Akileija – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Lehtoakileija on vanhan ajan koristekasvi, joka hurmaa sirolla olemuksellaan ja värikkäillä kukillaan. Se leviää siemenestä helposti ja saattaa ilmaantua yllättäviinkin paikkoihin. (Kuva: Pixabay)
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on lehtoakileija (Aquilegia vulgaris). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
Herkän kaunis ja siro lehtoakileija kuuluu perinteisiin koristekasveihimme. Se voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhoilla asumusten paikoilla vielä kauan sen jälkeen, kun rakennukset ovat hävinneet. Runsaan siementuotannon ansiosta lehtoakileija kylväytyy helposti ja voi ilmestyä puutarhassa uusiin paikkoihin.
Lehtoakileija on Euroopasta kotoisin oleva vanha koristekasvi. Suomessa sitä tavataan puutarhojen lisäksi viljelykarkulaisena ja -jäänteenä esimerkiksi vanhoilla asuinpaikoilla, metsänreunoissa sekä purojen ja ojien varsilla.
Lehtoakileijan kukat ovat tavallisesti sinisiä tai sinivioletteja, mutta viljellyissä lajikkeissa ja muodoissa kukkien värikirjo ulottuu valkoisesta ja vaaleanpunaisesta tummanviolettiin sekä kirjaviin yhdistelmiin.
Ohje
Lehtoakileija lyhyesti:
Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, jonka juurakko on lyhyt ja pysty.
Korkeus: 30–80 cm. Varsi harvaan karvainen.
Kukka: Kehä säteittäinen, sininen (joskus sini- tai vaaleanpunainen, valkoinen tai kirjava), 3–5,5 cm leveä. Terälehtiä 5, kannuksellisia. Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä, riippuvia.
Lehdet: Kierteisesti, päältä vihreitä ja kaljuja, alta sinivihertäviä ja karvaisia.
Hedelmä: Otakärkinen, 1,5–2,5 cm pitkä tuppilo, joita 5 yhdessä.
Kasvupaikka: Koristekasvi, jota tavataan viljelykarkulaisena ja -jäänteenä pihoilla, tienvarsilla, metsänreunoissa sekä purojen ja ojien varsilla.
Kukinta: Kesä–heinäkuu
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa.
Esimerkiksi eräät 1600-luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi.
Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja.
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa ovat mukana:
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- maariankello (Campanula medium)
- ruiskaunokki (Centaurea cyanus)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sormustinkukka (Digitalis purpurea)
- iltahelokki (Oenothera biennis)
- keltasauramo (Anthemis tinctoria)
Tutustu lisää myös muihin kasveihin Puutarha.netin Kasvikortistossa tai keskustele kasveista muiden harrastajien kanssa Puutarha.netin keskustelupalstalla.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat