Ryhmäruusut – loistoa ja väriä puutarhaan oikealla hoidolla
Grandiflora-ryhmän ruusut kukkivat runsaasti kesällä ja voivat jatkaa kukintaansa pitkälle syksyyn. Aurinkoinen kasvupaikka ja hyvä hoito tukevat runsasta kukintaa. (Kuva: Shutterstock)
Ryhmäruusut ovat katseenvangitsijoita, jotka kukkivat heinäkuusta pitkälle syksyyn. Ne ovat melko vaativia kasvupaikan ja hoidon suhteen, mutta palkitsevat huolellisen hoidon. Ryhmäruusut muistuttavat kaupassa myytäviä leikkoruusuja ja ovatkin näyttävimmillään ryhmään istutettuina.
Ryhmäruusuilla tarkoitetaan tavallisesti matalia tai keskikorkeita, pitkään kukkivia puutarharuusuja, joita kasvatetaan istutusryhmissä. Niihin kuuluu esimerkiksi isokukkaisia teehybridiruusuja, tertuissa kukkivia floribundaruusuja sekä muita matalakasvuisia ruusuryhmiä. Ryhmien kasvutapa, korkeus ja leikkaustarve vaihtelevat lajikkeittain, joten taimen mukana tulevat lajikekohtaiset hoito-ohjeet kannattaa tarkistaa. Monet ryhmäruusut on vartettu talvenkestävämpään perusrunkoon.
Ryhmäruusun istutus
Ryhmäruusut viihtyvät aurinkoisella, lämpimällä ja suojaisalla kasvupaikalla. Kasvualustan tulee olla ravinteikas, runsasmultainen ja vettä läpäisevä mutta samalla riittävästi kosteutta pidättävä. Tiiviillä savimaalla maan rakennetta ja kuivatusta kannattaa parantaa, sillä seisova vesi heikentää ruusujen talvehtimista.
Ryhmäruusuja myydään keväällä esimerkiksi esipakattuina tai paljasjuurisina taimina sekä kasvukaudella astiataimina. Lepotilaiset paljasjuuriset taimet istutetaan keväällä ennen voimakkaan kasvun alkamista. Astiataimia voidaan istuttaa kasvukauden aikana, kunhan maa ei ole jäässä tai hyvin kuiva.
Paljasjuurisen taimen juuret kastellaan huolellisesti ennen istutusta. Astiataimen juuripaakku kastellaan läpikotaisin ennen ruukun poistamista.
Taimiväli määräytyy lajikkeen kasvutavan mukaan. Ryhmäruusuilla sopiva väli on usein noin 35–50 cm, mutta lopullinen istutusväli tarkistetaan lajikekohtaisesta ohjeesta.
Ryhmäruusulle varataan vähintään noin 50 cm syvä, ravinteikas ja vettä läpäisevä kasvualusta. Vartettu taimi istutetaan Suomessa tavallisesti niin, että jalonnuskohta jää noin 15 cm maanpinnan alapuolelle. Syvä istutus suojaa jalonnuskohtaa talven kylmyydeltä. Tiiviillä ja märällä kasvupaikalla kuivatus ratkaistaan parantamalla koko kasvualustan rakennetta tai tekemällä istutusalueesta kohopenkki. Istutuksen jälkeen maa kastellaan perusteellisesti.
Lepotilainen esipakattu tai paljasjuurinen taimi leikataan tarvittaessa istutuksen yhteydessä. Heikot, kuolleet ja vaurioituneet versot poistetaan, ja taimeen jätetään tavallisesti 3–5 vahvaa versoa. Niihin jätetään noin 3–5 tervettä silmua ja leikkaus tehdään noin sentti ylimmän silmun yläpuolelta. Hyvin haarautunutta, kasvussa olevaa astiataimea ei yleensä tarvitse leikata istutettaessa.
Lue myös:
Ryhmäruusujen hoito
Kukkiakseen pitkään ja runsaasti ryhmäruusut tarvitsevat ravinteikkaan kasvualustan ja tasaisen vedensaannin. Erityisesti uudet taimet sekä pitkät kuivat ja helteiset jaksot lisäävät kastelun tarvetta. Kastele mieluummin harvemmin ja perusteellisesti niin, että vesi ulottuu syvälle juuristoon. Kastelu kannattaa suunnata maahan. Hyvä kasvuväli ja ilmava kasvusto ehkäisevät monia lehtitauteja, ja tasainen maan kosteus vähentää myös härmälle altistavaa kuivuusstressiä.
Syyslannoite annetaan riittävän ajoissa kasvien ollessa vielä vihreitä, tavallisesti heinäkuun lopulta elokuuhun tuotteen annosteluohjeen mukaan.
Kuihtuneiden kukkien poistaminen edistää monilla jatkuvasti kukkivilla ryhmäruusuilla uusien kukkaversojen muodostumista. Vartetun ruusun perusrungosta kasvavat villiversot poistetaan mahdollisimman läheltä niiden lähtökohtaa. Ruusuja voivat vaivata esimerkiksi kirvat sekä erilaiset lehtitaudit, kuten härmä, mustalaikku ja ruoste. Kasvusto kannattaa tarkistaa säännöllisesti ja vaurioihin puuttua niiden syyn mukaan.
Ryhmäruusun kevätleikkaus ja talvisuojaus
Ryhmäruusut leikataan keväällä pahimpien pakkasten mentyä ja ennen voimakkaan kasvun alkamista. Ensin poistetaan kuolleet, vaurioituneet ja heikot versot. Jatkoleikkaus tehdään ruusuryhmän ja lajikkeen kasvutavan mukaan: esimerkiksi voimakkaasti leikattavia isokukkaisia ruusuja voidaan typistää selvästi enemmän kuin tertturuusuja tai matalia maanpeittoruusuja. Taimen lajikekohtainen leikkausohje kannattaa siksi tarkistaa.
Ryhmäruusujen talvenkestävyyttä voidaan parantaa suojaamalla jalonnuskohta ja tyvialue myöhään syksyllä kuivahkolla maa-aineksella tai talvisuojaukseen soveltuvalla materiaalilla. Havuja tai pakkaspeitettä voidaan käyttää lisäsuojana maan jäädyttyä. Keväällä suojaukset poistetaan vähitellen sään lämmetessä.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat