Syysistutukset kannattaa tehdä nyt

Talvenarkojen kasvien ja oman menestymisalueensa äärirajoille istutettavien lajien istuttaminen on usein varminta jättää kevääseen. Kasvupaikka kunnostetaan istutettavan kasvin tarpeiden mukaan. Maan pH:n ja ravinnetilan voi tarvittaessa selvittää viljavuus- tai maa-analyysillä.

Myöhään syksyllä istutettaville kasveille ei tarvita voimakasta lannoitusta. Syyslannoitus tehdään monivuotisille kasveille jo loppukesällä, yleensä heinä–elokuussa kasvien ollessa vielä vihreitä. Runsasta typpilannoitusta vältetään loppukesällä, sillä se ylläpitää kasvua ja voi hidastaa kasvin valmistautumista talveen.

Istutuskuoppa tehdään taimelle riittävän leveäksi: astiataimelle juuripaakkua leveämmäksi ja avojuuriselle taimelle niin suureksi, että juuret mahtuvat kuoppaan suorina. Kuoppaa ei pidä tehdä tarpeettoman syväksi, vaan kasvi istutetaan lajille ja taimityypille sopivaan istutussyvyyteen. Tiiviissä ja märässä maassa huolehditaan veden poistumisesta tai kasvualustaa korotetaan.

Kasvualustaa kunnostetaan mieluiten istutuskuoppaa laajemmalta alueelta. Tiiviissä savimaassa maan rakennetta voidaan parantaa orgaanisella aineksella ja huolehtimalla veden poistumisesta. Jos vesi jää seisomaan istutuspaikalle, kasvualustan korottaminen tai salaojitus voi olla tarpeen. Pelkästä istutuskuopasta ei kannata tehdä ympäröivästä maasta voimakkaasti poikkeavaa kasvualustaa.

Hyvin haaroittunutta ja hyväkuntoista astiatainta ei yleensä tarvitse istutusleikata. Paljasjuuristen taimien mahdollinen istutusleikkaus tehdään taimelle annettujen istutusohjeiden mukaan.

Lisää maanparannuksesta.

Perennamaata voi uudistaa loppukesällä ja alkusyksyllä jakamalla vanhoja, liian tiheiksi kasvaneita kasvustoja. Keväällä ja alkukesällä kukkivia perennoja voidaan jakaa kukinnan jälkeen loppukesällä, kun taas loppukesällä kukkivien perennojen jakamiseen kevät on yleensä parempi ajankohta. Kuunliljoja (Hosta) voidaan jakaa keväällä tai alkusyksyllä. Pionit (Paeonia) viihtyvät parhaiten pitkään samalla paikalla, mutta jos vanha kasvusto on tarpeen jakaa tai siirtää, syksy sopii työhön.

Keväällä kukkivat sipulikukat istutetaan syksyllä. Sopiva ajankohta on yleensä silloin, kun maa on viilentynyt alle 10 asteeseen mutta ei ole vielä jäässä. Pienet sipulikukat kannattaa istuttaa hyvissä ajoin, jotta ne ehtivät juurtua. Tulppaaneja voidaan istuttaa myöhemminkin syksyllä niin kauan kuin maa on sula ja muokattavissa.

Sipulikukat viihtyvät kuohkeassa ja vettä läpäisevässä kasvualustassa. Istutussyvyys ja -etäisyys tarkistetaan ensisijaisesti sipulipakkauksen ohjeesta. Yleisohjeena sipulin päälle jätetään multaa noin kaksi kertaa sipulin korkeuden verran. Sipulit istutetaan ryhmiin, jolloin kukinnasta saadaan näyttävä kokonaisuus.

Istutuksen jälkeen maa kastellaan. Jos syksy on kuiva, kasvualustan kosteutta seurataan myös myöhemmin, jotta sipulit pääsevät juurtumaan. Keväällä kukinnan jälkeen sipulikukkien lehdet jätetään kasvamaan ja lakastumaan rauhassa, jotta kasvi ehtii varastoida ravinteita sipuliin seuraavaa kasvukautta varten.

Narsissit voi istuttaa 10–15 sentin välein, tulppaanit 10 cm ja pikkusipulit 5 cm välein. Syksyllä maa on yleensä niin kosteaa, ettei ole tarvetta kastella. Jos istuttaa sipulit esim. räystään alle, voi juurtumisen edistämiseksi kastelu olla tarpeen. Jos joku kasvi näyttää kasvavan pihassa väärässä paikassa, voi sen siirtää uuteen paikkaan kasvin siirtyessä lepotilaan. Juuripaakku kaivetaan mahdollisimman suureksi ja se pyritään siirtämään kokonaisena uuteen paikkaan.

Lue lisää sipulikukkien istuttamisesta