Tyrni on varsinainen vitamiinipommi – näin kasvatat ja hyödynnät marjat

Kotimaiset tyrnilajikkeet ovat Suomen oloihin jalostettuja, mutta lajikkeiden menestymisvyöhykkeissä on eroja. Tyrni kasvaa tavallisesti muutaman metrin korkuiseksi pensaaksi, mutta kasvukoko ja -tapa vaihtelevat lajikkeen ja kasvuolosuhteiden mukaan.

Tyrni on luonnon pioneerikasvi; se valtaa ensimmäisten kasvien joukossa paljaan, esimerkiksi merestä kohoavan maan. Tyrni sitoo hiekan pitkillä juurivesoillaan, joten se sopii hyvin eroosioalttiiden rinteiden sitomiseen. Toisaalta se ei sovi hentojen kasvien seuraan juurivesojen vuoksi.

Kasvualustansa suhteen tyrni on vaatimaton. Maa voi olla yhtä hyvin niukkaravinteista kuin multavaa. Tyrni pystyy sitomaan ilmakehän typpeä juurinystyröissään elävien Frankia-suvun sädebakteerien avulla. Siksi se menestyy myös melko niukkaravinteisessa kasvualustassa eikä tarvitse voimakasta typpilannoitusta. Tyrni tarvitsee kuitenkin runsaasti valoa. Muiden kasvien varjostamana tyrni voi kuolla muutamassa vuodessa.

Tyrni on kaksikotinen, joten marjasatoa varten emikasvien läheisyyteen tarvitaan vähintään yksi samaan aikaan kukkiva hedekasvi. Yksi hedekasvi voi pölyttää useita lähellä kasvavia emikasveja.

Tyrni on tavallisesti noin 1,5–5 metriä korkea pystykasvuinen pensas, jonka koko ja piikkisyys vaihtelevat lajikkeen mukaan. Lehdet ovat tasasoukat ja ehytlaitaiset, päältä vihreän- ja alta hopeanharmaat, ja ne ovat kierteisesti versossa. Silmuissa ja nuorissa versoissa on ainutlaatuisia "kilpimäisiä tähtikarvoja". Piikit ovat teräväksi muuttuneita oraoksia, kuten orapihlajalla.

Tyrni on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Kukinta on toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Vaatimattomat, edellisen vuoden versojen lehtihankoihin muodostuvat kukat (noin 3 mm) ovat tuulipölytteisiä, joten niiden ei tarvitse houkutella hyönteisiä.

Sukupuolen määrittämisessä suurennuslasista on apua. Hedekukat ovat perättömiä, emikukat perällisiä. Hedekukissa on pari nuijamaista hedettä kahden ruskean suomun välissä, ja vielä vaatimattomammista parin millimetrin pituisista emeistä näkyvät lähinnä vain keltaiset käyrät luotit. Emipensaisiin kehittyvät oranssinkeltaiset, mehevät marjamaiset hedelmät. Marjat kypsyvät lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen loppukesällä tai syksyllä.

Luonnonvarainen tyrni kasvaa Suomessa erityisesti Ahvenanmaalla ja Pohjanlahden rannikolla. Tyrni tarvitsee runsaasti valoa, joten kasvupaikan umpeenkasvu ja muiden kasvien aiheuttama varjostus voivat vähitellen heikentää tyrnikasvustoja. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi.

Suomessa tyrnistä on tullut suosittu viljelykasvi. Viljelyssä on aiemmin käytetty lähinnä venäläisiä ja keskieurooppalaisia lajikkeita. Vuonna 1990 nimettiin ja laskettiin kauppaan ensimmäiset kotimaiset tyrnilajikkeet: emilajike ’Raisa’ ja hedelajike ’Rudolf’ ovat molemmat syntyneet 1970-luvulla tehtyjen risteytysten tuloksena. Raisan marjat ovat pienehköjä, Rudolf taas on pölyttäjälajike.

'Tytti', 'Terhi' ja 'Tarmo' on jalostettu Suomen oloihin, ja niiden talven- ja taudinkestävyyteen on kiinnitetty jalostuksessa erityistä huomiota. Tarkista kuitenkin aina lajikkeen ajantasainen menestymisvyöhyke taimikohtaisesti.

Tyrni Kasvikortistossa

Tyrni viihtyy aurinkoisessa paikassa sekä ilmavassa ja hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa. Se menestyy melko niukkaravinteisessakin maassa, mutta jatkuvasti märässä tai tiivistyneessä kasvualustassa juuristo kärsii helposti.

Tyrni ei yleensä tarvitse voimakasta typpilannoitusta. Kasvualustan pH kannattaa selvittää ennen kalkitusta ja lannoitusta, ja ravinteita lisätä maan tarpeen mukaan.

Koska tyrni on tuulipölytteinen, hedekasvi kannattaa sijoittaa lähelle emikasveja ja mahdollisuuksien mukaan vallitsevien tuulten puolelle.

Ammattimaisessa riviviljelyssä taimille jätetään runsaasti tilaa hoitoa ja sadonkorjuuta varten. Kotipuutarhassa istutusetäisyys valitaan lajikkeen kasvukoon ja käyttötarkoituksen mukaan. Istutuskuopan syvyys on noin 40 cm ja leveys 40−50 cm. Taimi istutetaan samaan syvyyteen kuin se on astiassa. Liian syvään istuttaminen voi aiheuttaa juurten ja versojen kehityshäiriöitä. Taimet kastellaan hyvin, noin 10 l vettä/taimi. Istutuksen yhteydessä poistetaan kuolleet ja vioittuneet oksat.

Tyrnin marjoista valmistetaan esimerkiksi mehua, hilloa, marmeladia ja muita säilykkeitä. Marjoista ja siemenistä valmistetaan myös tyrniöljyä. Tyrniä on käytetty pitkään perinteisessä kansanlääkinnässä eri puolilla maailmaa, ja tyrnin sisältämiä yhdisteitä sekä niiden mahdollisia terveysvaikutuksia on tutkittu paljon. Elintarvikkeena tyrnin keskeisiä ominaisuuksia ovat erityisesti sen runsas C-vitamiinipitoisuus sekä karotenoidien ja muiden bioaktiivisten yhdisteiden määrä.

Tyrnin marjat kypsyvät loppukesästä syksyyn lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen. Viljellyistä pensaista sato voidaan poimia käsin tai muulla kasvia vahingoittamattomalla tavalla. Luonnonvaraisia tyrnejä kerättäessä kasveja ei pidä vahingoittaa: marjojen poimiminen kuuluu jokaisenoikeuksien piiriin, mutta oksien katkaiseminen tai muu pensaan vahingoittaminen vaatii maanomistajan luvan.

Tyrniä voidaan lisätä siemenistä, mutta siemenlisäyksessä jälkeläiset eivät säily lajikeaitoina eikä taimien sukupuolta voida päätellä nuorena. Kylmäkäsittelyä voidaan käyttää itämisen edistämiseen. Lajikkeita lisätään kasvullisesti esimerkiksi pistokkaista, jotta emokasvin ominaisuudet säilyvät.

Pistokaslisäyksessä voidaan käyttää sekä talvi- että kesäpistokkaita. Juurrutushormonin käyttö voi edistää pistokkaiden juurtumista. Talvipistokkaat otetaan tammi-helmikuussa ja ne pistetään keväällä. Pistokkaiksi valitaan puutuneita edellisen vuoden versoja, jotka säilytetään kylmävarastossa kevääseen.

Ennen pistämistä pistokkaita hyödetään vesiastiassa kunnes silmut alkavat vihertää. Suomalaisten tyrnikantojen vuosikasvaimet ovat yleensä niin ohuita ja lyhyitä, että kunnollisten talvipistokkaiden saaminen on vaikeaa. Kesäpistokkaita voidaan ottaa alku- tai keskikesällä, ja niiden juurtuminen voi onnistua talvipistokkaita helpommin. Pistokkaiksi valitaan voimakkaasti kasvavia versoja, jotka leikataan tai repäistään siten, että pistokkaaseen tulee mukaan puutunutta osaa.

Voit lukea myös Puutarha.netin keskustelupalstalla tyrni-ketjua!