Herneitä ja papuja vaivaavat kasvitaudit ja tuholaiset

Herneripsiäinen on pieni ja hoikka hyönteinen. Aikuinen on tumma, lähes musta, ja toukat ovat vaaleankeltaisia. Sekä aikuiset että toukat vioittavat herneen kasvupisteitä, kukkia ja nuoria palkoja imemällä kasvisolukkoa.

Vioituksen seurauksena kasvu voi häiriintyä ja paloista voi tulla epämuodostuneita. Niiden pintaan voi muodostua vaaleita tai ruskehtavia, korkkimaisia vioituskohtia.

Kasvuston kuntoa kannattaa seurata erityisesti nuppuvaiheesta kukinnan alkuun. Mahdollisia kasvinsuojeluaineita käytetään vain todettuun tarpeeseen ja valmisteen hyväksytyn käyttötarkoituksen sekä käyttöohjeen mukaisesti.

Hernekääriäisen toukka on yksi tutuimmista herneen tuholaisista. Toukat tunkeutuvat palkoihin ja syövät kehittyviä herneitä. Palon sisältä voi löytyä toukan lisäksi seittiä ja ryynimäistä ulostetta.

Hernekääriäinen talvehtii maassa, ja aikuiset perhoset lentävät hernekasvustoihin alkukesällä. Riskiä voidaan vähentää viljelemällä hernettä riittävän kaukana edellisen vuoden hernekasvustosta ja käyttämällä viljelykiertoa.

Ammattiviljelyssä hernekääriäisen esiintymistä voidaan seurata feromonipyydyksillä. Mahdollisen kasvinsuojelukäsittelyn tarve ja ajoitus perustuvat tarkkailuun, eivät pelkästään kukinnan alkamisajankohtaan. Kotipuutarhassa pienestä kasvustosta vioittuneet palot kannattaa poimia pois.

Hernekärsäkäs on pieni harmaanruskea kovakuoriainen, jonka vioitus näkyy erityisesti taimivaiheessa. Aikuiset kuoriaiset syövät herneen ja muiden palkokasvien lehtien reunoihin tunnusomaisia puoliympyrän muotoisia lovia.

Hernekärsäkkään toukat elävät maassa ja käyttävät ravinnokseen palkokasvien juuria ja juurinystyröitä. Runsaana esiintyessään tuholainen voi heikentää erityisesti nuorten taimien kasvua.

Taimia kannattaa tarkkailla heti niiden noustua pintaan. Lievä lehtien reunojen vioitus ei yleensä edellytä torjuntatoimia. Kasvinsuojeluainetta ei pidä käyttää varmuuden vuoksi, vaan mahdollisen käsittelyn tulee perustua todettuun tarpeeseen ja kyseiselle käyttökohteelle hyväksyttyyn valmisteeseen.

Taimipolte on yhteisnimitys useiden taudinaiheuttajien aiheuttamille taimivioituksille. Tauti voi näkyä jo ennen taimettumista tai pian sen jälkeen. Taimen tyvi ja juuret tummuvat, varsi voi kuroutua ja taimi lopulta kaatua tai kuihtua.

Taimipoltetta suosivat etenkin märkä ja huonosti ilmava kasvualusta sekä taimelle muuten epäedulliset kasvuolosuhteet.

Taimipoltetta ehkäistään käyttämällä tervettä kylvösiementä ja puhdasta kasvualustaa sekä välttämällä liiallista kastelua. Hyvä maan rakenne ja kuivatus vähentävät juuristo- ja tyviongelmien riskiä.

Herneen ja pavun tyvi- ja juuristotaudit voivat aiheuttaa taimien heikkoa kasvua, kellastumista ja lakastumista. Juurissa ja varren tyvellä voi näkyä ruskeita, punertavia tai tummia vioituksia.

Taudinaiheuttajat voivat säilyä maassa ja kasvijätteessä pitkään, minkä vuoksi viljelykierto on tärkeä torjuntakeino. Palkokasveja ei kannata viljellä jatkuvasti samalla paikalla.

Sairaat kasvinosat poistetaan kasvustosta. Myös maan liiallista märkyyttä kannattaa välttää, sillä huono maan rakenne ja seisova vesi altistavat juuriston vaurioille.

Herneenlaikku eli herneen laikkutauti voi vioittaa lehtiä, varsia, palkoja ja taimia. Paloihin voi muodostua pyöreähköjä, ruskeita ja hieman sisään painuneita laikkuja. Voimakkaasti sairastuneet nuoret taimet voivat vioittua varren tyveltä ja kuihtua.

Tauti voi levitä saastuneen siemenen ja kasvijätteiden mukana. Siksi viljelyssä kannattaa käyttää tervettä kylvösiementä ja poistaa sairaat kasvinosat.

Jos herneenlaikkua esiintyy runsaasti, hernettä ei kannata kasvattaa samalla paikalla seuraavina vuosina. Riittävän pitkä viljelykierto vähentää maassa ja kasvijätteessä säilyvien taudinaiheuttajien aiheuttamaa riskiä. Myös kasvuston tukemiseen käytettävät välineet kannattaa puhdistaa ennen seuraavaa käyttökertaa.

Lue lisää:
Puutarhaa uhkaavien tuholaisten ja tautien torjunta