Narsissit ovat kevään airueita: Helppohoitoinen sipulikukka
Narsissit ovat varma kevään merkki. (Kuva: Pixabay)
Tarun mukaan kaunis kreikkalaisnuorukainen Narkissos joi vettä vuoristolähteesta ja rakastui niin palavasti kuvajaiseensa, että edes nälkä ja väsymys eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä. Narkissos riutui kuoliaaksi ja hänen ruumiinsa muuttui valkeaksi kukaksi, narsissiksi.
Narsissit (Narcissus) ovat helppohoitoisia sipulikukkia, joiden kasvusto laajenee sivusipuleista. Kukat ovat lajista ja lajikkeesta riippuen esimerkiksi valkoisia, keltaisia tai näiden eri sävyisiä, ja niiden keskellä on maljamainen tai torvimainen lisäteriö. Myös kukkien tuoksun voimakkuus vaihtelee lajikkeittain. Kapeat lehdet ovat tasasoukat. Narsissit ovat syötyinä myrkyllisiä.
Narsissi sisällä
Kukkivat ruukkunarsissit ovat kevään airueita, joita myydään kaupoissa kevättalvella. Sisähyötöön on saatavana siihen tarkoitettuja, usein valmiiksi käsiteltyjä sipuleita. Tarjolla on sekä luonnonlajeja että jalostettuja lajikkeita.
Yleisimmät narsissilajit ja -lajikkeet ovat valkonarsissi (N. poëticus), tähtinarsissi (N. x incomparabilis), keltanarsissi eli pääsiäislilja (N. pseudonarcissus) ja tasetti eli sarjanarsissi (N. tazetta).
Sisähyötöön kannattaa valita siihen tarkoitettuja sipuleita ja noudattaa lajikkeen mukana tulevaa kasvatusohjetta. Monet narsissit tarvitsevat viileän jakson ennen kukintaa, mutta vaatimukset vaihtelevat narsissiryhmän mukaan. Ruukku pidetään kasvun aikana valoisassa paikassa ja kasvualusta sopivan kosteana. Sipulissa on kukintaan tarvittavat vararavinteet, joten hyödettävää narsissia ei yleensä tarvitse lannoittaa.
Tasettinarsissien joukossa on sisähyötöön hyvin sopivia narsisseja. Esimerkiksi paperwhite-tyyppisiä narsisseja kasvatetaan yleisesti sisällä talvikukintaan.
Narsissien jaottelu
Narcissus-sukuun kuuluu noin 50 eri lajia. Niiden lisäksi risteymiä ja muunnoksia on tuhansittain. Narsissien kasvatuksesta löytyy merkintöjä jo 300-luvulta eaa. Kaupallinen viljely ja jalostus alkoivat Euroopassa 1500-luvulla. Yleisimmät narsissilajit ja -lajikkeet ovat:
- valkonarsissi (N. poëticus)
- tähtinarsissi (N. x incomparabilis)
- keltanarsissi eli pääsiäislilja (N. pseudonarcissus) ja
- tasetti eli sarjanarsissi (N. tazetta)
Narsissit luokitellaan puutarhaviljelyssä 13 ryhmään. Ryhmät 1–12 käsittävät viljellyt narsissit, ja ryhmään 13 kuuluvat luonnonlajit sekä niiden muodot ja muunnokset.
- Torvinarsissit
- Suuritorviset narsissit
- Pienitorviset narsissit
- Kerrannaiskukkaiset narsissit
- Orkideanarsissit
- Syklaaminarsissit
- Nunnannarsissit
- Tasettinarsissit
- Valkonarsissit
- Virvanarsissit
- Kaulus- ja perhosnarsissit
- Muut viljellyt narsissit
- Luonnonvaraiset lajit sekä niiden muodot ja muunnokset
Narsissien istutus ja hoito
Narsissit kannattaa istuttaa pensaiden tai puiden alle tai nurmikon reunamille. Ne viihtyvät valossa ja puolivarjossa, vettä läpäisevässä multamaassa. Kukinto kestää pisimpään puolivarjoisessa, ja varsinkin valkonarsissi viihtyy kosteassa ja multavassa maassa. Narsissit istutetaan syksyllä. Sopiva istutussyvyys riippuu sipulin koosta; yleisohjeena sipulin päälle jätetään multaa noin kaksi kertaa sipulin korkeuden verran eli istutussyvyys on kokonaisuudessaan noin kolme kertaa sipulin korkeus. Jotta kukinnasta tulee näyttävä, narsissit kannattaa istuttaa usean sipulin ryhmiksi.
Keväällä kuivaan aikaan kastellaan. Kukinnan jälkeen lehtien annetaan lakastua rauhassa, jotta sipulit saavat kerättyä voimaa seuraavaa kukintoa varten.
Narsissikasvusto voidaan jakaa, kun se on kasvanut liian tiheäksi tai kukinta alkaa heikentyä. Kasvusto kaivetaan ylös lehtien lakastuessa, sivusipulit erotellaan ja istutetaan uudelleen.
Lue lisää:
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat