• Etusivu
  • Kasvillisuus

Autiotilat pienruokatuotannon keitaiksi

Rakentajan toimitus
Päivitetty 20.12.2021
202112_74213.jpg

Rääkkylän hortatila ja kultapallot (kuva: Villiruoka)

Moni kaupunkilainen haaveilee omakotitalon puutarhasta tai siirtolapuutarhan palstasta, jotta voisi tuottaa omia puutarhatuotteita kuten salaatteja, juureksia, omenia, marjoja ja raparperia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tästä ihanteesta tulee todella kallis harrastus. Usein unohdettu vaihtoehto on autiotila valmiine puutarhoineen – ja villiruokamahdollisuuksineen kuten villivihannekset, sienet ja marjat. Näitä hylättyjä pikkutiloja pihapiireineen on Suomen maaseutu pullollaan.

Jouko Kivimetsä on autiotilojen hallitun käyttöönoton pioneeri Suomessa. Hänen oma, välissä yli 30 vuotta asumattomana ollut 2 hehtaarin tilansa kukoistaa Rääkkylässä opetustilana. Siellä toimii myös villivihannesten keräysosuuskunta Haapasalmen hortatila Osku. Osuuskunnalla on tilalla myös kesämyymälä hortatuotteille.

Kivimetsän tilan lähes 120 vuotta vanhan käsin tehdyn hirsitalon ympärillä puutarhassa kasvaa monenlaisia vanhoja omenalajikkeita, musta- ja puhaherukoita, karviaisia ja raparpereita aivan itsekseen ja upeita vanhoja pihakukkalajikkeita. Ne ovat kukoistaneet koko ajan ilman asukkaitakin. Lisäksi hylätyillä pelloilla talon läheisyydessä kasvaa nyt valtavat apajat maitohorsmaa, vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa, poimulehteä ja muita arvokasveja – jos osaa niitä käyttää ja tuotteistaa. Tätä Kivimetsä opettaa ravitsemus- ja villiyrttiasiantuntija Johanna Räikkösen, FaT kanssa jokakesäisillä kursseillaan tilalla.

Hortatilan myymälä ladossa (kuva: Villiruoka)
Hortatilan myymälä ladossa (kuva: Villiruoka)

– Villivihannestuotanto ei vaadi mitään investointeja tai EU-avustuksia. Kaksi kättä riittää, kun lähes kaikki tehdään käsin ja perinnetyökaluilla, ilman koneita, siemeniä, kemikaaleja ja tuotanto voi alkaa heti huhtikuussa. Ja satokausi jatkuu syyskuulle saakka. Villivihanneksia eli hortaa voi yhdistää puutarhan muihin tuotoksiin, viereisen metsän marjoihin ja sieniin, järven kaloihin ja riistalihaankin. Myös tilan koivut, kuuset ja pihlajat ovat keräyskohteita – omalla luvalla, koska niiden hyödyntämiseen tarvitaan yleensä maanomistajan lupa. Sato on niin runsas, että sen avulla voi kattaa edullisen maatilan kaikki kulut hankintahintaa myöten suhteellisen lyhyessä ajassa, kertoo Jouko Kivimetsä.

Siirtolapuutarhat ovat kaupungeissa suosittuja ja kysyntä kasvaa, kun niitä ei juuri tehdä lisää, päin vastoin entisiäkin uhkaa muutos "tehokkaammaksi maankäytöksi". Suurempi omavaraisuus ja tieto ruuan alkuperästä, laadusta ja kestävästä tuottamisesta on jo pitkään jatkunut megatrendi, kertoo tulevaisuudentutkija VTM Reeta Partti, joka on itsekin työskennellyt hortatilalla ja nautti siitä, kuten myös tilan tuotteista.

Hortaa ja sieniä leikkuulaudalla (kuva: Villiruoka)
Hortaa ja sieniä leikkuulaudalla (kuva: Villiruoka)
Maitohorsman versoja ja porkkana-vuohenputki-kimchi (kuva: Villiruoka)
Maitohorsman versoja ja porkkana-vuohenputki-kimchi (kuva: Villiruoka)
Sieniä ja hortaa pannulla (kuva: Villiruoka)
Sieniä ja hortaa pannulla (kuva: Villiruoka)
Vuohenputkea autiotilalla (kuva: Villiruoka)
Vuohenputkea autiotilalla (kuva: Villiruoka)

– Autiotila, jossa voi asua yli puoli vuotta ja tehdä etätöitä ruokatuotannon lisäksi on monelle realistisempi vaihtoehto kuin kaupunkipuutarha, toteaa helsinkiläinen Reeta Partti.

Villit kasvimme sopivat moneen kestävästä matkailusta lähtien, myös ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon ja tätähän painotti jo myös lääketieteen tohtori Elias Lönnrot aikanaan. Arktiset villikasvimme on tutkittu olevan muuta Eurooppaa parempia antioksidanttien lähteitä ainutlaatuisten valaistusolosuhteittemme vuoksi.

– Eikä haittaa, että nämä kaikki tuotokset ovat terveellisiä superfoodeja ja pitävät hyvässä kunnossa; ne ovat mielettömän maukkaita! Autiotilan tuotokset ovat maailman ehdotonta ruokaeliittiä, Michelin-tasoa, ja ne synnyttää hyljeksitty, "arvottomaksi" julistettu suomalainen autiotila – mikä paradoksi, toteaa hortafarmari Jouko.

Hortaisia alkupaloja (kuva: Villiruoka)
Hortaisia alkupaloja (kuva: Villiruoka)

Lähde: Villiruoka, tiedote 02.12.2021

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa RakentajaPRO-uutiskirje

Aiheeseen liittyvää

20235_81947.jpg
Hurmaavat kukkapuut juhlistavat kesää
Koristeelliset kukkapuut mahtuvat pieneenkin pihaan ja toimittavat muiden lehtipuiden tapaan tärkeää tehtäväänsä puutarhan viihtyisyyden ja kasvillisuuden kerroksellisuuden luomisessa. Ne houkuttelevat myös puutarhaan pölyttäjiä, jotka vuorostaan vetävät perässään suurempiakin luonnon eläimiä, vaikkapa siilejä, lintuja ja oravia.
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Kriikuna
(Prunus domestica subsp. insititia)Kriikuna on luumun (Prunus domestica) alalaji.Kriikunalla on hienoinen nukka sinisen hedelmän pinnassa. Hedelmäliha puolestaan on kellanvihreää ja sitä on luumuun verrattuna vähän. Kriikuna on luumua pienempi ja sen kivi on pyöreähkö, kun taas luumun kivi on soikea ja siinä on terävä pää. Kriikunat pysyvät syksyllä pitkään happamina ja muuttuvat makeiksi yleensä vasta ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen. Jos pakkasta ei tule, niin viimeistäänkin kypsät, maahan pudonneet kriikunat ovat melko makeita ja herkullisia. Siksi sitä käytetäänkin yleensä keitettynä hilloissa ja hyytelöissä. Mehumaijassa voi valmistaa kriikunoista mehua.Hyvin kylminä talvina kriikunapensaat saattavat paleltua ja kuivua. Juuristossa on kuitenkin syksyllä varastoituja ravinteita, ja tavallisesti ne toipuvat keväällä, ja muutamassa vuodessa kasvavat entiselleen tuottaen taas hyvän sadon.Linnut eivät erityisemmin piittaa kriikunoista, mutta ainakin supikoirat ja mäyrät syövät niitä.Uskotaan, että kriikunoita on viljelty jo antiikin ajan Damaskoksessa. On pystytty todistamaan, että roomalaiset toivat sen mukanaan Englantiin, sillä sieltä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa kriikunoiden jäännöksiä. Englantilaiset puolestaan veivät kasvin Amerikkaan.Kriikunan ja myös luumun tuholaisina Suomessa esiintyy luumukirvaa (Hyalopterus pruni) ja luumunäkämäpunkkia (Eriophyes similis).Katso mitä kriikunasta sanotaan Puutarha.netin Kasvikortistossa - siellä myös kuvia kriikunasta!Puutarha.netin Keskustelupalstalla sivutaan luumu-ketjussa myös kriikunaa...
20224_77974.jpg
Ison pihan suunnittelu
Viikon kysymys:"Tunnun sortuvat pikkupiipertämiseen, vaikka pihaa on täytettävänä aarikaupalla. Mitä vinkkejä voitte antaa ison pihan suunnittelun pohjaksi?"Pihaa laittaessa tulee usein katsottua vain työn alla olevaa kohtaa. Yksityiskohtiin keskittyminen ja huolellinen työ on toki välttämätöntä, mutta tätä työtä ennen tulee hahmottaa ja suunnitella kokonaisuus. Katso siis maisemaa, suunnittele näkymät ja suuret linjat ennen pienempiin yksityiskohtiin siirtymistä.
20232_47211.jpg
Syksyllä on hyvä aika istuttaa lisää kasveja puutarhaan
Syksy on hyvää istutusaikaa, koska syksyllä ilmankosteus on suuri eikä helle enää rasita kasveja. Syksyllä myös sataa luontaisesti enemmän kuin kesällä. Näin istutuksia tarvitsee kastella vähemmän kuin kuivaan aikaan. Astia- ja paakkutaimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Kärhöjen, jaloruusujen, atsaleojen ja muiden talvenarkojen kasvien istutus siirretään mielellään kevääseen, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla ennen maan jäätymistä.
20227_78206.jpg
Viherpeukalon kevättöitä
SisätyötViherkasvitkaipaavat uutta multaa. Viimevuotiset ravinteet on kulutettu ja nyt tarvitaan uutta potkua tulevaan kasvukauteen!Ennen mullanvaihtoa viherkasvit kastellaan kunnolla pari päivää aikaisemmin, jotta kasvien nestejännitys on kunnossa. Vanhat ruukut pestään puhtaaksi astianpesuaineella. Mikäli likaa ei saa kunnolla irti, niin laitetaan suojakäsineet käsiin ja levitetään rätillä wc:n puhdistusainetta ruukun reunoihin; annetaan vaikuttaa hetki ja pestään lika pois. Ruukku on vaihdettava isompaan, jos kasvin juuret täyttävät koko ruukun. Kaktukset, mehikasvit sekä useat paksujuuriset kasvit viihtyvät kuitenkin paremmin pienissä ruukuissa. Mullanvaihdon yhteydessä kasveista voi ottaa myös pistokkaita; kasvin saa näin samalla helposti uudistettua. Pistokkaat voi laittaa suoraan multaan juurtumaan tai antaa juurten kasvaa vesilasissa.Myös taimikasvatusta voi itse harrastaa. Kesän apinan-, kehä-, sametti-, timantti- ja olkikukat, krassit, sinitähtöset, tuoksupielukset, tsinniat, päivänhatut, härmesalviat ja portulakat laitetaan maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa kasvatukseen. Myös paprikan siemeniä voi laittaa multaan ja kasvattaa taimet kesää varten. Taimikasvatuslaatikon päälle laitetaan muovi, jotta siemet saavat itää kosteassa.Varastossa talvehtineet kasviton aika herätellä kevääseen. Ne tuodaan pikku hiljaa lämpimämpään ja valoisempaan. Pelargonia on syytä leikata hieman, rumimpia osia pois, ja vaihtaa uuteen multaan sekä valoon ja viileämpään huoneeseen. Dahlian juurakot voidaan jakaa ja esikasvattaa, jotta kukinta aikaistuisi hieman.
Porkkana
Porkkanan kasvatus
Porkkana (Daucus carota subsp. sativus) on meillä yleisesti viljelty terveellinen vihannes. Porkkanan oranssi väri tulee karotenoideista, erityisesti beetakaroteenista, joka muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi. Lisäksi porkkana sisältää esimerkiksi K- ja C-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineihin kuuluvaa foolihappoa, kaliumia, magnesiumia ja seleeniä sekä kuitua. Siinä on myös runsaasti sokeria (4,5 %).

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton