Kanerva (Calluna vulgaris) – syksyn sitkeä ja värikäs klassikko
Kainuun maakuntakukka loistaa syksyn väreissä
Kanerva (Calluna vulgaris) kukkii loppukesällä ja syksyllä. Se viihtyy valoisalla paikalla ja happamassa, vettä läpäisevässä kasvualustassa. (Kuva: Adobe Stock)
Kainuun maakuntakukka kanerva tuo väriä syksyyn ja loistetta puutarhaan. Kanervat viihtyvät valoisalla paikalla ja happamassa, hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa. Monille kanerva on tuttu kaupasta ostettu kukkanen, joka säilyttää kauniin värinsä jopa koko talven. Kanervaa löytyy myös metsistä ja se sopii hyvin puutarhan istutuksiin. Kanerva sopii hyvin esimerkiksi kivikkopuutarhaan, happaman maan istutusalueille ja ruukkuihin.
Luonnossa kanervat viihtyvät kangasmetsissä, hietikoilla, kallioilla, soilla ja hiekkaisilla ojanpenkoilla. Kanervat kukkivat loppukesällä ja runsaimmin elokuussa.
Kanerva sopii syysistutuksiin
Kanerva on suosittu syysistutusten kasvi, sillä sen kukinnot ja lehdet säilyttävät koristearvonsa pitkään myös kukinnan jälkeen. Lajikkeissa on muun muassa violetin, punaisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyjä, ja myös lehtien värit vaihtelevat lajikkeittain. Myynnissä on lisäksi värjättyjä kanervia.
Syysistutuksissa kanerva pysyy pitkään kauniina ja tuo väriä istutuksiin. Kanervien kanssa istutuksiin sopivat monet kasvit. Voit täydentää niitä erilaisilla syyskasveilla ja kukkasilla. Kanervan rinnalle sopivat esimerkiksi havukasvit, hopealanka, hopealehti ja muut syysistutuksissa käytettävät kasvit.
Ruukkukanervia kastellaan syksyllä säännöllisesti niin kauan kuin kasvualusta on sula. Multa saa olla tasaisen kostea mutta ei märkä. Pakkasten jäädyttäessä kasvualustan kastelua ei enää tarvita.
Kanervaa on käytetty myös ravintona ja perinteisesti rohdoksena
Luonnonvaraista kanervaa on käytetty Suomessa muun muassa yrttiteenä ja mausteena. Kanervan kukkia, nuppuja ja nuoria versoja on käytetty myös ravintolisien ainesosina. Koristekäyttöön myytäviä kanervia ei pidä käyttää elintarvikkeena, ellei tuotetta ole nimenomaisesti tarkoitettu syötäväksi.
Kanervalla on pitkä historia kansanperinteessä ja rohdoskäytössä. Vanhoissa lähteissä sille on kuvattu monenlaisia käyttötapoja, mutta niitä ei pidä rinnastaa nykyisiin lääketieteellisiin hoitosuosituksiin.
Kanerva on myös mehiläisille tärkeä mesikasvi, ja siitä saadaan kanervahunajaa. Luonnonvaraista kanervaa on käytetty esimerkiksi yrttiteenä. Kanervan varpujen kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin samalla tavalla kuin marjojen tai sienten poimiminen, joten varpujen ottamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Calluna vai Erica?
Syysistutuksissa myydään sekä Calluna- että Erica-sukujen kasveja. Ne kuuluvat samaan kanervakasvien heimoon mutta eri sukuihin, ja niiden kasvutavassa, kukissa ja talvenkestävyydessä on eroja.
Kanerva (Calluna vulgaris) kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Se on ainavihanta varpu, jonka pienet kukat muodostavat tiheitä kukintoja versojen ympärille. Puutarhakäyttöön on jalostettu runsaasti eri kukka- ja lehtivärisiä lajikkeita.
Erica-sukuun kuuluu suuri määrä eri kanervakasveja. Suomessa syysistutuksiin myydään Erica-lajeja ja -lajikkeita, joiden talvenkestävyys vaihtelee. Esimerkiksi lumikellokanerva (Erica carnea) kuuluu kylmää paremmin kestäviin lajeihin ja kukkii tyypillisesti talvella tai keväällä. Nummikellokanerva (Erica tetralix) kuuluu samaan sukuun ja kasvaa kosteammissa oloissa kuin tavallinen kanerva.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat