Kukkivat huonekasvit 2/3: Tunnetko kukkivat huonekasvisi?

Primula-suvun lajeista useimmat ovat kotoisin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suomessa voi myös tavata alkuperäisiä esikkolajeja, esim. kevätesikkoa ja lapinesikkoa. Kukkien väreissä löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Ruukussa kasvatettava kääpiöesikko kuuluu mataliin perennakasveihin. Muita Primula-sukuun kuuluvia huonekasveja ovat muun muassa malvaesikko (Primula malacoides), huone-esikko (Primula obconica) ja kiinanesikko (Primula praenitens). Huonekasveina esikot ovat tilapäisvieräita.

Esikko viihtyy valoisassa ja viileässä, noin 10–15 asteen lämpötilassa. Kasvualusta pidetään tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Kukinnan ajan voi antaa mietoa lannoiteliuosta. Talvenkestävän esikon voi istuttaa kukinnan jälkeen puutarhaan, kun sää ja kasvupaikka ovat lajille sopivat.

Etelä-Afrikasta kotoisin oleva, leikkokukkana hyvin tunnettu gerbera eli sädelatva on ruukkukasvina melko tuore tulokas. Uudet matalakasvuiset lajikkeet ovat lisänneet gerberan suosiota. Värivalikoimasta löytyy valkoisen lisäksi lukuisia erilaisia keltaisen, punaisen ja oranssin sävyjä. Kehrä- ja laitakukat voivat myös olla keskenään eriväriset ja mykerö voi olla kerrottu.

Gerbera pitää mahdollisimman valoisasta ja lämpimästä paikasta. Huoneenlämmössä se kukkii muutaman kuukauden. Kasville sopii säännöllinen, tasainen kastelu. Anna hieman kuivahtaa kastelukertojen välillä, sillä gerbera kärsii liiasta märkyydestä, ja erityisesti juuristossa seisovasta vedestä. Lannoita kasvukaudella kerran kuussa. Talvisin, kun valoa on niukemmin, on myös veden ja ravinteiden määrää vähennettävä. Gerberaa voi yrittää kasvattaa monivuotisena. Talvella se pidetään valoisassa ja viileähkössä paikassa ja kastelua vähennetään.

Brasiliasta kotoisin olevan gloksinian eli suppilokukan suuret kukat ovat suppilon muotoisia. Risteytystyön tuloksena on runsas lajikevalikoima, jossa värejä on tarjolla valkoisesta punaiseen, kalpeanvioletista mustanviolettiin sekä kirjava- että kerrannaiskukkaisia. Kukkivia gloxinioita on kaupoissa useimmin keväällä ja kesällä.

Suppilokukka viihtyy lämpimässä ja valoisassa paikassa suoralta auringonpaahteelta suojattuna. Kasvukaudella kasvualusta pidetään tasaisen kosteana, mutta sen annetaan hieman kuivahtaa kastelujen välillä. Kasvukaudella lannoitetaan säännöllisesti miedolla lannoitteella.

Joulutähti eli tähtilatva kuuluu tyräkkikasveihin. Joulutähden varsinaiset kukat ovat pienet ja kellanvihreät. Sen koristeellisuus perustuu kukkia ympäröiviin suojuslehtiin. Punainen on joulutähden tavallisin väri, mutta myös valkoisia ja vaaleanpunaisia löytyy.

Joulutähti viihtyy valoisassa ja lämpimässä paikassa, suojassa vedolta ja kylmältä. Kasvualusta pidetään kevyesti kosteana ja sen pinnan annetaan hieman kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Liiallista märkyyttä vältetään. Jos joulutähteä kasvatetaan joulun jälkeen, sitä voidaan lannoittaa kasvukaudella.

Hyvällä paikalla joulutähden saa säilymään pitkälle kevääseen, ja sen voi jopa kasvattaa monivuotiseksi pensaaksi. Se hankitaan kuitenkin yleensä kertakäyttökasviksi jouluksi.

Madagaskarista kotoisin oleva tulilatva kuuluu maksaruohoihin. Tulilatvalla on vihreät, rehevät lehdet. Kukat ovat sarjana pitkissä perissä. Yksinkertaiset tai kerrotut kukat ovat leiskuvan punaisia, hennon vaaleanpunaisia, keltaisia ja oransseja.

Tulilatva viihtyy aurinkoisella paikalla. Huoneenlämpö on sopiva, mutta kukkii viileämmässä kauemmin. Kastele kasvukaudella kohtuullisesti ja anna kasvualustan kuivahtaa kastelujen välillä. Talvella ja kasvun hidastuessa kastelua vähennetään. Kasvukaudella tulilatvaa voi lannoittaa muutaman kerran miedolla lannoitteella. Kukinnan jälkeen tulilatvan voi leikata ja sitä voidaan pitää kaunislehtisenä viherkasvina.

Keski-ja Etelä-Euroopasta kotoisin olevaa, hurmaavaa jouluruusua on myynnissä sekä nupullisena että kukkivana. Jouluruusulla on hieman kellomaiset, vienosti nuokkuvat (3-7 cm) kukat sekä ikivihreät, nahkeat ja liuskaiset lehdet.

Sijoita kasvi valoisaan paikkaan. Pidä kasvualusta tasaisen kosteana, kastele mieluiten aluslautasen kautta. Kukkien kauneus säilyy erittäin pitkään, kun kasvi on viileässä paikassa; se kestää jopa hetkittäistä pientä pakkasta. Jouluruusu viihtyy viileässä ja valoisassa paikassa. Sisällä kukinta kestää yleensä paremmin, kun kasvi ei ole liian lämpimässä. Keväällä maan sulettua kasvin voi istuttaa puutarhaan puolivarjoiselle, suojaiselle ja hyvin vettä läpäisevälle kasvupaikalle.