Suomen myrkyllisimmät sienet – tunnista vaaralliset myrkkysienet

Myrkyllisiä sieniä kasvaa eri puolilla Suomea ja hyvin erilaisissa ympäristöissä. Valkokärpässientä tavataan koko maassa muun muassa kuusikoissa, korvissa ja lehdoissa. Kavalakärpässieni on Suomessa harvinainen ja painottuu lounaaseen, kuten Ahvenanmaalle, Turun saaristoon ja Uudellemaalle. Suippumyrkkyseitikkiä kasvaa koko maassa esimerkiksi tuoreissa kuusikoissa, korpimetsissä ja soiden laitamilla.

Myrkkynääpikkä on yleinen koko Suomessa. Se kasvaa tyypillisesti laholla havupuulla metsissä ja hakkuualueilla sekä joskus karikkeella esimerkiksi puutarhoissa ja pururadoilla. Korvasientä tavataan koko maassa etenkin hiekkapohjaisissa havumetsissä ja hakkuualueilla.

Sienihavaintoja voi ilmoittaa laji.fi -sivustolla.

Korvasienistä onkin ollut aiemmin juttua.

Punainen kärpässieni on helpoin tunnistaa. Se erottuu metsästä kauniilla punaisella valkotäpläisellä lakilla.

Valkokärpässieni (Amanita virosa) on kokonaan valkoinen ja tappavan myrkyllinen. Sen jalassa on rengas ja tyvellä tuppi, joka voi jäädä maan tai karikkeen sisään. Valkokärpässieni voidaan sekoittaa esimerkiksi herkkusieniin. Epävarmaa valkoista sientä ei koskaan pidä käyttää ruoaksi.

Kavalakärpässieni on oliivinvärinen lakiltaan; lakissa saattaa olla valkoista täplää.

Myrkkynääpikkä (Galerina marginata) on pieni mutta erittäin vaarallinen sieni. Sen lakki on kosteana tummanruskea ja kuivuessaan vaaleampi kullanruskea. Jalan yläosassa voi olla heikko rengas, ja jalan alaosa on tummempi. Myrkkynääpikkä kasvaa tyypillisesti laholla havupuulla ja voidaan sekoittaa koivunkantosieneen.

Pantterikärpässienen lakki on vaaleanruskea, reunoiltaan säteittäisuurteinen ja sen pinnassa on pieniä valkoisia laikkuja kehinä. Jalka on valkoinen ja siinä on kapea rengas jalan puolivälissä. Jalan tyvessä on mukulamainen paksunnos, jonka reuna on terävärajainen.

Sientä tunnistettaessa tarkastellaan kokonaisuutta: lakin, helttojen ja jalan lisäksi myös jalan tyvi on tärkeä tuntomerkki. Tunnistettavaksi poimittava sieni irrotetaan kokonaisena niin, että myös jalan tyven rakenteet säilyvät nähtävissä. Yksittäiseen tuntomerkkiin ei pidä perustaa päätelmää sienen syötävyydestä.

Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on tappavan myrkyllinen. Sen lakki on puna- tai kanelinruskea ja keskellä on selvä kohouma. Heltat ovat punaruskeat ja harvahkot, ja nuorten sienten helttoja peittää seitikkien suvulle ominainen seittimäinen suojus. Pitkä ruskea jalka paksunee tyveä kohti. Tuoksua on kuvattu raakaa perunaa tai retiisiä muistuttavaksi. Sienen sisältämä orellaniini vaurioittaa erityisesti munuaisia, ja oireet voivat alkaa vasta päivien kuluttua.

Pulkkosieni on ruskea (sävy vaihtelee) ja väri tummenee, kun sientä koskee. Se muistuttaa hyvin paljon mustarouskua. Nuorena lakki kiertyy reunoilta sisäänpäin ja muodoltaan pyöreä, vanhana suppilo ylöspäin. Laakean lakin keskellä on lievähkö kohouma. Lakin heltat ovat eripituiset ja vaaleanruskeat. Jalan pinta on härmemäinen ja suippeneva tyven suuntaan.