Iltahelokki – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Iltahelokki (kuva: Adobe Stock)
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on iltahelokki (Oenothera biennis). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Iltahelokki hehkuu yössä
Kullankeltaisena hehkuva iltahelokki on pystykasvuinen kaksivuotinen ruoho. Sen keltaiset ja tuoksuvat kukat avautuvat illalla ja houkuttelevat etenkin yöaktiivisia pölyttäjiä, kuten kiitäjiä.
Ensimmäisenä kasvukautenaan iltahelokki muodostaa lehtiruusukkeen. Toisena kesänä siitä kasvaa pysty kukintovarsi, jonka latvaan kehittyvät keltaiset kukat pitkään terttumaiseen kukintoon.
Iltahelokki viihtyy aurinkoisella, lämpimällä ja hyvin vettä läpäisevällä kasvupaikalla. Se menestyy esimerkiksi hiekkapitoisessa maassa ja sietää kuivuutta. Iltahelokki lisääntyy siemenistä ja voi sopivalla kasvupaikalla kylväytyä myös itsestään.
Iltahelokki on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Laji on levinnyt ihmisen mukana laajalle alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle, ja Suomessa se on vieraslaji. Sitä kasvatetaan puutarhoissa koristekasvina ja tavataan myös viljelykarkulaisena esimerkiksi tienvarsilla ja joutomailla.
Iltahelokin siemenistä valmistetaan helokkiöljyä, joka sisältää muun muassa gammalinoleenihappoa (GLA). Helokkiöljyä myydään ravintolisänä erilaisiin käyttötarkoituksiin, mutta tutkimusnäyttö ei tällä hetkellä riitä osoittamaan sen tehoa minkään sairauden hoidossa.
Ohje
Iltahelokki lyhyesti:
Heimo: Horsmakasvit
Kasvumuoto: Kaksivuotinen ruoho, jolla on vankka pääjuuri.
Korkeus: 40–60 (–100) cm. Varsi karvainen, vihreä (joskus punertava).
Kukka: Teriö säteittäinen, keltainen (joskus punertava), noin 2–3 cm pitkä; terälehtiä neljä, 25–30 mm pitkiä. Verholehtiä 4, kapean kolmiomaisia, taakäänteisiä. Kukinto tähkämäinen terttu. Kukat tuoksuvia.
Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehdet pitkäruotisia, kukinta-aikaan lakastuneita, varsilehdet lyhytruotisia. Ruusukelehtien lapa puikea–suikea, varsilehtien soikea–kapeanpuikea, pienihampainen–ehytlaitainen.
Hedelmä: Kapea, liereä, 4-lokeroinen, tylppäsärmäinen, 25–35 mm pitkä, nuorena karvainen kota.
Kasvupaikka: Tienvarret, ratavallit, satamat, joutomaat ja muut avoimet kasvupaikat. Puutarhassa aurinkoinen, lämmin ja hyvin vettä läpäisevä kasvupaikka.
Kukinta: Heinä–elokuu
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi eräät 1600-luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi. Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja.
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa ovat mukana:
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
- keltasauramo (Anthemis tinctoria)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
- maariankello (Campanula medium)
- ruiskaunokki (Centaurea cyanus)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sormustinkukka (Digitalis purpurea)
Tutustu lisää myös muihin kasveihin Puutarha.netin Kasvikortistossa tai keskustele kasveista muiden harrastajien kanssa Puutarha.netin keskustelupalstalla.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat