Hei

Lähtökohtaisesti tuijan juuristo on laaja. Se voi ulottua useita metrejä latvuksen ulkopuolelle. Kuinka laaja se on, riippuu siitä millaisesta tuijasta on kyse ja kasvin iästä. Aitakasveina yleisimmin käytettyjä lajikkeita ovat kartiotuija ’Brabant’ tai timanttituija ’Smaragd’. 

Timanttituija on pienikasvuisempi, joten juuristokin jää suppeammaksi kuin brabantintuijalla. Toisaalta timanttituija ottaa helpommin nokkiinsa juuristoalueen tapahtumista kuin brabantituija. 

Kun mietitään, kuinka kaukana aidasta on turvallista kaivaa, on tärkeää tarkastella myös aidan toiselle puolelle ja arvioida, onko siellä juuristolla normaali kasvutila ja syvä, hyvä kasvualusta. Jos aidan takana on vaikkapa kallio, oja, alas viettävä jyrkkä rinne tai jopa muuri, ei aitakasveilla ole sillä puolella sellaista juuristoa, joka turvaisi niiden hyvinvoinnin kaivuutöiden jälkeen, tai edes pystyssä pysymisen. Jos taas toisella puolen aitaa on vankat juuret, ne ankkuroivat kasvit tukevasti maahan ja ylläpitävät tuijien hyvinvointia silloinkin, kun toiselta puolelta osa juuristosta joudutaan kaivuutöissä poistamaan.

 Jos tuija-aita on paikalleen vakiintunut, eli ei ihan nuori ja juuristolla on ollut normaali kasvutila, suosittelemme jättämään tuija-aidan ja kaivuun väliin latvuksen ulkopuolelta mitattuna ainakin 2-3 metriä. Jos näin voidaan toimia, on tuijilla paremmat mahdollisuudet selviytyä kaivannosta kuin jos kaivuutyöt ulottuvat lähemmäksi.

Joka tapauksessa juurten katkaisu aiheuttaa tuijille suurta stressiä. Kasvien oloa voi helpottaa huolehtimalla kasvien nestetasapainosta jo ennen kaivuutöiden aloittamista. Maan kosteutta kannattaa tutkia hieman pintaa syvemmältä kuopaisemalla sieltä täältä maata lapiolla ja tunnustelemalla. Jos on kuivaa, kastellaan runsaskätisesti ja valvotaan, että kosteus imeytyy sinne minne halutaan ja ulottuu syvälle juuristoon, myös koko juuriston laajuudelle. Laaja kastelualue on tärkeää siksi, että tehokkaimmin kosteutta ja ravinteita imevät juuret sijaitsevat ulommaisissa hiusjuurissa.

Jatkohoidosta tärkein on edelleen kastelu. Jos tuijat typistettyine juurineen kärsivät kuivuudesta, kasvien vointi huononee. Joskus tilanne paljastuu vasta talven jälkeen oksien ruskettumisena. Ei kuitenkaan pidä kastella niin paljon, että juuristo on jatkuvasti litimärkä, sillä juuretkin tarvitsevat happea. Hyvä nyrkkisääntö on kastella runsain mitoin silloin kun kastellaan ja pidetään sen jälkeen selkeä tauko. Kun kasvualusta alkaa hieman kuivahtaa, kastellaan vasta sitten uudelleen.

Täältä löydät lisää kasteluohjeita: https://muhevainen.fi/oppaat/kasteluopas/

 Terveisin Muhevaisen tiimi