Hurmaavat kärhöt (Clematis): Jalokärhöt ja luonnonkärhöt – värikkäitä kukkia jokaiseen puutarhaan
Kärhöjä voi yhdistää myös kesäkukkaistutuksiin. (Kuva: Pixabay)
Hehkuvat, isokukkaiset jalokärhöt ja herkän kauniit luonnonkärhöt kietovat puutarhanharrastajat helposti pauloihinsa. Kärhöjen kukkien väri vaihtelee vitivalkoisesta vaaleanpunaisen ja sinililan tai punalilan kautta siniseen tai sametin- tai purppuranpunaiseen. Ne sopivat niin moderniin puutarhaan kuin metsäpuutarhaan, viihtyvät maassa ja kasvavat ruukuissa – tai peräti amppeleissa.
Kärhöjen suku "Clematis" on upea köynnöskasvisuku, joka kuuluu leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Kärhöjen vanha nimi on metsäköynnös. Kärhöt ovat monivuotisia ja kesävihantia, puuvartisia tai ainakin tyvestä puutuneita köynnöksiä. Lehdet ovat vastakkaisia, korvakkeettomia ja parilehdykkäiset tai useaan kertaan kolmisormiset. Kasvit ovat yksikotisia ja kukat kaksineuvoisia. Kukissa on tavallisesti neljä teriömäistä kehälehteä. Heteitä on paljon. Hedelmä on pähkylä, joka on tavallisesti lenninhaivenillinen.
Kärhöjen jalostus aloitettiin jo 1850-luvulla itä-aasialaisista kantamuodoista ja sitä jatkettiin eurooppalaisilla viinikärhöjen ja kellokärhöjen jalostustyöllä. Kärhöjä tuotiin aikaisemmin melkein pelkästään Hollannista ja Ruotsista, mutta Viron itsenäistyttyä rajat aukesivat myös kärhöille. Kärhöharrastus on Virossa varsin aktiivista ja uutuuslajikkeita syntyy jatkuvasti.
Kärhöjen sukuun kuuluu satoja lajeja, ja lisäksi viljelyssä on suuri määrä lajikkeita ja risteymiä. On olemassa liaaneja eli puuvartisia kärhöjä, jalokärhöjä, viinikärhöjä, lyhtykärhöjä, suurikukkaisia kärhöjä, pienikukkaisia kärhöjä, pensaskärhöjä, kellokärhöjä, alppikärhöjä ja kiinankärhöjä; toinen toistaan upeampia.
Isokukkaisissa jalo- ja loistokärhöissä on värikkäitä mutta myös kirjavia, upeita lajikkeita. Osalla niistä on kerrannaiset kukat, osa taas ihastuttaa ryöppyävällä kukkarunsaudellaan. Jalokärhöt ovat useimmiten 2–2,5 metriä korkeita köynnöksiä. Meillä Suomessa myytiin pitkään isokukkaisista jalokärhöistä vain tummanlilaa, miltei sinistä Jackmanii- ja punalilaa Ville de Lyon -lajiketta.
Nykyisin lajikkeita on jo runsaasti niin jalokärhöissä kuin luonnonkärhöristeytyksissäkin. Nyt jo tutuksi tulleita isokukkaisia jalokärhöjä ovat esimerkiksi Suomenlahden takaa tulleet 'Valge Daam' eli valkoinen kaunotar, punainen 'Rütel', vaaleanlila 'Piilu' ja vaaleansininen 'Küllus'.
Viinikärhöt, kiinankärhöt ja muut pienikukkaiset kärhöt ovat arvokas lisä köynnöstemme joukkoon. Ne aloittavat kukintansa jo kesällä ja usein jatkavat sitä pitkälle syksyyn. Pieniä kukkia muodostuu runsaasti ja eri lajikkeita yhdistelemällä saadaan aikaan hienoja väriyhdistelmiä. Luonnonkärhöissä kukat ovat joko kellomaisia, liljamaisia tai jalokärhön kukkaa muistuttavia mutta pienempiä. Kukinta näillä kaikilla on erittäin runsas ja kasvutapa rehevä.
Matalakasvuiset, perennoivat pensas- ja kellokärhöt eivät köynnöstä. Ne ovatkin hieno lisä perennapenkkeihin ja muihin istutusryhmiin – esimerkiksi ruukkupuutarhaan. Luonnonpohjaisten kärhöjen suosiota lisää niiden hyvä saatavuus, aikainen ja pitkä kukinta sekä jalokärhöjä parempi talvenkestävyys.
Missä kärhöt kasvavat?
Jalokärhöjä suositellaan yleensä vain I–II-vyöhykkeelle tai suojaisaan paikkaan, juuristo talveksi hyvin peitettynä myös III-kasvuvyöhykkeelle. Luonnonkärhöistä kestävimpiä ovat alppikärhöt, kuten Clematis alpina ja lumikärhöt, Clematis potaninii.
Kärhöt pitävät multavasta, ravinteikkaasta ja läpäisevästä (hiekkapitoisesta) maasta. Kärhöt kukkivat runsaasti auringossa sekä puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Aurinkoisilla paikoilla ne viihtyvät paremmin, jos niiden tyviosa ja juuristo suojataan voimakkaalta auringonpaisteelta. Istuta kärhöjen eteen vaikka perennoja tai pieniä pensaita. Kärhöt ovat erittäin kauniita kasvaessaan esimerkiksi ruusupenkin taakse sijoitettuun säleikköön. Köynnöstävät kärhöt viihtyvät mainiosti säleiköiden lisäksi metalli/puurunkoisissa pyramideissa tai puiden ja pensaiden oksilla. Seinän vierustoilla säleikön tulisi olla 5–10 cm seinästä irti, jotta ilma kiertää lehdistön ja seinän välissä. Matalakasvuiset pensas- ja kellokärhötkin tarvitsevat tukea, jotta varret eivät kaadu sateella maahan.
Kärhöjä voi käyttää myös maanpeitekasveina rinteessä tai lämpimällä kalliolla. Erityisen kauniita ja elementissään ne ovat puiden rungoilla ja pensaiden oksilla kiipeillessään. Lämmintä runkoa vasten ne viihtyvät erinomaisesti; saavat sopivasti valoa, mutta varsinkin keskipäivällä kaipaamaansa varjoa. Hyviä ilmansuuntia kärhöille ovat aamuaurinkoinen itäseinusta tai länsiseinusta.
Sananen kärhöjen istuttamisesta
Taimia myydään pitkin kesää astiataimina. Jos et voi heti istuttaa, niin huolehdi hyvin taimiesi kastelusta; kärhö ei siedä paakun täyttä kuivumista. Taimi on kasteltava myös ennen istuttamista ja huolehdittava istutuksen yhteydessä, että juuripaakku säilyy ehjänä.
Kasvualustan tulee olla syvämultainen ja vettä läpäisevä. Jos maa on tiivistä tai paikkaan kertyy vettä, kasvupaikan kuivatus ja maan rakenne kannattaa parantaa ennen istutusta.
Isokukkaisia kärhöjä istutetaan usein taimipaakkua syvemmälle. Sopiva istutussyvyys riippuu taimesta, lajikkeesta ja kasvupaikasta, joten myös taimen mukana tuleva istutusohje kannattaa tarkistaa.
Kärhöjen kastelu ja lannoitus
Huolehdi maan kosteudesta kuivina kausina, jotta kasvustot pysyvät elinvoimaisina. Anna kerralla runsaasti vettä, jotta se riittää syvällä olevan juuriston kasteluun. Kärhöt tarvitsevat myös ravinteita kukkiakseen kesällä runsaasti. Mieto typpilannoitus kasvukaudella on paikallaan ja kasteluveteenkin voi lisätä lannoitetta.
Elokuun alusta lähtien siirrytään kuitenkin typettömään lannoitukseen, jotta kärhöt tuleentuvat ajoissa ennen talvea. Sopivia lannoitteita ovat esimerkiksi rakeiset syyslannoitteet. Keväisin pintamaahan lisätään kompostimultaa tai puutarhan yleislannoitteita.
Kärhöjen kukinnasta ja talvihoidosta
Kärhöjen leikkaustapa riippuu lajista ja lajikkeesta. Osa kukkii edellisen vuoden versoilla, osa saman vuoden versoilla ja osa voi kukkia molemmilla. Siksi oman kärhön leikkausryhmä kannattaa selvittää ennen leikkaamista.
Vanhan kärhökasvuston voi syksyllä laskea alas ja kääriä kiepiksi juuriston päälle suojaamaan sitä pakkasilta. Jalokärhöjen kukkineet versot paleltuvat usein. Niiden versot katkaistaan keväällä poikki siitä kohdasta, missä näkyy eloa. Vaikka kärhöt joutuisi leikkaamaan matalaksikin, ne kasvattavat uudet versot nopeasti tilalle ja kukkivat niillä runsaasti loppukesällä.
Luonnonkärhöt jatkavat usein kasvuaan vanhoista versoistaan, joten sen voi etenkin metsäpuutarhassa jättää paikoilleen. Usein niille riittää vain talven aikana kuivuneiden ja paleltuneiden versojen poisto. Kuihtuneet versot tulisi aina poistaa välittömästi, koska kuihtuneet versot lisäävät lakastumistaudin riskiä, jos se leviää terveisiin versoihin.
Pensas- ja kellokärhöjen kasvutapa on luontaisestikin perennoiva eli maanpäällinen kasvusto lakastuu talven aikana aina pois. Kiinankärhöt ja viinikärhöt kukkivat sekä edellisen että saman vuoden versoilla. Jos niiden kasvustot ovat talvehtineet hyvin, kukinta alkaa kesällä aikaisemmin.
Kärhöjen talvenkestävyys vaihtelee luonnollisesti lajin ja lajikkeen mukaan. Kestävimmät (muun muassa kiinankärhö) talvehtivat hyvin kunnon lumikerroksen suojissa, mutta aremmat lajikkeet, kuten lyhtykärhöt, kaipaavat lisäsuojaa. Arkojen kärhöjen tyvialue voidaan suojata talveksi esimerkiksi havuilla tai muulla ilmavalla talvisuojalla. Suojauksen tarve riippuu lajikkeesta, kasvupaikasta ja talviolosuhteista.
Oikukkaiden kärhöjen kanssa on oltava pitkämielinen ja kärsivällinen
Kärhöt saattavat olla hyvin oikukkaita ja arvaamattomia; ne joko menestyvät tai menehtyvät. Vaikka niiden istutus, lannoitus, kastelu ja hoito olisikin oikeaoppisesti tehty, niin silti kärhö saattaa kuolla ilman mitään näkyvämpää syytä jopa kesken kasvu- ja kukintakauden.
Jotkut kärhöt kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta komeammin, etenkin silloin kun ne ovat saaneet itselleen suotuisan kasvupaikan. Toiset kärhöt taas kuolevat saman tien, jo ennen kuin ensimmäinen kasvuvuosi on päättynyt. Kärhöt saattavat pitää jostain syystä myös välivuoden kasvussa ja kukinnassa – ja alkavat taas seuraavana keväänä kukoistamaan.
Kärhöillä voi esiintyä erilaisia sienitauteja sekä versojen lakastumista. Hyvä kasvupaikka, vettä läpäisevä kasvualusta, tasainen kastelu ja vioittuneiden tai sairastuneiden kasvinosien poistaminen tukevat kasvin hyvinvointia. Äkillisesti lakastuneet versot kannattaa poistaa terveeseen kasvinosaan saakka. Kasvin tyveltä voi myöhemmin kehittyä uusia versoja.
Kaikki kärhölajikkeet eivät myöskään tunnu kestävän talvea, vaikka niitä kuinka suojaisi. Kärhöjen kuolleisuustilasto on valitettavasti melko korkea, eikä kuolinsyitä edes välttämättä tunneta. Se ei lannista innokkaita kärhönkasvattajia, jotka pitkämielisisti kokeilevat niitä uudelleen ja uudelleen ja mitä erilaisempia uusia lajikkeita. Kärhöjen kanssa on oltava hyvin pitkämielinen ja kärsivällinen, sillä sen menestyminen ei aina ole omista taidoista kiinni. Kukkiessaan kärhö saa kuitenkin kaikki oikkunsa anteeksi, joten sen kasvattaminen todellakin kannattaa!
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat