Puiden syyshoito ja lannoitus ovat hyvää valmistautumista talveen

Syksyllä puutarha saatetaan mahdollisimman hyvään talvikuntoon, jotta se jaksaa jälleen kukoistaa seuraavana vuonna. Muiden kasvien ohella myös puut tarvitsevat huomiota talven kynnyksellä.

Puiden syyshoitoon kuuluu useita pieniä, mutta merkittäviä toimenpiteitä. Esimerkiksi juuristoalueen suojaaminen ja maan parantaminen auttavat puuta varastoimaan ravinteita talven varalle. Samalla voidaan tarkistaa puiden kunto ja havaita mahdolliset vauriot ajoissa. Hyvin hoidettu puu kestää paremmin pakkasta, tuulta ja lumen painoa. Syyshoito on siis investointi puun pitkään elinikään.

Puiden istutuskausi jatkuu syyskuun puoleen väliin. Taimien rungot suojataan istutuksen jälkeen vahingoiden välttämiseksi. Taimena runkoon tullut vaurio vaikuttaa koko puun elämänkaareen. Kastelua suoritetaan tarpeen mukaan. Ilma on syksyllä kosteaa, joten vähempi kastelu riittää. Puut leikataan pääsääntöisesti keväällä, mutta koivu, leppä, vaahtera ja jalopähkinä leikataan syksyllä.

Lannoitustarve katsotaan puun iän, puulajin ja koon mukaan. Esimerkiksi hevoskastanja hyötyy lannoittamisesta. Jos puuta on syytä lannoittaa, niin siihen käytetään PK-lannosta 50–60 g/m². Lannoitteen määrän voi laskea myös rungon halkaisijasta. Mittaa rungon halkaisija metrin korkeudelta. Jos halkaisija on alle 15 cm, niin lannoitetta laitetaan 100 g jokaista puun halkaisijan senttimetriä kohti – jos taas halkaisija on yli 15 cm, niin lannoitteen määrä on 200 g jokaista halkaisijan senttimetriä kohti.

Syyslannoitus keskittyy erityisesti fosforiin ja kaliumiin, jotka vahvistavat juuristoa ja parantavat talvenkestävyyttä. Typpilannoitteita vältetään, sillä ne voivat kiihdyttää uutta kasvua väärään aikaan. Oikea lannoitus auttaa puuta varastoimaan energiaa seuraavaa kasvukautta varten. Lannoite levitetään tasaisesti juuristoalueelle, ei suoraan rungon viereen. Näin ravinteet pääsevät tehokkaasti kasvin käyttöön.

VINKKI: Myös puhdas puutuhka käy lannoittamiseen!

Lehtipuut kaipaavat kalkitusta vuosittain. Kalkitus poistaa maan happamuuden ja toimii ravinteena. Parhaiten kalkituksen tarpeen tarpeellisuuden saa tietoon teettämällä Viljavuustutkimuksen. Kalkitus voidaan tehdä pinta- tai pistekalkituksena. Pintakalkitus annetaan matalajuurisille puille, kuten kuusi, jolloin kalkitus ulottuu parinkymmenen sentin syvyydelle. Pistekalkitus annetaan lietteenä syväjuurisille puille, kuten mänty. Kalkin määrä on 10 kg/a/vuosi ja joka kolmas vuosi 30 kg/a. Puhtaalla puutuhkalla on samoja ominaisuuksia kuin kalkilla.

Kalkitus parantaa maan rakennetta ja lisää ravinteiden saatavuutta kasveille. Se myös edistää pieneliötoimintaa maaperässä, mikä on tärkeää kasvien hyvinvoinnille. Oikea pH-taso auttaa juuria ottamaan ravinteita tehokkaammin. Kalkituksen ajoittaminen syksyyn antaa aineelle aikaa vaikuttaa ennen kevättä. Näin kasvukausi voi alkaa optimaalisissa olosuhteissa.

Havupuut leikataan marraskuusta maaliskuuhun (2 m:n välisenä aikana), havupuiden ollessa lepotilassa. Kanadantuija leikataan kesäkuussa tai elo-syyskuussa. Lämpötilan on oltava yli +5 °C leikkausta tehtäessä.

Jos puu on jostain syystä vaurioitunut (esim. myrskyvaurio), on korjausleikkaus tehtävä heti. Leikkaamalla puuta hoitaen yritetään auttaa puuta kasvattamaan voimakas ja kestävä uusi latvus. Leikkaus suoritetaan seuraavasti: poistetaan oksat niin, että tynkiä ei jää ja leikkaus suoritetaan tyven kuorirengasta pitkin. Haavan pitäisi olla mahdollisimman pieni. Pieni haava parantuu nopeasti. Kuivat oksat leikataan terveeseen puuhun asti. Haavapinnat olisi hyvä hoitaa haavanhoitoaineella ja varsinkin sitten, kun haavan halkaisija on yli 2,5 cm tai pinta-alaltaan yli 10 cm².

Talvenarat ja menestymisvyöhykkeensä äärirajoilla oleva puu suojataan talvea vastaan.

Leikkaus auttaa säilyttämään puun tasapainoisen rakenteen ja ehkäisee oksien katkeamista talvella. Samalla voidaan poistaa sairaat ja vaurioituneet oksat, jotka heikentävät puun kuntoa. Oikein tehty leikkaus ohjaa puun kasvua haluttuun suuntaan. On tärkeää käyttää teräviä ja puhtaita työkaluja, jotta leikkauspinnat pysyvät siisteinä. Hyvä leikkaustekniikka vähentää taudinaiheuttajien riskiä.

Nuoret hedelmäpuut suojataan pienisilmäisillä verkoilla tai rungonsuojilla.

Kirsikat sekä luumupuut leikataan syksyllä. Latvasta leikataan kilpalatva pois ja päälatvaa typistetään kolmanneksen verran. Oksat leikataan noin 1 cm alaspäin osoittavan silmun yläpuolelta. Latvuksesta muodostuu näin ilmava. Myös toisiaan hankaavat oksat sekä ne oksat, joissa on terävä oksakulma, poistetaan kokonaan.

VINKKI:
Teräväkulmaiset oksat voidaan kasvukauden aikana yrittää taivuttamalla saada vaakatasoon.

Omenapuista poistetaan muumiotautiset omenat roskiin tai ne poltetaan. Muumiotautia voi yrittää torjua pitämällä latvus ilmavana sekä haravoimalla puun alusen puhtaaksi. Sairastuneet omenat poistetaan ja tuhotaan heti.

Hedelmäpuut viihtyvät hieman happamassa maassa. Ylläpitokalkitus on 3–5 vuoden välein joko kalkilla tai tuhkalla 5-10 kg/a. Syyslannoituksena puutarhan PK-lannosta lannoitevalmistajan ohjeiden mukaan.

Hedelmäpuiden syyshoito vaikuttaa suoraan seuraavan vuoden satoon. Kun puu pidetään terveenä ja ilmavana, hedelmät kehittyvät paremmin ja taudit vähenevät. Syksyllä tehtävät toimet auttavat myös puuta lepäämään tehokkaasti talven yli. Erityisesti nuoret puut tarvitsevat lisäsuojaa kylmyydeltä ja eläimiltä. Huolellinen hoito näkyy runsaampana ja laadukkaampana satona tulevina vuosina.