Ruusujen istutus, lannoitus ja leikkaus – hoito-opas harrastajalle

Ruusujen kasvualusta peruslannoitetaan ennen istutusta maan ravinnetilan ja käytettävän lannoitteen ohjeen mukaan. Istutuksen jälkeen ruusuja lannoitetaan vuosittain niiden kasvun ja ravinnetarpeen mukaan.

Keväällä kasvun käynnistyessä ruusuille voidaan antaa puutarhakasveille tai ruusuille tarkoitettua lannoitetta. Lannoitteen määrä annostellaan tuotteen käyttöohjeen mukaan. Runsasta typpilannoitusta vältetään loppukesällä, jotta versot ehtivät valmistautua talveen.

Loppukesällä voidaan käyttää vähätyppistä tai typetöntä syyslannoitetta tuotteen käyttöohjeen mukaan. Syyslannoitus annetaan riittävän ajoissa, jotta ravinteet ehtivät kasvin käyttöön ennen kasvukauden päättymistä. Kuivalla säällä kasvualusta kastellaan lannoituksen jälkeen.

Pensasruusuihin kuuluu hyvin erilaisia ruusuja matalista lajikkeista lähes kolmemetrisiin pensaisiin. Monet Suomessa pitkään viljellyt pensasruusut ovat kestäviä ja omajuurisia, mutta talvenkestävyys, kasvutapa, kukinta ja juurivesojen muodostuminen vaihtelevat lajin ja lajikkeen mukaan. Kasvupaikalle kannattaa valita oman menestymisvyöhykkeen oloihin sopiva ruusu.

Ryhmäruusut ovat matalia ja jatkuvakukintaisia eli ne kukkivat koko kesän. Pitkälle jalostettuina ne ovat valitettavasti myös talvenarkoja. Ryhmäruusujen kuolleita kukintoja leikataan pitkin kesää ja perusteellinen leikkaus tehdään keväällä. Taimet istutetaan niin, että niiden paksu jalonnuskohta jää noin 15 cm maanpinnan alapuolelle.

Köynnösruusut eivät kierry tukeen eikä niillä ole kärhiä tai imujuuria. Ainoastaan pitkien versojen ansiosta ne soveltuvat kasvatettaviksi köynnöksen tapaan. Tyypilliset köynnösruusut ovat talvenarkoja, joten ne peitetään talveksi. Istutettaessa paksu jalonnuskohta jätetään noin 15–20 cm maanpinnan alapuolelle.

Runkoruusut ovat yleensä perusrunkoon vartettuja terttu- ja jaloruusuja. Koska kukkiva jalo-osa ei talvella saa suojaa lumesta, runkoruusut talvetetaan viileässä, esimerkiksi kellarissa, autotallissa tai vintillä.

Pensasruusujen leikkaustarve riippuu lajista ja lajikkeesta. Vanhasta pensaasta voidaan poistaa keväällä kuolleita, vaurioituneita ja vanhimpia heikosti kukkivia versoja maata myöten. Voimakkaan alasleikkauksen soveltuvuus on syytä tarkistaa ruusulajin mukaan, sillä kaikki pensasruusut eivät hyödy samanlaisesta leikkauksesta.

Ryhmäruusu leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista. Kuolleet, vioittuneet ja hennot versot poistetaan kokonaan. Vahvoja versoja jätetään 3–5 kpl ja niihin jätetään 3–5 tervettä silmua. Jos perusrungosta on kasvanut piikikäs villiverso, se poistetaan maan alta saakka. Kesällä kukkineet kukat poistetaan ylimmän 5-lehdykkäisen lehden yläpuolelta.

Edellisen vuoden versoilla kukkivia köynnösruusuja leikataan varovasti keväällä. Kuolleet, hennot ja monta vuotta vanhat pääversot poistetaan maata myöten. Pääversoista kasvavat sivuversot lyhennetään niin, että niihin jää 2–3 silmua. Saman kesän versoilla kukkivia köynnösruusuja voidaan leikata keväällä reilusti. Kaikki paleltuneet osat poistetaan.

Runkoruusu leikataan keväällä ennen silmujen puhkeamista. Latvaan jätetään kasvin koosta ja versojen elinvoimaisuudesta riippuen 4–10 vahvinta versoa, jotka leikataan noin 20 cm mittaisiksi. Kesällä poistetaan runkoon mahdollisesti ilmaantuvat villiversot. Jotta kukinta olisi jatkuvaa, kukkinut varsi leikataan pois ylimmäisen viisilehdykkäisen lehden yläpuolelta.

Ryhmä- ja köynnösruusujen talvisuojauksen tarve riippuu lajikkeen kestävyydestä, kasvupaikasta ja paikallisista talvioloista. Talvenarkojen ruusujen tyvelle voidaan myöhään syksyllä lisätä suojaavaa multaa tai talvisuojaukseen tarkoitettua materiaalia. Ryhmäruusuja voidaan tarvittaessa suojata myös havuilla tai pakkaspeitteellä. Köynnösruusun pitkät versot voidaan mahdollisuuksien mukaan laskea maahan talveksi tai suojata paikalleen. Varsinainen hoitoleikkaus tehdään keväällä.