Valloittavat ja perinteiset viherkasvit

Aaroninparta on koristeellinen amppelikasvi. Sen lehdet ovat pyöreät, tummanvihreät ja nukkapintaiset. Lehdet ovat myös vaalean kirjavat ja alaosasta punaiset. Kasvilla on valkoiset kukkaset, joissa kaksi suurinta lehteä roikkuvat pujoparranomaisesti. Aaroninparta viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei kuitenkaan suorassa auringonpaahteessa.

Talvella kasvia voi pitää myös viileässä (12–15 astetta). Se pitää tasaisesta kosteudesta. Lannoittaa voi kahden viikon välein. Aaroninpartaa voi myös itse lisätä rönsytaimista. Tällöin paljon pieniä taimia istutetaan sopivan kokoiseen ruukkuun.

Amppelikaisla on kosteilla kasvupaikoilla luonnostaan viihtyvä kasvi, joka pääsee riippuvan kasvutapansa vuoksi hyvin esille amppelissa. 25–30 cm pituiset korret ovat langanohuet ja niiden latvoihin muodostuu kesällä ruskeat 0,5 cm pituiset tähkät.

Kasvi viihtyy valossa ja puolivarjoisassa paikassa. Tavallinen huoneenlämpö on sopiva. Koska amppelikaisla on luonnonoloissa kosteikkojen kasvi, sitä kastellaan ja suihkutetaan runsaasti. Kastele niin, että vettä jää aluslautaselle, ja kun se on imeytynyt, kastele uudelleen. Lannoitetaan kasvukauden aikana kerran viikossa.

Istutetaan uudelleen keväällä runsaasti kevytsoraa sisältävään multaan. Voidaan tällöin leikata 3–4 cm lyhyeksi. Lisätään jakamalla keväisin.

Hienohelmalla on pienet, kalvomaisiksi surkastuneet lehdet. Kukat ovat kellomaisia ja pieniä, vaaleita ja vihertäviä. Hienohelman kukista kehittyy punaisia pieniä marjoja. Versoissa on pieniä piikkejä. Hienohelmaa käytetään muun muassa kukkakimppujen vihreyttäjänä.

Hienohelma tarvitsee paljon valoa, mutta se ei kuitenkaan viihdy aivan suorassa auringonpaisteessa. Kasvi viihtyy normaalissa huoneenlämmössä. Talvella kasvia ei saisi kastella runsaasti, mutta keväällä ja kesällä se vaatii runsaasti vettä ja lannoitusta. Hienohelma sopii hyvin amppelikasviksi.

Ihmepensaalla on kirjavat, kovat ja kiiltävät lehdet. Kasvi on erittäin värikäs. Ihmepensas on näyttävä huonekasvi, mutta se vaatii tasaiset kasvuolosuhteet.

Ihmepensas viihtyy valoisassa paikassa. Juuripaakun olisi hyvä olla kosteana kasvukaudella. Kasvi pitää suihkuttelusta. Se ei viihdy suorassa auringonpaisteessa, kylmässä eikä vedossa. Jos ihmepensas tykkää olostaan, se kasvaa kookkaaksi, jopa muutaman metrin korkuiseksi. Ihmepensaan kiusana ovat usein punkit.

Rungollinen jukka, jota kutsutaan myös palmuliljaksi, kuuluu agaavekasveihin. Lyhytvartisen ja vähän haaroittuvan varren päässä on lehtitöyhtö. Tummanvihreät lehdet ovat nahkeat, karheareunaiset ja pehmeäkärkiset. Jukka voi kukkiakin kellanvalkein kukin, mutta se on Suomessa harvinaista.

Jukkapalmu pitää valosta. Huoneenlämpö riittää, talvella pitää kuitenkin viileämmästä. Sitä ei kannata kastella liikaa. Kasvi pitää myös suihkuttamisesta. Talvella jukkapalmua kastellaan niukasti. Keväällä, maalis–huhtikuussa, aloitetaan lannoitus ja runsaampi kastelu. Istutetaan uuteen ruukkuun 2–3 vuoden välein keväällä.

Juoru on helppo kasvatettava. Monella juorulla lehdet ovat kauniin kirjavia. Juorujen kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukat ovat melko vaatimattomia. Amppelissa tyylikäs juoru pääsee oikeuksiinsa.

Juoru ei vaadi paljoa hoitoa ja se on todella nopeakasvuinen. Se pitää kuitenkin säännöllisestä kosteudesta.

Juoru ränsistyy aika nopeasti, mutta on helppo lisätä pistokkaista.

Juorut viihtyvät valoisassa hajavalossa. Kirjavalehtiset lajikkeet tarvitsevat yleensä vihreälehtisiä enemmän valoa säilyttääkseen lehtiensä värityksen, mutta voimakkainta paahdetta kannattaa välttää.

Peikonlehti on suosittu huonekasvi. Se kasvaa kookkaaksi. Kasville kehittyy ilmajuuria, jotka voi ohjata kasvualustaan tai kasvutukeen.

Nuoren peikonlehden lehdet ovat ehyet, mutta myöhemmin ne liuskoittuvat.

Peikonlehti ei ole kovin tarkka valon suhteen. Ainoastaan oikein aurinkoisessa paikassa se ei viihdy. Kasvukaudella peikonlehteä lannoitetaan huonekasvilannoitteen annosteluohjeen mukaan.

Peikonlehden kukka on vihreä puikelo, jota ympäröi valkea suojuslehti. Tropiikissa puikelosta kehittyy herkullinen hedelmä. Peikonlehteä voi juurruttaa latvasta.

