Vadelman tuholaistorjunta
Vadelma (Rubus idaeus), vattu eli vaapukka on monivuotinen puolipensas. Ensimmäisenä vuonna kasvavat versot ja kukkasilmut kehittyvät. Toisena vuonna versot kukkivat ja marjovat, jonka jälkeen ne kuolevat. Marjat ovat yleensä punaiset, mutta myös kelta- ja valkomarjaisia lajikkeita on olemassa. Marjantuotantoon jalostetut vadelmalajikkeet on kehitetty eurooppalaisen ja amerikkalaisen vadelman risteytymistä. Viljelylajikkeet poikkeavat luonnonvadelmista versonnan, pidempien ja tanakampien versojen, suurempien kukkien ja marjojen, mutta miedomman aromin osalta.
Vadelman tuholaisten luontaisia vihollisia ylläpitävät lehmus, tuomi, raita ja pähkinäpensas. Jos tuholaisia kuitenkin ilmestyy, on avuksi olemassa tehokkaita torjunta-aineita.
Tuholaisista haitallisin on vattukuoriainen (Byturus tomentosus). Se on 3-5 mm:n pituinen harmaanruskea kovakuoriainen. Aikuiset vioittavat nuppua ja myöhemmin kukkia. Naaras munii kukkiin ja kehittyneisiin raakileisiin. Kehittyvät toukat vioittavat marjaa aiheuttaen marjan sisustan tummumista.
Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi) on mustanharmaa n. 3 mm:n pituinen, pitkäkärsäinen kovakuoriainen. Kuoriainen munii nuppuihin ja puree kukkaperät osittain poikki, jolloin nuput kuihtuvat. Vioitetuista nupuista ei kehity marjaa.
Vattukärpäsen (Pegomya rubivora) toukat kaivautuvat nuorien kehittyvien versojen sisään ja aiheuttavat verson kärjen lakastumisen ja lopulta koko verso kuolee. Runsas vioitus heikentää kasvuston elinvoimaisuutta, lievän vioituksen kasvusto sietää.
Vioittuneet versot on aina syytä poistaa ja hävittää, jolloin seuraavana vuonna kärpästen määrä jää vähäisemmäksi. Vattukuoriaista ja vattukärsäkästä vastaan tehdyt ruiskutukset vähentävät myös vattukärpäsen määrää.
Aiheeseen liittyvää
Oleskelutilan suunnitteluvinkkejä
Vaasan asuntomessujen pihapaloja
Anna vuohenputkelle kyytiä
Pihakasveista kysyttyä
Kotimaisilla villiyrteillä flunssaa vastaan
Puutarhassa ovat oikeat kasvit paikoillaan
Luetuimmat
Uusimmat