Lupiini uhkaa luonnon monimuotoisuutta
Komealupiinin ja alaskanlupiinin kasvattaminen on kielletty – näin torjut lupiinia
Lupiini on Suomen luontoon villiintynyt vieraslaji. (Kuva: Adobe Stock)
Suomessa yleinen komealupiini (Lupinus polyphyllus) on Pohjois-Amerikasta tuotu vieraslaji, joka on levinnyt laajasti teiden varsille, niityille ja muille avoimille kasvupaikoille. Komealupiini ja Suomessa vielä selvästi harvinaisempi alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis) on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Molemmat ovat alkaloidien vuoksi myrkyllisiä.
Miksi lupiineista pitää päästä eroon?
Komealupiini muodostaa tiheitä kasvustoja ja syrjäyttää alkuperäistä niitty- ja ketokasvillisuutta. Hernekasvina se sitoo typpeä ja rehevöittää kasvupaikkaansa, mikä muuttaa vähäravinteisiin oloihin sopeutuneiden kasvien elinympäristöä. Kasvilajiston köyhtyminen vaikuttaa myös niistä riippuvaisiin hyönteisiin.
Lupiinin vaikutukset ulottuvat myös pölyttäjiin. Ruokaviraston mukaan komealupiinin siitepölyssä oleva lupaniini haittaa muun muassa kimalaisten lisääntymistä. Lupiini ei myöskään kelpaa päiväperhosille tai niiden toukille ravintokasviksi.
Komealupiini leviää tehokkaasti siemenistä, ja maaperään muodostunut siemenvarasto vaikeuttaa kasvuston hävittämistä. Siksi torjuntaa täytyy jatkaa useiden vuosien ajan ja estää uusien siementen muodostuminen.
Huomio
Haitalliseksi säädetyt vieraslajit
Vieraslaji on ihmisen myötävaikutuksella luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle levinnyt laji. Haitallisiksi säädetyistä vieraslajeista aiheutuu luonnolle tai muuta merkittävää haittaa, minkä vuoksi niiden leviämistä pyritään estämään.
Komealupiini ja alaskanlupiini kuuluvat Suomen kansalliseen vieraslajiluetteloon. Niitä ei saa päästää ympäristöön, tuoda maahan, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää, myydä tai muuten luovuttaa.
Kuinka päästä eroon lupiineista?
Pienet lupiinikasvustot kannattaa kaivaa maasta juurineen. Uudet taimet poistetaan sitä mukaa kuin niitä nousee. Kasvijäte käsitellään niin, etteivät itämiskykyiset siemenet tai muut leviämiskykyiset kasvinosat pääse ympäristöön. Myös maa-aineksen mukana tapahtuva leviäminen pitää estää.
Laajoja kasvustoja voidaan heikentää toistuvalla niitolla. Niitto tehdään ennen siementen kypsymistä ja sitä jatketaan useana vuonna, sillä maaperästä voi nousta uusia taimia pitkään. Tärkeintä on estää uusien siementen päätyminen maahan ja kasvuston leviäminen ympäristöön.
Torjunta vaatii pitkäjänteisyyttä. Yksittäinen niitto tai kukintojen katkaiseminen estää siementen muodostumista kyseisenä vuonna, mutta jo vakiintuneen kasvuston hävittäminen edellyttää toistuvia toimia.
Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji. Suomen yleisin lupiini.
Monivuotinen komealupiini kasvaa 1–1,5 m korkeaksi. Haarattoman varren terttumainen kukinto on pitkä ja väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen, valkoinen tai jopa kirjava. Komealupiini kukkii yleensä kesä-heinäkuussa, toisinaan jopa syyskuuhun asti. Pitkäruotiset lehdet ovat 9–15-sormiset, ja lehdykät ovat suippokärkisiä.
Alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis)
Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji. Toistaiseksi Suomessa vielä melko harvinainen.
Alaskanlupiini kasvaa noin 50–120 cm korkeaksi. Haarovassa varressa on pysty, terttumainen kukinto. Kukat ovat yleensä sinisiä, joskus valkoisia. Alaskanlupiini kukkii kesä-elokuussa. Alapinnaltaan karvaiset lehdet ovat 6–8-liuskaiset ja sirommat kuin komealupiinilla. Alaskanlupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi. Menestyy pohjoisemmassa paremmin kuin komealupiini.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat