Ruiskaunokki – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Herkän sininen ruiskaunokki hurmaa niin katsojan kuin pölyttäjätkin. Perinteisen sinisen lisäksi koristeeksi jalostetuissa muodoissa tavataan muun muassa valkoisia, vaaleanpunaisia ja purppuran sävyisiä kukkia. (Kuva: Pixabay)
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on ruiskaunokki (Centaurea cyanus). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Ruiskaunokki eli ruiskukka (Centaurea cyanus)
Ruiskaunokki on vanha viljelykasvien seuralainen, joka on Suomessa tullut tunnetuksi erityisesti ruispeltojen rikkakasvina. Maatalouden tehostuminen, rikkakasvien torjunta ja kylvösiemenen puhdistuminen ovat vähentäneet sen esiintymistä viljapelloilla. Ruiskaunokki on yksivuotinen kasvi, joka lisääntyy siemenistä.
Ruiskaunokkia kasvatetaan nykyisin myös koristekasvina. Sen kukat tarjoavat ravintoa pölyttäville hyönteisille. Ennen yleisestä peltojen rikkakasvista on jalostettu useita lajikkeita, joiden kukat voivat olla perinteisen kirkkaansinisen lisäksi valkoisia, vaaleanpunaisia, punaisia tai tumman purppuranpunaisia.
Ravinnoksi kasvatetun ruiskaunokin terälehtiä voi käyttää esimerkiksi salaattien ja leivonnaisten koristeena. Käytä syötäväksi vain kasveja, joiden tiedät soveltuvan elintarvikekäyttöön ja joita ei ole käsitelty syötäväksi tarkoittamattomilla kasvinsuojeluaineilla.
Ruiskaunokki tuo väriä ja hyötyä puutarhaan
Ruiskaunokki tuo puutarhaan väriä ja tarjoaa ravintoa pölyttäville hyönteisille. Ravinnoksi kasvatetun ruiskaunokin terälehtiä voidaan käyttää myös ruokien koristeluun. Yksivuotinen ruiskaunokki kasvatetaan siemenistä, ja se sopii esimerkiksi kukkaryhmiin ja niittymäisiin istutuksiin.
Tiesitkö?
Ruiskaunokki on Päijät-Hämeen maakuntakukka. Sininen ruiskaunokki tunnetaan Suomessa myös poliittisena tunnuksena.
Ohje
Ruiskaunokki lyhyesti:
Heimo: Asterikasvit – Asteraceae
Kasvumuoto: Yksivuotinen ruoho
Korkeus: 30–90 cm. Varsi runsas- ja pystyhaarainen, harvaan seittikarvainen.
Kukka: 2,5–3,5 cm leveä, kukkamainen mykerö. Mykerön laitakukat violetinsinisiä–sinisiä (joskus vaaleanpunertavia tai valkoisia), vinon suppilomaisia, kärjestä liuskaisia; kehräkukat violetinsinisiä, torvimaisia. Mykeröitä paljon.
Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa suikea, ehytlaitainen–harvahampainen–pariliuskainen; varsilehtien lapa suikea–tasasoukka, ehytlaitainen, ainakin aluksi villakarvainen.
Hedelmä: Soikea, litteähkö, kellertävä, hienokarvainen, 3,5–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sukasia.
Kasvupaikka: Viljapellot, kesannot, tienvarret ja joutomaat. Puutarhassa aurinkoinen, avoin ja hyvin vettä läpäisevä kasvupaikka. Kasvatetaan myös koristekasvina.
Kukinta: Kesä–syyskuu.
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa.
Esimerkiksi eräät 1600-luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi.
Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja.
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa ovat mukana:
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
- maariankello (Campanula medium)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sormustinkukka (Digitalis purpurea)
- iltahelokki (Oenothera biennis)
- keltasauramo (Anthemis tinctoria)
Tutustu lisää myös muihin kasveihin Puutarha.netin Kasvikortistossa tai keskustele kasveista muiden harrastajien kanssa Puutarha.netin keskustelupalstalla.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat