölytteisiä, niin toisen lajikkeen kasvaminen lähistöllä tekee ristipölytyksen ansiosta sadosta suuremman ja parantaa hedelmien laatua. Pölyttymisen onnistumiseen vaikuttavat monet muut seikat. Kukinnan aikainen halla voi vaurioittaa kukkia ja heikentää hedelmien muodostumista.
Jos kukinnan aikainen sää on sateinen ja viileä, voi tästä jo ennustaa sadon jäävän vähäiseksi. Pölytyksestä huolehtivat hyönteiset liikkuvat nimittäin laiskasti tai eivät ollenkaan viileinä päivinä.
Kirsikkakirvoja kannattaa tarkkailla erityisesti nuorista versoista ja lehtien alapinnoilta. Pienissä puissa kirvoja voi vähentää mekaanisesti esimerkiksi vesisuihkulla ja pahoin vioittuneita versonkärkiä poistamalla. Jos käytetään kasvinsuojeluainetta, valitaan kirsikalle ja kyseisen tuhoojan torjuntaan Suomessa hyväksytty valmiste ja noudatetaan sen käyttöohjetta. Nuoret kirsikkapuut suojataan tarvittaessa runkosuojilla ja riittävän korkealla verkolla jänisten ja muiden jyrsijöiden aiheuttamilta vaurioilta.
Erilaisia kirsikkalajikkeita
Hapankirsikat jaetaan tavallisesti amarelleihin ja morelleihin sekä mataliin pensaskirsikoihin. Amarellin eli kuulasmarjaisen hapankirsikan hedelmä on väriltään kirkkaanpunainen ja sen mehu on kirkasta ja lähes väritöntä. Pääsääntöisesti marjat ovat makeita. Amarellit vaativat yleensä ristipölytyksen satoa tuottaakseen. Morellikirsikoiden marjat ovat tummanpunaisia ja niiden mehukin on sameaa ja tummaa. Morellit ovat yleensä itsepölytteisiä ja hyviä pölyttäjiä amarellikirsikoille. Marjat ovat happamampia, mutta sato tavallisesti säännöllisempi ja runsaampi.
Amarellikirsikat
Kuulasmarjatyyppisiin kirsikoihin lukeutuvat muun muassa 'Huvimajan Kuulasmarja', 'Inkeroisten Kuulasmarja' sekä 'Sikkolan Kuulasmarja'. 'Huvimajan Kuulasmarjan' hedelmä on suuri, mehukas ja makea, 'Sikkolan' puolestaan pienehkö ja hyvin sokeripitoinen. Tuorekäyttöön sopiva 'Arttula', makeamarjainen maatiaislajike 'Pihtipudas' sopii tuore- ja talouskäyttöön.
Morellikirsikat
Erikoisen tummanruskea pensaskirsikka 'Chokoladnaja', suklaakirsikka I-IV(V), vanha tuorelajike 'Fanal' I-III, runsassatoinen talouslajike 'Mustilan Morelli', suurimarjainen 'Rauhalan Morelli', säilöntään sopiva 'Varjomorelli' I-III sekä pensaskirsikka 'Läti-Ledu Madalkirs' ("Latvian matala") I-IV(V) ovat yleisimpiä morellityypin kirsikoita. Venäjältä tullut 'Molodjozhnaja' I-IV/V on hyvä pölyttäjä ja matala pensaskirsikka 'Pohjolan Helmi' I-IV(V) hyvin kestävä.
Imeläkirsikat (makeakirsikat)
Isokoinen ja tukeva 'Leningradin musta' I-III(IV) tarvitsee pölyttäjän. Sen makeat marjat ovat keskikokoisia ja tummia; lähes mustia. Virolainen 'Meelika' I-II(III) on makean aromikas, mehukas ja makea. Hyötyy ristipölytyksestä.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat