Puutarhan tuholaiset: tunnista ja torju oikein

Kasvien hyvä kasvu vähentää tuholais- ja tautipainetta, mutta lannoitus ei saa perustua arvailuun. Liiallinen typpilannoitus kasvattaa pehmeää versokasvua, joka houkuttelee esimerkiksi kirvoja. Huolehdi tasaisesta kastelusta, sopivasta kasvupaikasta ja kasvilajin tarpeisiin sopivasta lannoituksesta. Jos ongelmat toistuvat, maan pH ja ravinnetilanne kannattaa selvittää maa-analyysillä.

Houkutuskasveja voidaan käyttää ohjaamaan tuholaisia pois varsinaisilta viljelykasveilta. Esimerkiksi osa kaalikasvien tuholaisista hakeutuu mieluusti tietyille kaalikasveille. Houkutuskasvien käyttö vaatii kuitenkin tarkkailua. Jos tuholaiset pääsevät lisääntymään niissä rauhassa, ongelma voi pahentua. Vioittuneet houkutuskasvit poistetaan ajoissa ja hävitetään niin, etteivät toukat tai kotelot pääse jatkamaan kehitystään.

Kehäkukka, samettikukka, krassi, sipulit ja yrtit voivat lisätä kasvimaan monimuotoisuutta ja houkutella hyötyhyönteisiä. Niitä ei kannata esitellä varmoina karkotekasveina. Parempi hyöty syntyy monipuolisesta kasvillisuudesta, kukkivista kasveista ja siitä, että petohyönteisille on puutarhassa ravintoa ja suojaa.

Puutarhassa kannattaa suosia lajeja, jotka käyttävät ravinnokseen tuholaisia. Pikkulinnut syövät runsaasti toukkia ja hyönteisiä pesimäkauden aikana. Ne viihtyvät paremmin pihassa, jossa on suojaa antavia pensaita, puita, pesäpönttöjä ja vettä tarjolla.

Leppäpirkot, kukkakärpästen toukat, harsokorennot ja petoluteet käyttävät ravinnokseen kirvoja ja muita pieniä hyönteisiä. Niitä säästetään välttämällä tarpeetonta torjunta-aineiden käyttöä. Kukkivat kasvit tarjoavat hyötyhyönteisille ravintoa silloin, kun varsinaisia saalishyönteisiä on vähän.

Sammakot, siilit ja monet linnut syövät etanoita ja muita pieniä eläimiä. Niiden viihtymistä voi tukea tarjoamalla suojaisia, myrkyttömiä ja monimuotoisia pihan osia. Kemiallista torjuntaa ei pidä käyttää varmuuden vuoksi, koska se voi osua myös hyödyllisiin lajeihin.

Kirvat vioittavat esimerkiksi ruusuja, omenapuita, marjapensaita ja monia koristekasveja. Ne imevät kasvinesteitä erityisesti nuorista versoista ja lehtien alapinnoilta. Vioitus näkyy lehtien käpristymisenä, kasvun hidastumisena ja tahmeana mesikasteena. Mesikasteen pinnalle voi kehittyä nokihärmää.

Pieni kirvamäärä ei yleensä vaadi torjunta-ainetta. Kirvoja voi poistaa käsin, leikata pahimmin vioittuneet versonkärjet pois tai huuhdella lehtien alapintoja voimakkaalla vesisuihkulla. Leppäpirkot, kukkakärpästen toukat ja muut petohyönteiset hillitsevät kirvoja luonnostaan.

Mäntysuopaa tai kodin puhdistusaineita ei pidä neuvoa kasvinsuojeluaineiksi. Jos kirvojen torjuntaan käytetään valmistetta, sen pitää olla Tukesin hyväksymä kyseiselle kasville ja kyseiseen käyttötarkoitukseen.

Kirpat vioittavat erityisesti retiisiä, naurista, rucolaa ja kaaleja. Ne syövät lehtiin pieniä reikiä, ja nuoret taimet voivat kärsiä pahasti. Paras suoja on ajoissa levitetty kasvuharso tai hyönteisverkko. Se asetetaan paikalleen heti kylvön tai istutuksen jälkeen, ennen kuin kirpat ehtivät kasveille.

Kirppojen vioitusta voi vähentää myös pitämällä taimet hyvässä kasvussa ja maan tasaisen kosteana. Kuivassa ja lämpimässä säässä kirppavioitus voimistuu usein nopeasti. Tuhkaliuosta ei kannata neuvoa torjuntakeinoksi, koska se voi muuttaa maan pH:ta eikä ole kasvinsuojeluaine.

Muutaman millimetrin pituinen, kellanvihreä, hyppivä porkkanakemppi tuhoaa nimensä mukaisesti porkkanan taimia. Se talvehtii aikuisena ja ilmestyy kesäkuussa imemään porkkanoita, jolloin kasvu heikkenee. Vioitus näkyy nuorten lehtien käpristymisenä ja kasvun heikkenemisenä. Paras torjunta on kasvuston suojaaminen harsolla tai hyönteisverkolla heti kylvön jälkeen. Harson reunat painetaan tiiviisti maahan, jotta hyönteiset eivät pääse sen alle.

Kylvöajankohdalla voi vähentää vioitusriskiä. Varhainen kylvö ennen kemppien voimakkainta lentoa tai myöhäisempi kylvö kesäkuun loppupuolella voi auttaa. Porkkanamaata kannattaa myös kierrättää, eikä porkkanaa viljellä vuodesta toiseen samassa paikassa.

Kaalikärpäsen toukat vioittavat kaalien juuria. Aikuinen kärpänen munii taimen tyvelle tai lähelle kasvia, ja toukat syövät juuristoa. Vioittunut taimi nuutuu, kasvu pysähtyy ja kasvi voi irrota maasta helposti.

Torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn. Käytä kasvuharsoa tai hyönteisverkkoa heti istutuksesta alkaen. Taimen tyvelle voi asettaa kauluksen pahvista tai muusta sopivasta materiaalista. Se vaikeuttaa munintaa kasvin tyvelle. Vuoroviljely vähentää riskiä, koska kaalikärpäsen kotelot voivat säilyä maassa.

Syysmuokkaus voi vähentää talvehtivia koteloita, mutta sitä ei pidä esittää varmana torjuntana. Kotipuutarhassa tärkeintä on yhdistää viljelykierto, harso tai verkko ja taimien säännöllinen tarkkailu.

Kehrääjäpunkit ovat hyvin pieniä punkkeja, jotka viihtyvät kuivassa ja lämpimässä. Ne piileskelevät lehtien alapinnoilla ja imevät kasvinesteitä. Vioitus näkyy vaaleina pisteinä, lehtien kellastumisena ja ohuena seittinä. Voimakas vioitus voi varisuttaa lehdet.

Torjunta alkaa olosuhteista. Kehrääjäpunkki hyötyy kuivuudesta, joten kasvit pidetään tasaisen hyvässä kasvussa. Lehtien alapintoja voi suihkuttaa vedellä, jos kasvilaji kestää sen. Voimakkaasti vioittuneet lehdet poistetaan. Kasvihuoneessa voidaan käyttää biologista torjuntaa, kuten petopunkkeja, jos olosuhteet ja kasvusto sopivat siihen.

Kehrääjäpunkkiin ei kannata tarttua vanhoilla kotikonsteilla, kuten mäntynesteliuoksella. Kotipuutarhassa torjunta alkaa olosuhteista: kasvit pidetään tasaisessa kasvussa, lehtien alapintoja tarkkaillaan ja pahasti vioittuneet lehdet poistetaan. Jos torjunta-ainetta tarvitaan, valmisteen pitää olla hyväksytty kyseiselle kasville ja kyseiseen käyttötarkoitukseen.

Äkämäpunkki aiheuttaa nukkaisia, jopa "karvaisia", vaaleita, ruskeita tai punaisia epämuodostumia lehdillä, äkämiä, etenkin mustaherukassa. Äkämäpunkki vioittaa myös luumu- ja kriikunapuita, tehden lehtien reunat täyteen äkämiä ja aiheuttaen epämuotoisuutta myös luumu- ja kriikunapuiden hedelmiin.

Punkki itsessään on vain 0,25 mm pituinen. Sen torjunta on hankalaa, koska punkit ovat hyvin suojassa äkämän sisällä.

Herukoilla pallomaisiksi turvonneet silmut poistetaan varhain keväällä ennen silmujen avautumista. Yksittäiset äkämäsilmut kerätään pois käsin. Jos niitä on runsaasti, poistetaan koko oksa. Pahasti saastunut pensas kannattaa hävittää kokonaan, etenkin jos pensaassa epäillään suonenkatotautia.

Saastunut kasvijäte laitetaan suljettuun pussiin ja hävitetään sekajätteen mukana tai kunnan jäteohjeen mukaan. Sitä ei jätetä pensaan juurelle eikä käytetä kompostissa.

Pihlajanmarjakoi on omenan yleisin tuholainen. Kun pihlajaan on tulossa huono sato, koi munii omenan raakileiden pinnalle. Toukat syövät omenaan pieniä, ruskeita käytäviä.

Pihlajanmarjakoin torjunta on kotipuutarhassa vaikeaa, koska toukat kehittyvät omenan sisällä. Vioittuneet omenat kerätään maasta ja puusta pois mahdollisimman aikaisin, jotta toukat eivät pääse jatkamaan kehitystään maassa. Omenapuun alla oleva maa pidetään siistinä, eikä vioittuneita hedelmiä jätetä nurmikolle tai kompostin pintaan.

Lue myös: Asiantuntija vastaa: Miten torjua pihlajanmarjakoi?

Kirsikkakoi vioittaa kirsikkaa enemmän kuin mikään muu tuholaisista. Kirsikkakoin toukat syövät kirsikan silmut ontoiksi kaivautuessaan niihin aikaisin keväällä. Ontoiksi syödyt silmut eivät aukea eivätkä näin ollen kasvata lehtiä, joten puu on pitkään lähes lehdetön. Vasta myöhemmin kesällä kirsikkapuu saa kasvatettua uudet lehdet.

Kirsikkakoin vioitus huomataan usein vasta, kun silmut eivät avaudu normaalisti. Vioittuneet versot ja silmut voi poistaa, jos niitä on vähän. Puu pidetään hyvässä kasvukunnossa, ja voimakkaasti vioittuneen puun leikkaus tehdään maltillisesti, koska uusi kasvu syntyy vasta myöhemmin. Torjunta-aineita ei pidä neuvoa ilman hyväksyttyä valmistetta ja tarkkaa käyttökohdetta.

Liljakukko on vähän alle sentin pituinen kuoriainen, jonka kapea selkä on kirkkaanpunainen ja muut osat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karikkeiden seassa, josta se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.

Munat löytyvät lehtien alapuolelta jonoihin munittuina. Toukat kuoriutuvat munista n. viikossa ja käyttävät ravinnokseen samoja kasvinosia kuin aikuisetkin. Toukat ovat n. sentin pituisia, pää on musta, keskiruumis on oranssinpunainen ja vartalon jaokkeissa on mustia pilkkuja. Toukat erittävät ympärilleen tummaa, limaista ulostetta.

Ennaltaehkäisyn voi aloittaa jo keväällä, kun taimet ovat n. 5–10 cm eli mahdolliset talven yli talvehtineet yksilöt ovat vasta virkoamassa. Torjuntaan on ryhdyttävä viimeistään ensimmäisten liljakukkojen ilmaantuessa, ennen kuin ne ehtivät munia.

Liljakukon torjunta kannattaa aloittaa käsin keräämällä. Tarkista liljat keväällä heti, kun versot nousevat maasta. Aikuiset kuoriaiset poimitaan pois, ja lehtien alapinnoilta etsitään munaryhmiä. Myös ulosteeseen peittyneet toukat poistetaan. Tarkastus toistetaan muutaman päivän välein, koska uusia toukkia kuoriutuu nopeasti.

Jos vioitus on voimakasta ja kasvinsuojeluainetta harkitaan, käytetään vain valmistetta, joka on hyväksytty kyseiselle koristekasville ja kyseiseen käyttökohteeseen. Kukkivia kasvustoja ei ruiskuteta pölyttäjille haitallisilla valmisteilla. Käyttöohje, varoajat, pölyttäjärajoitukset ja suojaohjeet tarkistetaan aina valmisteen myyntipäällyksestä.

Espanjansiruetana poistetaan tavattaessa. Tehokkainta torjunta on keväällä ennen munintaa. Etanat kerätään suljettavaan astiaan esimerkiksi pihdeillä tai suojakäsineillä. Torjunnassa on tärkeää estää etanoiden ja munien leviäminen maa-aineksen, taimien, kompostin ja puutarhajätteen mukana uusille alueille. Vieraslajialueelta ei pidä siirtää maata, lehtikasoja, kompostia tai kasveja muualle.

Lopettaminen tehdään nopeasti ja niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Noudata oman kunnan ohjeita kuolleiden etanoiden hävittämisestä. Espanjansiruetanaa ei saa päästää takaisin luontoon eikä siirtää toiseen paikkaan.

Myyrät vioittavat puutarhassa erityisesti juuria, sipuleita ja nuorten puiden kuorta. Kontiainen taas tekee multakasoja ja käytäviä, mutta se ei ole myyrä eikä syö kasvien juuria samalla tavalla kuin varsinaiset myyrät. Kontiainen on rauhoitettu, eikä sitä saa tappaa.

Paras torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn. Suojaa nuorten hedelmäpuiden ja koristepuiden rungot verkoilla tai runkosuojilla. Verkko upotetaan tarvittaessa hieman maan sisään, jotta jyrsijät eivät pääse sen alta. Pidä puiden tyvet ja taimialueet siisteinä, sillä pitkä heinä ja tiheä kasvijäte tarjoavat suojaa myyrille.

Arvokkaiden sipulikasvien ja taimien suojana voi käyttää istutuskoreja tai tiheäsilmäistä verkkoa. Kompostit, risukasat ja tiheät maanpeitekasvustot kannattaa sijoittaa niin, etteivät ne tarjoa suoraa suojaa nuorten puiden tyville.

Pakokaasua, myrkkyjä tai epämääräisiä kotikonsteja ei pidä käyttää. Jos pihalla on runsaasti vahinkoa aiheuttavia jyrsijöitä, selvitä ensin laji. Rauhoitettuja eläimiä ei saa vahingoittaa, häiritä, siirtää tai ottaa haltuun ilman lain mukaista perustetta. Tarvittaessa neuvoa voi kysyä kunnalta, riistanhoitoyhdistykseltä tai tuholaistorjunnan ammattilaiselta.

Puut ja pensaat on melko helppoa suojata jäniksiltä, koska ne iskevät kasvien maanpäällisiin osiin. Jänikset vioittavat etenkin nuoria hedelmäpuita, koristepuita ja pensaita talvella. Vauriot kohdistuvat runkoihin, oksiin ja silmuihin. Suojaus kannattaa tehdä syksyllä ennen pysyvää lumipeitettä. Nuoret taimet ja mm. hedelmäpuut, terijoensalavat, pylväshaavat ja orapihlaja-aidan tyviosat suojataan kanaverkolla, tiheäsilmäisellä muoviverkolla tai erikseen myytävillä runkosuojilla.

Rungot on hyvä suojata kohtuullisen korkealle lumikinosten vuoksi. Riippuvaoksaisten puiden ympäriltä lumipeitettä kannattaa madaltaa tallomalla tai lapioimalla lunta pois. Verkko kieputetaan reilun puolen metrin etäisyydelle puun rungosta.

Verkon pitää ulottua riittävän korkealle, koska lumihanki nostaa jäniksen ruokailukorkeutta. Verkon alareuna kiinnitetään niin, ettei eläin pääse sen alta rungolle. Rungon ympärille jätetään riittävästi tilaa, jotta verkko ei hankaa kuorta.

Runkojen ympärille voi myös sitoa tuomen, terttuseljan, mustaherukan tai kuusen oksia, jotka tuoksullaan sekoittavat jäniksen hajuaistia. Joskus on menestyksellisesti käytetty pieniin verkkopusseihin pakattuja hiuksia, joita on ensin säilytetty huoneenlämmössä vuorokausi.

Lähteet: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Kasvinsuojeluaineet. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Kuluttajatietoa kasvinsuojeluaineista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Pölyttäjien, hyötyeliöiden sekä lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Ruokavirasto, Kasvitaudit ja tuholaiset. Ruokavirasto, Karanteenituhoojat ja kasvintuhoojahaku. Vieraslajit.fi, Espanjansiruetana ja vieraslajietanoiden torjunta. Ympäristö.fi, Rauhoitetut lajit. Luonnonsuojelulaki 9/2023. Luonnonvarakeskus Luke, Kasper ja kasvintuhoojatiedot soveltuvin osin