Kissukset ovat reheväkasvuisia köynnöksiä, jotka sopivat hyvin amppeliin tai tuettuna kasvatettaviksi. Ellinkissus on yksi tutuista huonekasveina kasvatetuista muodoista.

Kissukset viihtyvät amppelissa ikkunalla, eivät kuitenkaan aivan suorassa auringonpaisteessa. Kissus viihtyy parhaiten itä- tai pohjoisikkunalla. Kissukset ovat nopeakasvuisia ja peittäviä. Jos on tarvis, versoja voi kissukselta leikata. Kissuksen lepoaikana, talvella, kastelua tulisi vähentää huomattavasti. Myös lämpötilan tulisi talvella olla alhaisempi. Kissus ei siedä vetoa eikä myöskään suuria lämpötilan vaihteluita. Kissusta voidaan lisätä pistokkaista ja se juurtuu helposti vedessäkin.

Liuska-araliat ovat näyttäviä huonekasveja, joille ovat tunnusomaisia sormimaisesti jakautuneet, kiiltävät lehdet. Monia liuska-aralioita tunnettiin pitkään Schefflera-sukuun kuuluvina, mutta nykyisessä kasvitieteellisessä nimistössä useita tuttuja lajeja kuuluu Heptapleurum-sukuun.

Jättiliuska-aralia eli sädearalia soveltuu hyvin huonekasviksi ja vihersisustukseen. Se on nopeakasvuinen. Kasvi muodostaa varren joka ei juurikaan haaraannu. Se viihtyy valoisissa auloissa, mutta ei siedä vetoa. Kookkaat yksilöt viihtyvät ainoastaan kasvihuoneessa.

Euroopanmuratti (Hedera helix) on Euroopassa ja lähialueilla luonnonvaraisena kasvava ainavihanta köynnös, jota kasvatetaan meillä huonekasvina.

Muratti kasvaa parhaiten varjoisassa tai puolivarjoisassa paikassa. Kirjavalehtiset muratit vaativat enemmän valoa. Talvella, kasvin lepokauden aikana, lämpötila saisi olla niinkin alhainen kuin 5–15 astetta. Lepokauden aikana kasvia kastellaan niukasti, mutta keväästä syksyyn kastelun tulisi olla tasaista (juuripaakku pidetään tasaisen kosteana).

Murattia lisätään pistokkaista. Pistokkaita kannattaa laittaa enemmän yhteen ruukkuun (5–6), jotta kasvista tulisi tuuhea. Pistokkaat olisi hyvä latvoa.

Sulkasaniainen on suosituin saniaisemme jo vuosikymmenten takaa. Sulkasaniainen on trooppisten ja subtrooppisten metsien kasvi. Sulkasaniaisen lehdet ovat vaaleanvihreät, pitkäruotiset ja syväliuskaiset.

Kaarisulkasaniainen (Nephrolepis exaltata) kasvaa luonnossa kaikkialla tropiikissa. Luonnossa kasvaessaan se on isokoinen. Sen huonekasvilajikkeet pysyvät normaalin kokoisina. Lajikkeita ovat muun muassa 'Rooseweltii Pluomosa' sekä 'Teddy Junior'.

Sulkasaniainen on helppohoitoinen. Se tyytyy vähäänkin valoon, mutta ei siedä vetoa eikä siirtelyä eikä suoraa auringonpaistettakaan. Kasville riittää tavallinen huoneenlämpö. Kasvualusta pidetään kasvukaudella tasaisen kosteana, mutta liiallista märkyyttä vältetään. Sulkasaniainen viihtyy valoisassa hajavalossa ja kohtalaisen korkeassa ilmankosteudessa. Kasvia lannoitetaan parhaan kasvun aikana. Multa olisi hyvä vaihtaa keväisin. Ruukku kannattaa vaihtaa isompaan mullanvaihdon yhteydessä.

Viikuna eli fiikus on vanha, suosittu huonekasvi. Aitoviikunaa on viljelty jo 6 000 vuotta sitten sen hedelmien takia. Viikunoita, jotka soveltuvat huonekasveiksi, on noin kymmenen kappaletta. Viikunat voivat kasvaa hyvin korkeiksi (jopa 3–7 m). Fiikus on suosittu kasvi esimerkiksi julkisten tilojen sisustamisessa.

Fiikus viihtyy runsaassa hajavalossa, mutta vähäinen auringonvalokaan ei ole pahitteeksi sille. Normaali huoneenlämpö on sopiva, mutta talvella ei saisi olla liian lämmintä, koska silloin ne varistavat lehtiään. Myöskään vedosta kasvi ei pidä. Sitä ei saisi pitää kylmällä lattialla eikä vetoisen ikkunan vieressä.

Sirovuoripalmu on kotoisin Meksikosta. Vuoripalmut ovat suosittuja huonekasveja. Se on kaunis, hentokasvuinen palmu. Vuoripalmulla on vaaleat kukat, jotka muistuttavat mimosaa.

Kesällä kasvia tulisi pitää tasaisen kosteana, kun taas talvella kastelun tulisi olla niukkaa. Se viihtyy niin valoisassa kuin varjoisassakin paikassa. Vuoripalmu sietää tavallista huoneilmaa, mutta kohtalainen ilmankosteus edistää sen viihtymistä. Lannoitetta olisi hyvä antaa kasvun aikana joka toinen viikko. Ruukku vaihdetaan suurempaan tarpeen mukaan, kun juuristo alkaa täyttää nykyisen ruukun. Kuohkea, hiekkapitoinen multa olisi parasta. Vuoripalmun tuholaisista mainittakoon kilpikirvat ja punkit.