• Etusivu
    • Kasvillisuus

    Kantarelli, kanttarelli eli keltavahvero

    Aluskasvillisuus piilottaa kullankeltaisen kantarellin

    Tiina Painokallio
    Päivitetty 11.09.2024
    20238_60036.jpg

    Kantarelli, kanttarelli, keltavahvero eli keltasieni (Kuva: Adobe Stock)

    Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinpä kantarelli eli keltavahvero tunnetaan myös keltasienenä sekä kanttarellina. Ensimmäisistä keltavahveroista voidaan päästä nautiskelemaan jo kesäkuulla, mikäli kosteutta on ollut tarpeeksi. Sen satokausi kestää lokakuulle asti.

    Sienen parhaita kasvupaikkoja ovat sekametsät, joissa kasvaa enimmäkseen koivuja sekä muita lehtipuita. Keltavahvero kasvaa useamman kasvukauden samoilla paikoilla, järvien rantamilla sekä saarissa. Kasvu tapahtuu usein ryppäissä, kun yhden sienen löytää, on yleensä kavereita lähellä. Keltavahveroa ei ole helppo löytää, se maastoutuu aluskasvillisuuteen, jolloin tarvitaan salapoliisin kykyjä, jotta se löydetään.

    Kantarellin tunnistaminen

    Kantarelli on helposti tunnistettava sieni. Se on kokonaisuudessaan väriltään oranssinkeltainen. Suppilomainen lakki voi olla kovinkin mutkainen reunaltaan. Vanhemmalla sienellä lakin reuna taittuu ylöspäin muuttuen terävämmiksi.

    Vahverolla näyttää myös olevan heltat, jota ne eivät kuitenkaan ole. Koko sieni on yhtenäinen; siitä ei pysty erottamaan, milloin lakki päättyy ja jalka alkaa.

    <p data-block-key="y4a4l">Keltavahvero eli kantarelli (Kuva: Adobe Stock)</p>
    Keltavahvero eli kantarelli (Kuva: Adobe Stock)

    Kantarellin valmistaminen

    Keltavahverossa on harvoin toukkia. Se on syötävää vähän vanhempanakin, vaikka sitkeähkö olisikin. Se voidaan pakastaa, kuivatatai syödä tuoreeltaan. Vahverot säilyvät myös jääkaapissa muutaman päivän.

    Jos kantarelleja pakastaa, on ne hyvä käyttää kuumalla paistinpannulla (kuivana ilman rasvaa), jotta mikrobi- ja entsyymitoiminnat loppuvat ja tarpeeton neste kiehahtaa pois. Samalla saadaan makuominaisuudet pysymään hyvinä. Jos pakastus on lyhytaikaista, ei edellä mainittu käsittely ole välttämätön.

    Kuivaus onnistuu parhaiten, kun sienet pilkotaan tarpeeksi pieniksi palasiksi ja palojen annetaan kuivahtaa miedossa lämmössä. Tämän jälkeen on vuorossa kunnon kuivaus. Kuivattu vahvero voi olla voimakkaan makuinen, joten annostelun tärkeys on muistettava.

    Parasta sieni on kuitenkin tuoreena. Kokeile vaikka seuraavaa reseptiä:

    Kantarellimuhennos

    – 1 sipuli
    – 0,5 l puhdistettuja kantarelleja
    – 2 rkl margariinia tai voita
    – suolaa, pippuria
    – 1 rkl vehnäjauhoja
    – 1 dl kasvislientä
    – 2 dl kermaa

    Hienonna sipuli ja kuullota se rasvassa sienten kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele jauhot mukaan ja sekoita. Lisää liemi ja kerma koko ajan sekoittaen. Keitä muhennosta noin 10 min välillä sekoittaen. Maustetaan lisää tarvittaessa.

    <p data-block-key="9ts7o">(Kuva: Adobe Stock)</p>
    (Kuva: Adobe Stock)
    <p data-block-key="a706g">Herkullisten ruokasienten aatelia; kullankeltainen keltavahvero eli kantarelli. (Kuva: Adobe Stock)</p>
    Herkullisten ruokasienten aatelia; kullankeltainen keltavahvero eli kantarelli. (Kuva: Adobe Stock)

    Kaipaatko lisää tietoa?

    Puutarha.netin Keskustelupalstalla käydään aktiivista keskustelua myös sienistä – lue ja kommentoi.

    Kasvillisuus
    hyötykasvit
    Kiinnostuitko? Tilaa ilmainen Rakentaja.fi -uutiskirje

    Aiheeseen liittyvää

    20235_59081.jpg
    Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
    Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
    Omenapuun kukka
    Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuista
    Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuistamme. Se on sekä kaunis että erittäin hyödyllinen. Moninaiset kesä-, syys- ja talviomenalajikkeet takaavat juuri käyttötarkoitukseensa sopivan puun löytymisen. Lajikkeen valinta tehdään vyöhykkeiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Harvat lajikkeet kuitenkaan menestyvät V-vyöhykettä pohjoisemmassa.
    20218_72211.jpg
    Nauti oman pihan sadosta ja valmista herkullista omenapannukakkua
    Pannari on varmasti jokaisessa perheessä yksi suurimmista herkuista. Mutta kyllästyttääkö perussetti; pannari ja hillo? Mitäpä jos maustaisimme pannarin esimerkiksi kauden hedelmillä? Omenapannukakku on hauska tapa tuunata tavallista pannarireseptiä. Pannari sopii nälästä riippuen korvaamaan ruokaa illalla, tai nälkäiselle nuorisolle välipalaksi sekä tietysti kaikille jälkiruoaksi.
    20235_81687.jpg
    Vadelma (Rubus idaeus) on luonnonvarainen herkku
    Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla ja vadelmaa voidaan viljellä vielä VI-vyöhykkeelläkin. Vadelma on kaksivuotinen puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja.
    20236_63320.jpg
    Liljakukko, pieni kirkkaanpunainen kuoriainen
    Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.
    202311_83288.jpg
    Palmun katveessa
    Viime vuosisadan vaihteessa palmut olivat suurta muotia ruukku- ja sammiokasveina, ja porvarikodin aulassa piti olla ainakin yksi palmu. Vaikka 1930- ja 40-luvulla palmut olivat täysin pois muodista, moni silti säilytti palmunsa. Sopivasti vettä ja valoa saava palmu pysyy kauniina ja voikin elää 50, jopa 80 vuotta.

    Luetuimmat

    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton

    Uusimmat

    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton
    skeleton