Keltasauramo – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Keltasauramo muistuttaa ulkonäöltään päivänkakkaraa, mutta on oma, historiallisesti merkittävä lajinsa, jonka esiintymistä dokumentoidaan jo keskiaikaisista maakerroksista. (Kuva: Adobe Stock)
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on keltasauramo (Cota tinctoria, syn. Anthemis tinctoria). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Keltasauramo on muinaistulokas
Keltasauramon pähkylöitä on löydetty Turun seudulta 1300–1500-luvuilta peräisin olevista maakerrostumista. Lajin arvellaan kulkeutuneen Suomeen keski- ja eteläeurooppalaisten heinänsiementen mukana. Se yleistyi kylvöheinän viljelyn laajentuessa 1800-luvun lopulla, mutta taantui myöhemmin viljelymenetelmien ja siementen puhdistuksen kehittyessä. Nykyisin keltasauramoa tavataan muun muassa kuivilla kedoilla, pientareilla ja koristekasvina puutarhoissa.
Keltasauramoa kutsutaan ulkonäkönsä vuoksi myös keltaiseksi päivänkakkaraksi. Päivänkakkaran tavoin sen kukinto on mykerö, mutta keltasauramon sekä laita- että kehräkukat ovat kirkkaankeltaisia.
Keltasauramo sopii aurinkoisille ja kuivahkoille kasvupaikoille sekä esimerkiksi perinnepihoihin ja niittymäisiin istutuksiin. Se kukkii pitkään kesällä ja voi sopivalla kasvupaikalla lisääntyä siemenistä. Kasvutapa vaihtelee olosuhteiden mukaan: ravinteikkaammalla paikalla kasvi kasvaa kookkaammaksi ja haaraisemmaksi, kun taas kuivalla ja karulla paikalla se jää matalammaksi.
Tiesitkö? Keltasauramo on vanha värikasvi. Lajinimi tinctoria viittaa värjäämiseen, ja kasvista saatavaa keltaista väriä on käytetty esimerkiksi villan värjäämiseen.
Ohje
Keltasauramo lyhyesti:
Tieteellinen nimi: Cota tinctoria (syn. Anthemis tinctoria)
Heimo: Asterikasvit – Asteraceae
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho
Korkeus: 20–80 cm. Varsi haaraton–lyhythaarainen, etenkin latvasta lyhytkarvainen. Ryydintuoksuinen.
Kukka: Kukat 2,5–4,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia (harvoin vaaleankeltaisia), laitakukat kielimäisiä, kärjestä 3-hampaisia; kehräkukat torvimaisia, pieniä.
Lehdet: Kierteisesti, lähes ruodittomia. Lapa 2 kertaa pariliuskainen–lehdykkäinen, päältä kalju, alta lyhytkarvainen, harmahtava, pikkuliuskat–lehdykät hammasmaisia, otapäisiä.
Hedelmä: Litteä, kulmikas, heikosti harjuinen, ruskea pähkylä, jonka kärjessä kalvopalle.
Kasvupaikka: Pientareet, ahot, kedot, kalliot, tienvarret, ratapihat, satamat, sorakuopat, joutomaat. Myös koristekasvi.
Kukinta: Kesä–syyskuu
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa.
Esimerkiksi eräät 1600-luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi.
Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja.
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa ovat mukana:
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
- maariankello (Campanula medium)
- ruiskaunokki (Centaurea cyanus)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sormustinkukka (Digitalis purpurea)
- iltahelokki (Oenothera biennis)
Tutustu lisää myös muihin kasveihin Puutarha.netin Kasvikortistossa tai keskustele kasveista muiden harrastajien kanssa Puutarha.netin keskustelupalstalla.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat