• Etusivu
  • Hoitotyöt

Nyt on oikea aika säilöä musta- ja punaherukoita joko pakastimeen tai hilloiksi ja mehuiksi

Mehun keittäminen herukoista on helppoa

Rakentajan toimitus
Päivitetty 14.02.2024
Mustaherukka ämpärissä

Mehun keittäminen on yllättävän helppoa ja sitä voi valmistaa myös pakastetuista marjoista pitkin vuotta. Lisäksi smoothiet, marjasalaatit ja muut jälkiruoat ovat oivia käyttötapoja herukoille.

Pakastimesta kannattaa pikaisesti syödä yksi hylly tyhjäksi, jos sinne ei muuten saa mahtumaan juuri kypsyneitä herukoita. Herukat pakastetaan rasioissa sokerin kera tai ilman. Kovakuorisina marjoina herukat voi hyvin pakastaa myös tukevissa pakastuspusseissa.

Perinteisesti herukoista on keitetty mehua, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta varastoida kymmenittäin mehupulloja. Isojen marjamäärien keittäminen voi muutenkin tuntua vaivalloiselta. Kun pakastaa marjoja, niistä voi keittää mehua pitkin vuotta aina tarpeen tullen, sanoo kotitalousopettaja Pirjo Toikkanen.

Mehun valmistamiseen ei tarvita välttämättä niin sanottua mehumaijaa, tavallinen kattila riittää. Ja kun varaa kaikki tarvikkeet valmiiksi, on mehun keittäminen helpompaa kuin luulisikaan.

Kattilaan laitetaan pari litraa marjoja ja puoli litraa vettä, ja niitä keitetään noin 20 minuuttia. Sen jälkeen mehu siivilöidään harsokankaan läpi ja siihen lisätään sokeria maun mukaan. Sitten mehu kuumennetaan uudelleen kiehumispisteeseen ja pullotetaan.
20206_65631.jpg

Isompien mehumäärien valmistaminen käy helpoimmin kolmiosaisella höyrymehustimella. Marjat ja sokeri laitetaan kattilan ylimpään osaan, ja kun alimmaisessa osassa keitetään vettä, marjoista irtoava mehu kertyy keskiosaan, josta se valutetaan suoraan pulloihin.

Herukat sisältävät flavonoideja

Herukoiden terveellisyys ei ole pelkkä uskomus, sillä marjat sisältävät tutkitusti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuitua. Sen sijaan niissä ei ole rasvaa, eikä niistä saa turhia kilokaloreita. Erityisen terveellisiä marjat ovat sisältämiensä polyfenolisten yhdisteiden vuoksi.

Polyfenolisilla yhdisteillä, tutummin flavonoideilla on elimistöä suojaavaa ja mikrobitoimintaa ehkäisevää vaikutusta. Tehokkaimman hyödyn näistä luonnon hyvää tekevistä aineista saa, kun syö marjoja joka päivä parin desin verran, muistuttaa Toikkanen.

Nykysuositusten mukaan tavoitteena olisi syödä kaikkiaan puoli kilo kasviksia päivässä.

Vadelmaa, mansikkaa tai jogurttia herukan kaveriksi

Mustaherukkamehu helpottaa flunssaista oloa, punaherukkamehu taas on mitä parhainta janojuomaa. Makuvaihtelua saa lisäämällä herukoiden sekaan muita marjoja.

Mustaherukan kanssa sopii vadelma ja punaherukan makua pehmentää mansikka. Samat yhdistelmät käyvät mehujen lisäksi hilloihin.

Monikäyttöinen herukka maistuu jäätelön tai puuron päällä, käy kiisseleihin, rahkajälkiruokiin ja vispipuuroihin, mutta myös jäädykkeisiin ja marjasalaatteihin. Smoothie-juomissa herukan makua pehmennetään maitovalmisteilla.

Ihanan pirteän alun saa päivälleen, kun surauttaa sauvasekoittimella juoman, johon tulee pari desiä marjoja, saman verran vaikkapa vaniljajogurttia, iso lusikallinen kauralesettä ja vielä muutama mintunlehti, Pirjo Toikkanen vinkkaa.
20206_65630.jpg
Ohje

Ohje

  • Herukat voi pakastaa sekä rasioissa että pakastuspusseissa.
  • Myös pakastetuista herukoista voi keittää mehua.
  • Mehua voi keittää myös tavallisella kattilalla
  • Herukat sisältävät tutkitusti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuitua ja elimistöä suojaavia flavonoideja.

Teksti: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto
Kuvat: Pixabay

Hoitotyöt
hyötykasvit
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa RakentajaPRO-uutiskirje

Aiheeseen liittyvää

20236_63320.jpg
Liljakukko, pieni kirkkaanpunainen kuoriainen
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.
20234_81445.jpg
Milloin puiden ja pensaiden taimet kannattaa istuttaa?
Kevään kurkkiessa nurkan takaa alkaa puutarha taas heräilemään. Raskaan talven jälkeen se saattaa tarvita hieman apua päästäkseen taas loistoonsa. Kun kevään lumi ja routa sulavat, voidaan istutukset aloittaa. Vaikka kevään istutuskausi jatkuu juhannuksen tienoille asti, aikaa ei ole hukattavaksi. Jotkut taimilajit kannattaa istuttaa jo hyvissä ajoin.
20201_62050.jpg
Kasvien tehoaineet kevään mörköjä vastaan
Valokuvissa kevät näyttää aina kauniilta ja lämpimältä - varastojen perältä kaivetaan kesämekot, polkupyörä ja poljetaan piknikille puistoon, jossa kukat kukkivat jo täydessä loistossaan. Meille suomalaisille kevät ei ole kuitenkaan aina ihan tätä. Välillä on lunta ja välillä taas ei. No, siinä välissä on vettä. Ja loskaa. Toki ne kukat ja muut kasvit sieltä alkavat aikanaan kurkkimaan, ja linnut palaavat lopulta hermolomiltaan. Harmittavan usein tämä kaikki menee kuitenkin melkoisen lähelle kesää, jolloin suurin osa keväästä on monelle melkoisen harmaata ja ilotonta. Tutkitusti suomalaiset ovatkin keväisin onnettomimmillaan.
20235_81687.jpg
Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla ja sitä voidaan viljellä vielä VI-vyöhykkeelläkin. Vadelma on kaksivuotinen puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja.
20224_77766.jpg
Lasitetulla terassilla lisää ihania hetkiä mökkielämään ja lisätilaa kasveille ja yrteille
Suomalaisille kesä ja mökki kuuluvat vahvasti yhteen ja mökkikauden alkaminen on monelle vuoden kohokohta. Mökkikaudesta kannattaakin ottaa kaikki irti, sillä talven pimeydessä on ihana muistella mökkiterassilla juotuja aamukahveja tai keskiyön auringon ihastelua. Toisinaan lyhyestä kesästä jää päällimmäisenä mieleen hankala sää – äkillisen sadekuuron pilaama ruokailuhetki tai terassille tuulen mukana ajautuvat risut, lehdet ja siitepölyt. Kuulostaako liiankin tutulta?
20_P_130642_1.jpg
Miten villivadelmasta pääsee eroon?
Villivadelmaan pätee vähän sama kuin kriikunaan. Se tekee juurivesaa todella paljon, helposti ja aika pitkiäkin matkoja. Eli aikaisemmin sanoin, että kriikunan juurivesaa ei saa myrkyttää glyfosaatilla. Villivadelman juurivesoja kyllä sitten voi, jos siitä halutaan kokonaan eroon. Ja se vaatii kyllä useampia myrkytyskertoja tai torjuntakertoja, niinkuin kauniisti sanotaan.Glyfosaatti -valmisteita ovat esimerkiksi Roundup tai Glyfonova Bio. Glyfosaatin käytöstä ollaan tänä päivänä tietenkin montaa mieltä. Tällä hetkellä sen käyttö on Suomessa sallittu vielä 2022 vuoteen asti. Mutta jos sitä käyttää, niin kaikki käyttö- ja turvallisuusohjeet pitää sitten todella tarkkaan lukea. Esimerkiksi vesistöjen äärellä sen käyttö on todellakin kielletty! Eli täytyy olla tarkkana.Glyfosaatti puree villivadelmaan, mutta vaatii useamman käsittelykerran. Eli sanotaan näin: 2-3 viikon välein. Ehkä kaksi, jopa neljä kertaa ennenkuin se tosiaan taantuu ja kuolee pois.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton