Omenapuun valinta, istutus ja hoito – näin onnistut kotipuutarhassa

Pieneen pihaan sopivat hillittykasvuiset omenapuut, joiden kasvua rajoittaa käytetty perusrunko. Perusrunko vaikuttaa muun muassa puun kokoon, talvenkestävyyteen ja satoisuuteen. Hillittykasvuisen puun juuristo jää tavallista pienemmäksi, joten puu tarvitsee huolellista kastelua ja yleensä pysyvän tuennan.

Perheomenapuuhun on samaan runkoon vartettu useampia eri lajikkeita. Lajike, johon muut lajikkeet on vartettu, kasvaa usein voimakkaammin ja heikommin kasvavat lajikkeet ovat jopa vaarassa kuivua pois. Perheomenapuussa eri lajikkeiden kasvua tasapainotetaan tarvittaessa leikkauksilla, jotta voimakkaimmin kasvava lajike ei pääse hallitsemaan koko latvusta.

Useimmat omenalajikkeet hyötyvät ristipölytyksestä. Hyvän sadon varmistamiseksi lähistöllä kannattaa kasvaa toinen samaan aikaan kukkiva ja pölytykseen sopiva omenalajike tai koristeomenapuu. Tiheästi asutulla alueella sopiva pölyttäjä löytyy usein lähialueen pihoilta, mutta harvaan asutulla paikalla pölytysominaisuudet kannattaa huomioida lajikkeita valittaessa.

Hyviä omenapuulajikkeita ovat esimerkiksi: 'Antonovka', 'Aroma', 'Heta', 'Jaspi', 'Lavia', 'Lobo', 'Maikki', 'Make', 'Pekka', 'Punainen Melba', 'Punainen Kaneli', 'Raike', 'Sävstaholm', 'Valkea Kuulas', 'Vuokko' ja 'Åkerö'. FinE-lajikkeita ovat 'Konsta', 'Pirja', 'Samo' ja 'Sandra'.

Omena maistuu parhaimmalta suoraan puusta poimittuna. Tuoreista omenista saa myös herkullisia säilykkeitä, kuten mehua ja hilloja. Kevyt pakkanen ei välttämättä pilaa omenaa heti, mutta pakkasen vioittamat hedelmät säilyvät huonommin. Varastoitavat omenat kannattaa poimia ennen kovempia pakkasia. Säilytä varastointiin sopivat omenat viileässä ja kosteahkossa, hyvin tuulettuvassa tilassa erillään pilaantuneista hedelmistä.

Lue lisää:
Omenapuut: Lajikkeet ja erilaiset kasvutavat
Katso kasvikortistosta omenapuut

Lajivalinnan jälkeen päästään istutustöihin, jolloin kannattaa pitää muutamia asioita mielessään. Kasvualustan kunnollinen ojitus on tärkeää. Se estää liian korkeaa pohjavettä pilaamasta omenapuun mahdollisuuksia. Menestymiselle tärkeintä onkin hyvin ojitettu ja lämmin maa sekä aurinkoinen kasvupaikka. Omenapuu viihtyy multavassa, hieman savipitoisessa maassa, mutta pärjää myös vähähumuksisessa moreenimaassakin. Kasvualustan rakennetta parannetaan tarvittaessa ja kalkituksen sekä lannoituksen tarve ratkaistaan maan ominaisuuksien ja mielellään maa-analyysin perusteella. Hyvä vedenläpäisevyys on omenapuulle tärkeä. Maasta kannattaa ottaa maanäyte, jotta tiedetään tarkemmin maan kunto.

Puut voi istuttaa yksin, ryhmiin tai riveihin. Istutusväli riippuu lajikkeesta ja perusrungosta. Tavallisille omenapuille sopiva väli on yleensä noin 4–5 metriä, kun taas hillittykasvuisille puille voi riittää noin 1–2 metriä. Pilariomenat voidaan istuttaa tätäkin tiiviimmin lajikkeen kasvutavan mukaan. Nuoren omenapuun tyvialue kannattaa pitää alkuvuosina rikkakasveista ja voimakkaasti kilpailevasta kasvillisuudesta vapaana.

Istutuskuoppa valmistetaan, kun taimi on hankittu. Se kaivetaan vähintään 50 cm syväksi ja halkaisijaltaan yhtä leveäksi. Kuoppa kannattaa kastella hyvin, etenkin jos maa on kuivaa. Kuopasta nousseeseen multaan sekoitetaan uutta multaa noin kolmannes koko määrästä. Jos pohjamaa läpäisee vettä huonosti, veden poistuminen on ratkaistava esimerkiksi kasvupaikkaa korottamalla tai salaojituksella.

Puu istutetaan samaan syvyyteen kuin se on kasvanut taimistolla ja varttamiskohta jätetään selvästi maanpinnan yläpuolelle. Maa tiivistetään huolellisesti ja ylimmäksi jätetään noin 10 cm syvyinen kastelukuoppa, vesipesä. Maa kastellaan kunnolla (vähintään 30 l vettä). Jos sää pysyy kuivana, runsas kastelu uusitaan viikon välein. Istutuksen jälkeen maa kastellaan perusteellisesti, jotta kasvualusta asettuu juuripaakun ympärille. Juurtumisvaiheessa kastelua jatketaan säännöllisesti poutajaksoina, mutta kasvualusta ei saa jäädä jatkuvasti märäksi.

Istutuksen voi tehdä keväällä tai syksyllä, mutta pohjoisessa se on parasta tehdä jo keväällä. Istutusvaiheessa voimakasta lannoitusta vältetään. Jatkossa lannoitustarve arvioidaan puun kasvun ja kasvualustan ravinnetilan perusteella. Varsinkin nuorten puiden alustat on syytä pitää rikkaruohottomina.

Puu on tuettava esimerkiksi vahvoilla seipäillä, jotka pystytetään puun molemmin puolin kuopan pohjalle, pohjamaahan asti. Tuet eivät saa rikkoa juuripaakkua. Ne saavat ulottua korkeintaan 1/3 korkeudelle puuta. Hillittykasvuisen omenapuun juuristo on kuitenkin melko pieni, joten etenkin sen tukeminen on tärkeää. (Ilman tukea puu voi yksinkertaisesti kaatua, etenkin jos sato on runsas. Juuriston pienuuden vuoksi on kuivina aikoina tärkeää myös kastella puuta riittävästi.)

Tuet on tarkistettava vuosittain: niiden on oltava paikoillaan, eikä tukisiteet saa hangata tai kuristää puuta. Tavallisen omenapuun tuet voidaan poistaa yleensä 2–3 kasvukauden jälkeen, kun puu on juurtunut kunnolla. Hillittykasvuiselle perusrungolle vartettu omenapuu voi tarvita pysyvän tuennan.

Omenapuun istutusleikkaus on voitu hoitaa jo taimistolla, mutta tarvittaessa se tehdään keväällä istutuksen yhteydessä. Syksyllä istutettu taimi leikataan seuraavan vuoden maalis–huhtikuussa, ennen silmujen puhkeamista. Latvaverso katkaistaan noin 30 cm ylimmän sivuverson yläpuolelta. Pitkiä latva- ja sivuversoja voidaan tarvittaessa lyhentää noin kolmanneksella. Vioittuneet, hankaavat, jyrkässä kulmassa kasvavat ja latvuksen sisään suuntautuvat oksat poistetaan.

Myös mahdolliset kilpalatvat poistetaan kokonaan tai lyhennetään voimakkaasti ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Lopuksi taimea kannattaa katsoa myös kokonaisuutena: onko latvaverso selkeä ja vahvoja, hyväkulmaisia oksia tasaisesti joka suuntaan? Mikäli taimi on hyvin haaroittunut, niin alimmaisia oksia voi tarvittaessa poistaa.

Lue lisää: Omenapuun kevätleikkaus

Omenalajikkeita lisätään tavallisesti varttamalla halutusta lajikkeesta otettu verso eli jaloverso sopivaan perusrunkoon. Näin uuden puun hedelmäominaisuudet säilyvät samanlaisina kuin emopuulla. Varttamalla voidaan myös lisätä vanhaan omenapuuhun uusi lajike tai rakentaa useasta lajikkeesta koostuva perheomenapuu.

Varttamistapoja on useita, ja sopiva menetelmä riippuu perusrungon ja jaloverson paksuudesta sekä varttamisajankohdasta. Jaloversot kerätään tavallisesti puun lepotilan aikana terveestä vuosikasvusta ja säilytetään viileinä varttamiseen saakka. Liitoskohdassa perusrungon ja jaloverson nila- ja jälsikerrokset pyritään saamaan mahdollisimman hyvin vastakkain. Varttamiskohta sidotaan tarkoitukseen sopivalla varttamisnauhalla ja suojataan käytetyn menetelmän mukaan.

Varttamisen jälkeen perusrungosta varttamiskohdan alapuolelta kasvavat villiversot poistetaan. Jos varttaminen ei ole tuttua, työn voi teettää myös varttamiseen erikoistuneella taimistolla.