Näyttävät nauhukset

Rakentajan toimitus
Päivitetty 05.05.2022
20118_27577.jpg

Surinaa ja pörinää valtikkanauhuksessa (Ligularia prezewalskii)

Keltakukkaiset nauhukset ovat loppukesän näyttävimpiä perennoja – kuin pieniä aurinkoja syksyisessä puutarhassa. Ne houkuttelevat kukkiinsa runsaasti päiväperhosia sekä kaikenlaisia pörriäisiä ja kurottautuvat jopa yli kahden metrin korkeudelle.

Vaikka nauhukset ovat erityisesti kukinta-aikaan upeita, niin suuri ja rehevä lehdistö on monelle multasormelle se tärkein syy niiden kasvattamiseen. Lehtien väri voi nimittäin olla muusta puutarhasta poikkeavasti hyvin tumma vihreä tai jopa punainen. Lehtiruoti ja kukkavarret voivat olla vaikkapa violetit. Nauhukset ovat helppohoitoisia ja voimakaskasvuisia perennoja, jotka piristävät puutarhaa kukinnallaan heinäkuusta syyskuuhun.

Nauhukset Kasvikortistossa

Lajeissa ja muodoissa riittää valinnanvaraa!

Nauhusten suku, Ligularia, on runsaslajinen ja moni-ilmeinen. Niiden kukat ovat keltaisia tai oransseja ja lehtien sekä kukintojen muodot vaihtelevat paljon. Lehdet voivat olla munuaisen muotoisia tai esimerkiksi liuskoittuneita. Myös kukinnot vaihtelevat ja voivat olla päivänkakkaramaisia, kimppumaisesti kukkavarren latvassa tai ne voivat olla taivasta kohti kurkottavassa, pitkässä ja runsaassa tähkämäisessä mykeröryppäässä. Esimerkiksi huiskunauhuksen kukinto on nimensä mukaisesti töyhtömäinen.

Valinnanvaraa nauhuksissa riittää; lista on pitkä ja tutustumisen arvoinen! Esimerkiksi Lapinnauhus (Ligularia ’Hietala’) kukkii aikaisin ja sietää hyvin erilaisia kasvuolosuhteita. Isonauhus (L. macrophylla) viihtyy aurinkoisilla ja jopa toisinaan kuivuvillakin paikoilla. Muita varhain kukkivia ovat valtikkanauhus, siperiannauhus, nukkanauhus, kuljunnauhus ja aurinkonauhus, jotka sopivat hyvin myös Pohjois-Suomen oloihin. Nauhukset ovat siis kestäviä Lapissakin, mutta myöhäisimmät lajikkeet eivät ehdi kukkia niin pohjoisessa. Yhdistelemällä eri lajikkeita nauhusryhmä kukkii etelämpänä heinäkuun puolivälistä lokakuuhun asti.

Syksyä värittävät esimerkiksi huiskunauhus, loistonauhus ’Striking Yellow’, soihtunauhus, herttanauhus ja kallionauhus. Ennen niitä kukkivat komeanauhus ja peikonnauhus. Kukinta-ajankohdan, kukinnon muodon ja värin lisäksi nauhuksen valinnassa kannattaa muistaa kiinnittää huomiota myös lehdistöön. Lajikkeita voi ryhmitellä melko vapaasti keskenään – ainoastaan huiskunauhus (Ligularia tangutica eli Sinacalia tangutica) on pidettävä muista erillään, sillä se leviää voimakkaasti.

Kallionauhuksen lumoa
http://puutarha.net/suorakanava/kasvikirjahaku.asp?teehaku=1&haku=nauhus&tulosnakyma=1&kehto=&karvo=&ka=&v=0&okukkiva=0&otuoksuva=0&osyysvari=0&oleikko=0&oamppeli=0&oallergisoiva=0&omyrkyllinen=0&opiikikas=0&kalkki=&ravinteisuus=&view=perus
Kallionauhuksen lumoa

Nauhukset puutarhassa

Komeimmillaan nauhukset ovat ryhmänä tai aidanteena, mutta myös yksittäinen kasvi erottuu kukkapenkistä varmasti edukseen. Lehdet ovat näyttäviä läpi kesän ja kukkiminen tapahtuu lajikkeesta riippuen heinä- syyskuussa. Suuren kokonsa vuoksi nauhuksilla saa muodostettua näkösuojaa ja aidanteeksi istutettuna niillä voi vaikkapa rajata tonttia.

Nauhus on upea näky myös veden äärellä; kosteikoilla ja lammen rannoilla sekä vesiaiheen äärellä. Auringonkeltaiset kukat houkuttelevat myös tehokkaasti sekä pörriäisiä että perhosia puutarhaan. Loppukesän aurinkoisina päivinä voi joskus nähdä samalla kertaa useitakin kauniita, suurisiipisiä perhosia parveilemassa nauhusten ympärillä.

Nauhuksia kannattaa yhdistää myös jaloritarinkannusten kanssa: jaloritarinkannukset ja aurinkoisen paikan nauhukset kukkivat ainakin osan ajasta yhtä aikaa, joten näistä kahdesta jättikasvista saa näyttävän sini-keltaisen ryhmän.

Istutus ja hoito

Paras paikka nauhukselle on puolivarjossa, suojassa pahimmilta helteiltä (kallionauhus menestyy auringossakin). Mullan tulisi olla hyvää ja runsasravinteista sekä tuoretta tai peräti kosteaa. Kasvualustan tulee olla noin puoli metriä paksu ja hyvin vettä pidättävää.

Suurena perennana nauhus tarvitsee riittävästi tilaa. Hyvällä paikalla kasvaessaa nauhukset eivät vaadi erityistä hoitoa, sillä ne peittävät lehdistöllään myös rikkakasvit alleen ja vahvat kukkavarret pysyvät pystyssä ilman tuentaakin. Nauhukset viihtyvät saadessaan kasvaa rauhassa samalla paikalla. Tarvittaessa sitä voi lisätä jakamalla – siementaimet eivät nimittäin välttämättä muistuta emokasviaan.

Nauhukset vaativat runsaasti kosteutta; jos paikka ei ole luonnostaan kostea, tarvitaan jatkuvaa kastelua. Osan päivästä aurinkoinen, mutta hyvin kosteutta pitävä paikka on paras, mikäli käytössä ei ole keinokastelujärjestelmää. Mieti paikka tarkkaan, sillä kosteilla paikoilla kasvaessaan nauhukset vetävät puoleensa etanoita kuin magneetti!

Nauhus on näyttävä ja näkyy kauas - upea yhdistelmä tiilimuurin kanssa. Kuvassa aurinkonauhus (Ligularia stenocephala)
http://puutarha.net/suorakanava/kasvikirjahaku.asp?teehaku=1&haku=nauhus&tulosnakyma=1&kehto=&karvo=&ka=&v=0&okukkiva=0&otuoksuva=0&osyysvari=0&oleikko=0&oamppeli=0&oallergisoiva=0&omyrkyllinen=0&opiikikas=0&kalkki=&ravinteisuus=&view=perus
Nauhus on näyttävä ja näkyy kauas - upea yhdistelmä tiilimuurin kanssa. Kuvassa aurinkonauhus (Ligularia stenocephala)
Kiinnostuitko? Tilaa RakentajaPRO-uutiskirje

Aiheeseen liittyvää

20238_82853.jpg
Sipulikukkien ilot – kevään ensimmäiset terveiset
Kun kesää ja kaunista syksyä on vielä jäljellä, eivät ajatukset aina ulotu talven yli seuraavaan kevääseen. Talven yli kannattaa silti jo kurkistella, sillä keväällä kukkivat sipulit istutetaan syksyllä. Kun pitkän talven jälkeen ensimmäinen leskenlehti, talventähti tai lumikello osuu silmiin, ilahduttavat ne kokoaan isommin.
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Nurmikon kastelu
Kastelu aloitetaan 2 viikon poudan jälkeen. Jos sen aloittaa vasta kun heinä alkaa kellastua, kestää viikon pari ennenkuin kastelun tulokset näkyvät.Aurinkoisena päivänä kastellessa vedestä haihtuu yli puolet taivaan tuuliin eli kastele illalla tai yöllä siten, että maa kastuu ainakin 35 cm:n syvyyteen. Nurmikko kuluttaa vettä 2-4 litraa neliömetrillä, joten 20-30 mm:n kastelu riittää noin kymmeneksi päiväksi. Paras kastelutapa: harvoin mutta paljon kerralla. Usein annettava pieni vesimäärä houkuttelee heinänjuuret maan pintaosiin veden luo, mikä tekee nurmikosta entistä aremman poudalle. Nuutunut nurmikko ei kestä kulutusta niin hyvin kuin tuore.Maan pintakerrosten on ehdittävä kuivua kastelukertojen välillä. Näin ruohonjuuret saa pysymään syvällä ja siten poudankestävinä.Liikakastelu liettää maata ja huuhtoo siitä ravinteita nurmikon ulottumattomiin.Lue lisää nurmikon hoidosta
202312_83340.jpg
Syökö rusakko tammea? Asiantuntija vastaa
Meillä on noin 120 cm korkuinen tammi, jonka olemme joka syksy suojanneet pihapiirissämme viihtyviltä rusakoilta. Onko suojaaminen tarpeellista eli syökö rusakko tammea?
20233_81073.jpg
Persilja on varsinainen vitamiinipommi
Persilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen, ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa.
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Puutarhan hoitovälineet
Kunnon työvälineillä on puutarhassakin ilo tehdä työtä. Nurmikonhoidon perustyövälineisiin kuuluvatharava, kottikärryt ja leikkaustyövälineet.Paras leikkuujälki syntyy kelakoneella, joka leikkaa heinän siististi, kuin saksilla. Vaakatasoleikurilla heinänkärjestä tulee repaleinen ja paljon vettä haihduttava, jolloin nurmikon vedenkulutus ja kastelutarve lisääntyy. Keräävä ruohonleikkuri säästää haravointityöltä, mutta leikkuujätettä ei tarvitse poistaa, jos nurmikko leikataan riittävän usein. Pieni leikkuujätekerros nurmikon pinnalla on eduksi: se lisää kimmoisuutta ja kulutuksenkestävyyttä, luovuttaa ravinteita, tasoittaa maan lämpötilojen vaihtelua ja estää rikkakasvien leviämistä. Liian paksu leikkuujätekerros on sitävastoin haitallinen.Harava valitaan työn mukaan. Harvapiikkinen rautaharava on hyvä nurmikon paikkauksessa pinnan tasauksessa. Sen sijaan lehtien haravointiin sopivat muovi- ja kevyet metalliharavat paremmin.Nurmikon viimeistelyyn kukkapenkkien ja puiden ympäriltä löytyy myös työvälineet. Pienillä aloilla riittää käsikäyttöiset sakset, isommille aloille kannattaa hankkia sähkö- tai akkukäyttöinen viimeistelijä eli trimmeri. Tämä siimaleikkuri sopii myös pienten rivitalopihojen ainoaksikin ruohonleikkuriksi.Nurmikko tarvitsee vettä silloin kun lehdistön nestejännitys laskee eikä kasvusto nouse ylös (esim. jalanjäljestä) eli toisin sanoen se alkaa nuutua. Sadetusta on tehtävä välittömästi ennen kuin nuutumisesta tulee pysyvä tila ja nurmikko kuivuu. Myös leikkuukorkeus vaikuttaa sadetustarpeeseen niin, että mitä matalampaan leikataan, sitä suurempi on haihdunta ja sadetustarve. Liian runsas kastelu altistaa nurmikon sieni- ja hometaudeille sekä vaikeuttaa maan mikrobien elämää. Sadetusajankohtana aikainen aamu tai aamuyö on paras.Kasteluletkuna kudosvahvistettu letku on pitkäikäinen. Letkun päähän saa vesisuihkun sumuksi hajottavia vesipistooleita, joilla on hyvä helteisinä päivinä sumuttaa kasveja. Letkuliittimiä hankkiessa on syytä ostaa niitä kerralla reilusti, ettei myöhemmin tarvitse harmitella liitinten yhteensopimattomuutta.Letkukela helpottaa vesiletkun siirtelyä paikasta toiseen ja letku pysyy järjestyksessä eikä loju pitkin pihaa tapaturmia aiheuttamassa.Puutarhatyövälineitä on lukuisa joukko mitä erilaisempiin töihin. Puutarhanhoitoa harrastavalle ystävälle voi ostaa syntymäpäivälahjaksi nurmikonilmastuskengät. Nämä jalassa nurmikolla hyppely käy hyvästä kuntojumpasta.Lue täältä tarkemmin puutarhurin työvälineistä
20237_82668.jpg
Kasvijätteet puutarhakompostiin
Syksy saapuu, ja moni alkaa miettimään puutarhajätteiden hävittämistä kotipihastaan. Piha ja puutarha ovat täynnä kuihtuvia kasveja, lehtiä ja oksia yllin kyllin. Maatuvat kasvinjätteet ovatkin näppärää viedä pihan perälle muuttumaan arvokkaaksi mullaksi tai katteeksi, eikä täyttämään roska-astiaa tai viereistä tyhjää tonttia. Kompostoimalla jätteet vähennät jätehuollon kustannuksia ja saat hyvän mielen sekä ilmaista maanparannusainetta.Sairaat kasvinosat ja rikkakasvien siemenet vaativat tuhoutuakseen lämpöä (yleensä 55 °C), joten ne kannattaa kompostoida vain hyvin toimivassa kompostissa tai ei ollenkaan. Huonosti kompostoituneet taudinaiheuttajat nimittäin palaavat uuden mullan mukana puutarhaan.Niinpä kompostoriin ei saa laittaa juolavehnän tai muiden monivuotisten rikkojen siemeniä, peruna-ankeroisen saastuttamaa multaa tai mukuloita, kaalikärpäsen, sipulikärpäsen tai porkkanakärpäsen vioittamia kasveja, möhöjuurisia juuria tai multaa, pahkamätäisiä sipuleita, rengasmätäisiä perunoita eikä juureskellarin jätteitä keväällä. Kompostiin ei myöskään saa lisätä tuhkaa tai kalkkia, jotka muuttavat kompostin liian emäksiseksi.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton