Puutarha valmistautuu tulevaan kevääseen jo syksyllä

Vaikka pitkä kesä ja syksyn sadonkorjuu olisivatkin vieneet kotipuutarhurilta tältä vuodelta suurimman innostuksen puutarhanhoitoon, kannattaa myös puutarhan syksyiset hoitotyöt tehdä huolellisesti. Kiitos tästä vaivannäöstä on taatusti nähtävissä seuraavana keväänä. Kevään ja alkukesän ylioppilas- ja rippijuhlat saavat näyttävät puitteet, kun perennat ja pensaat on kevään sijasta istutettu jo edellisenä syksynä.

Usein kasvivalinnoissa tulee osin tiedostamattakin suosineeksi sellaisia kasvilajeja, jotka ovat näyttävimmillään aikaisin keväällä ja kesällä tai juuri valintahetkellä. Ennen lumien tuloa syksyinen puutarha saattaa näyttää autiolta. Nyt syksyllä taimiostoksia tehdessä kannattaa erityistä huomiota kiinnittää kasvien syysväreihin.

Kasvien syysväri vaihtelee yksilöittäin erityisesti puilla ja pensailla, joten valinta on viisasta tehdä nyt, kun värit ovat nähtävillä. Ruskaretki voimakkaissa väreissä kylpevään omaan pihaan on todellinen elämys. Pihaa voidaan piristää myöhään syksyllä kukkivilla tai koristeellisen värin saavilla kasveilla. Hyviä syyskukkijoita ovat punakukkainen komeamaksaruoho (Sedum 'Herbstfreude') ja monet eriväriset pensashanhikit (Dasiphora). Koristeellisuutta lehdillään ja marjoillaan tuovat muun muassa pihlajat (Sorbus) ja aroniat (Aronia).

Kesän vaihtuessa syksyyn voi puutarhuri jo kääntää katseensa ensi kevättä kohti. Syksy on hyvää aikaa istuttaa uusia kasveja pihaan. Taimia on tarjolla hyvä valikoima ja usein myös edullisesti. Nyt kannattaa kysyä myös niitä kasvilajeja, jotka keväällä ehtivät loppua.

Astiataimisia lehtipuita ja pensaita voi istuttaa syksyllä niin kauan kuin maa on sula ja istutusolosuhteet ovat hyvät. Havukasvit ja perennat kannattaa istuttaa riittävän ajoissa, jotta ne ehtivät juurtua ennen maan jäätymistä. Istutusajankohta riippuu kasvista, kasvupaikasta ja alueen sääoloista.

Arkojen ja menestymisalueensa äärirajoilla kasvatettavien kasvien istuttaminen on usein turvallisinta jättää kevääseen. Syysistutuksen sopivuus kannattaa tarkistaa kasvi- ja lajikekohtaisesti. Maa kunnostetaan ennen istutusta samalla tavalla kuin keväälläkin. Monet tavalliset puutarhakasvit viihtyvät lievästi happamassa tai lähes neutraalissa maassa, mutta sopiva pH riippuu kasvilajista. Maan happamuuden ja ravinnetilan voi selvittää maa-analyysillä.

Savisella pihamaalla on syytä parantaa maata. Savista maata voi parantaa sekoittamalla maahan hiekkaa. Maanparannusaineet sekoitetaan isommalle alalle kuin istutuskuopan alueelle. Vain istutuskuoppaan sekoitettaessa voi käydä niin, että kasvi ei lähdekään kunnolla kasvamaan, juurten pysytellessä paremmassa maassa istutuskuopan alueella.

Heikosti haaroittuneet pensaiden taimet voivat tarvita leikkausta haaroittuakseen. Istutusleikkaus syksyllä istutettavilla taimilla jätetään ensi kevääseen. Nuoria ja kevätauringolle arkoja ikivihreitä kasveja voidaan suojata varjostusverkolla tai muulla ilmavalla suojalla jo syksyllä tai viimeistään ennen kevätauringon voimistumista.

Perennamaata voi uudistaa syksyllä jakamalla perennoja. Syksyllä jaetaan kevään ja alkukesän kukkijoita, joiden kukinta häiriintyisi keväällä jaettaessa:

• kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)
• kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale)
• saksankurjenmiekka (Iris germanica)

Kuunliljat (Hosta) voidaan jakaa keväällä tai näin alkusyksyllä.

Pioni (Paeonia) pitää kasvurauhasta, mutta jos sitä on tarve jakaa tai siirtää, voi sen tehdä nyt.

Kuihtuneet perennanvarret on talvenkestävyyden kannalta viisainta poistaa vasta kevätsiivouksessa.

Keväällä kukkivat sipulikukat istutetaan yleensä syys–lokakuussa maan viilennyttyä. Paras ajankohta on, kun maan lämpötila on laskenut alle noin 10 asteen mutta maa on edelleen sula, jolloin sipulit ehtivät juurtua ennen talvea.

Viimeistään lokakuun alussa kannattaa nurmikolle suorittaa sen talvenkestävyyttä parantava ilmastointi. Käytännössä ilmastointi tapahtuu painamalla talikolla nurmikon pintaan reikiä. Ilmastointi on tärkeä varsinkin silloin, jos talveksi nurmikolle levitettävästä kompostista halutaan ravinteiden imeytyvän maahan mahdollisimman tehokkaasti. Liian paksu nurmenpohja voi edistää myös hometautien leviämistä roudattomina talvina.
Nurmikkoa leikataan syksyllä kasvun mukaan ja se jätetään talvehtimaan noin 5 cm:n korkuisena. Paksu lehtikerros haravoidaan pois tai lehdet silputaan hienoksi nurmikolle. Tiivistynyttä kasvualustaa voidaan tarvittaessa ilmastoida. Kalkitus tehdään maan pH:n perusteella, ei automaattisesti joka syksy.

Jos keväällä on tarkoitus perustaa uusi nurmikko, kasvualustan kunnostamisen voi aloittaa jo syksyllä. Maan rakennetta parannetaan tarvittaessa ja kalkituksen tarve selvitetään maan pH:n perusteella. Näin kylvötöihin voidaan päästä keväällä ajoissa.

Nurmikon voi perustaa vielä myöhään syksylläkin siirtonurmella. Kaikki puutarhan syyssiivouksessa kertynyt terve kasvujäte kannattaa kompostoida. Komposti käännetään vielä ennen talven tuloa ilmavaksi.

Puutarhaa kalkittaessa on hyvä huomioida joidenkin kasvien, kuten alppiruusun, pensasmustikan ja havujen huono kalkinsietokyky.

Yksivuotisia kukkia lannoitetaan kukinnan jatkamiseksi aivan pakkasten tuloon saakka. Muiden kasvien syyslannoitus edistää kasvien talvenkestävyyttä, tulevan kevään silmujen muodostusta sekä varmistaa kasvun nopean käynnistymisen seuraavana keväänä. Fosfori (P) parantaa kukka-aiheiden muodostumista ja kalium (K) pakkasenkestävyyttä alentamalla solunesteen jäätymispistettä. Syyslannoitus tehdään yleensä heinä–elokuussa, kun monivuotiset kasvit ovat vielä vihreitä ja pystyvät ottamaan ravinteita. Syyslannoitteessa on vain vähän tai ei lainkaan typpeä ja enemmän kaliumia sekä fosforia. Sama syyslannoite voi tuotteen käyttöohjeen mukaan sopia useille puutarhan monivuotisille kasveille, mutta annostus ja käyttökohteet tarkistetaan aina pakkauksesta.

Kasvimaata voidaan tarvittaessa kuohkeuttaa ja maan rakennetta parantaa syksyllä. Muokkauksen tarve ja syvyys riippuvat maalajista ja kasvualustan kunnosta.

C-vitamiinipitoista syötävää pimeneviin iltoihin: ruusunmarjoista kannattaa valmistaa herkullista ja terveellistä keittoa tai kiisseliä. Marjoja voi säilöä myös talven varalle soseuttamalla tai kuivaamalla marjat. Käytä vioittuneet marjat heti ja valitse säilöntään vain ehjiä ja puhtaita marjoja. Säilö pestyt marjat siementen poistamisen jälkeen haluamallasi tavalla.

Vihannekset, hedelmät ja marjat kasvavat elo-syyskuussa ehkä eniten verrattuna koko kasvukauteen. Vaikka monet puutarhan tuotteet pyritään keräämään talteen varhaisessa vaiheessa, kannattaa talvisäilytykseen siirrettävät vihannekset pitää maassa mahdollisimman pitkään niiden säilyvyyden parantamiseksi.

Muun muassa purjon, lantun ja mustajuuren sadonkorjuuta voi viivästyttää ensipakkasiin asti. Sen sijaan kylmänarkojen vihannesten (kurkku, kurpitsa) päälle voi levittää harson auttamaan viimeisten yksilöiden kypsymistä.

Porkkanat, punajuuret, mukulasellerit ja nauriit kannattaa varastoida kellariin tai kylmiöön turpeen sekaan, jossa ne säilyvät paremmin nahistumattomina. Säilytysastian pohjalle levitetään turvetta, päälle kerros juureksia ja peitetään ohuella turvekerroksella. Turve hillitsee myös varastotautien leviämistä.

Huom!
Kerää muumiotautiset omenat pois sekä puusta että maasta. Ne voi kompostoida jyrsijäsuojatussa kompostorissa, kun hedelmät rikotaan ja kompostoidaan huolellisesti kuiviketta ja muuta puutarhajätettä käyttäen. Jos kotikompostointi ei onnistu, tarkista oman alueen jäteaseman vastaanotto-ohjeet.

Perennojen kypsiä siemeniä kannattaa myös kerätä. Ne voi istuttaa saman tien suoraan maahan tai ruukkuihin, jotka upotetaan multaan tai laitetaan pihalle suojaisaan paikkaan. Nimilappua ei kannata unohtaa, jotta keväällä tietää, mitä mistäkin kohdasta pitäisi nousta.

Kesästä ulkona nauttineet viherkasvit on viimeistään nyt aika kiikuttaa takaisin sisälle. Sisälle tuotuja kasveja on syytä tarkkailla tuholaisten varalta, jotta torjuntaan voi ryhtyä heti ongelmia havaittuaan.