Kesäkukkien talvetus – näin pelargonit, verenpisarat ja muut arat kasvit selviävät talven yli
Oikea lämpötila, valo ja niukka kastelu auttavat arkoja kasveja talven yli

Monet kasvit viihtyvät lasikuistilla ympäri vuoden. (Kuva: Shutterstock)
Monet yksivuotisina kasvatettavat kesäkukat ovat alkuperäisillä kasvualueillaan monivuotisia. Pelargonit, verenpisarat ja monet muut arat kasvit voi siksi yrittää säilyttää seuraavaan kasvukauteen, kun niille löytyy sopiva talvetuspaikka.
Talvetustapa valitaan kasvilajin mukaan. Pelargonit ja monet verenpisarat voidaan siirtää ennen syyspakkasia valoisaan, viileään ja pakkaselta suojattuun tilaan. Myös ruukussa kasvatetut sinisarjat tarvitsevat Suomessa talveksi suojaa pakkaselta. Sopiva talvetuspaikka voi olla esimerkiksi viileä viherhuone, lasikuisti tai muu hallaton tila. Kasvilajin vaatimukset kannattaa tarkistaa erikseen, sillä kaikki kesäkukat eivät talvehdi samoissa olosuhteissa.
Talvetettavien kasvien valontarve riippuu lajista ja siitä, säilytetäänkö kasvi lepotilassa vai kasvussa. Lehdelliset ja ikivihreät kasvit tarvitsevat valoa myös talvella. Kastelua vähennetään kasvun hidastuessa, mutta kasvualustan sopiva kosteus riippuu kasvilajista ja talvetuslämpötilasta. Viileässä vedenkulutus on vähäistä, ja jatkuvasti märkä kasvualusta lisää juuriston vaurioitumisen ja kasvitautien riskiä.
Lepokausi auttaa kasvia selviytymään vähäisen valon kaudesta. Viileä talvetus hidastaa monien kasvien kasvua aikana, jolloin luonnonvaloa on vähän. Liian lämpimässä ja vähäisessä valossa kasvu voi venyä heikoksi. Talvetettavat kasvit kannattaa tarkistaa säännöllisesti myös tuholaisten ja kasvitautien varalta.
Keväällä valon lisääntyessä kasvien kasvu käynnistyy vähitellen. Kastelua lisätään kasvun mukaan, kuolleet ja heikot versot poistetaan ja kasvi siirretään tarvittaessa uuteen kasvualustaan. Pelargoneja ja verenpisaroita voidaan leikata keväällä tuuheamman kasvun edistämiseksi, ja terveitä versoja voi käyttää pistokkaina. Ulkoilmaan ja suoraan auringonvaloon kasvit totutetaan vähitellen. Ulos ne siirretään vasta hallanvaaran mentyä.

Arat ikivihreät ja puuvartiset kasvit
Ikivihreät ruukkukasvit tarvitsevat talvellakin valoa, vaikka niiden kasvu hidastuu. Talvetusolosuhteet valitaan kasvilajin mukaan, ja kastelua vähennetään kasvun ja lämpötilan laskiessa. Kasvualusta ei saa kuitenkaan kuivua lajille haitallisen kuivaksi eikä jäädä jatkuvasti märäksi.

Ruukussa talvehtivien monivuotisten kasvien juuristo tarvitsee usein lisäsuojaa pakkaselta. Ruukut voidaan siirtää suojaisaan paikkaan ja eristää esimerkiksi ruukun ympärille asetettavalla suojaavalla materiaalilla. Talvetustapa kannattaa valita kasvilajin talvenkestävyyden mukaan.
Talvenarat sipulit, mukulat ja juurakot
Talvenarat sipulit, mukulat ja juurakot nostetaan syksyllä kasvilajin mukaan. Daalian ja kannan maanpäällisen kasvuston voi antaa vaurioitua ensimmäisistä pakkasista ennen nostamista. Talvenarat gladiolukset nostetaan puolestaan syksyllä ennen talven tuloa ja mukulat kuivataan ennen varastointia. Nostossa käsitellään mukuloita ja juurakoita varovasti, jotta ne eivät vaurioidu.
Nostetut kasvinosat puhdistetaan irtomullasta ja tarkistetaan ennen varastointia. Daalian mukulat säilytetään viileässä, pimeässä ja pakkaselta suojatussa paikassa esimerkiksi laatikoissa kuivumista hillitsevän materiaalin ympäröiminä. Kannojen juurakot voidaan säilyttää viileässä ja pakkasettomassa tilassa esimerkiksi hiekassa tai muussa ilmavassa materiaalissa. Gladioluksen mukulat kuivataan nostamisen jälkeen ja säilytetään kuivina, viileässä ja pakkasettomassa paikassa.
Mukulat ja juurakot tarkistetaan talven aikana ja pehmenneet, homeiset tai mädäntyneet yksilöt poistetaan. Säilytysolosuhteita säädetään kasvilajin mukaan, sillä osa tarvitsee kuivemman ja osa hieman kosteutta säilyttävän talvetuksen.

Lisää tietoa kasveista löydät Kasvikortistosta











